Isä-Matti oli Tellervonkadun uudistusmielinen lähikauppias

Ei kategoriaa

Kauppias Matti Lehtosen kuoli lyhyen sairaalajakson jälkeen Palokassa 13.6.2020. Hän oli 91-vuotias, syntynyt Ähtärissä 28.12.1928. Isäni poismeno oli hänen korkeasta iästä huolimatta meille omaisille tapahtuma, jota emme osanneet odottaa.

Matti oli kuusilapsisen perheen kolmanneksi vanhin lapsi. Hän sai viettää varsin onnellisen lapsuuden Ähtärin Mäkikylässä, jossa isoisäni Kustaa Lehtonen pyöritti kyläkauppaa 1930-luvulla. Saimme kuulla tuolta ajalta Matin varsin värikkäitä ja elämänmakuisia muisteluita. Lapselle kaupan elämänpiiri oli varsin kiehtova, ja uskon sillä olleen suuren vaikutuksen isäni ammatinvalintaan. Sodan melskeiden keskellä perhe muutti Jyväskylään ja asettui asumaan Keljoon.

Isäni työura alkoi Osuusteurastamo Itikalla. Ensimmäisenä työnä oli lihan käsittely ja suolaaminen itsenäisyytemme puolesta taistelevalle Suomen armeijalle. Rauhan tultua tehtävät monipuolistuivat. Matti pääsi konttoritöihin ja sieltä opiskelemaan kauppakouluun. Itikka tarjosi vastavalmistuneelle merkantille uusia haasteita. Edessä oli ura myymälänhoitajana niin Suolahdessa kuin Jämsässäkin, joista jälkimmäinen paikka osoittautui varsin tärkeäksi: kaupan ovesta astui Matin elämään tuleva aviovaimo Raija. Vihille mentiin maaliskuu 1955 ja hääkakkua tarjottiin myös oman kaupan avajaisissa heti häiden jälkeen 24.3.1955.

digijalka_sitikka_1

Kauppiaan rouva Raija ja kauppiaan ensimmäinen auto Citroen.

Alkutaival yrittäjänä ei tietenkään ollut helppo. Osa tavarantoimittajista epäili, että tässä Tellervonkadun kauppapaikassa ei kukaan pärjää, eivätkä toimittaneet tavaraa. Asiakkaita piti hankkia soittamalla tutuille ja mainostamalla: ”Vain soitto meille, tuomme tavarat teille.” Pikku hiljaa myynti kasvoi ja kauppa alkoi saada kanta-asiakkaita lähiympäristöstä ja kauempaakin. Kauppiaan polkupyörä vaihtui 60-luvulle tultaessa samalla kadulla sijainneen autokaupan toimittamaan Volvo Duettiin. Myynnin kasvua vauhditti myymälän aktiivinen uudistaminen. Uutta tekniikkaa otettiin aktiivisesti käyttöön ja sekatavaraliike M.I.Lehtonen muuttui pian uusimpien ruotsalaisoppien mukaisesti valintamyymäläksi.

digijalka_jäätelönhaku

Isosiskoni Marjut jäätelöä hakemassa. Myyjät (vasemmalta) Leena Talonen, Kaisu Kankainen ja Saara Kuustie

Isäni oli luonteeltaan määrätietoinen ja uudistusmielinen. Palveluja kehitettiin jatkuvasti, ja 70-luvulla rakennettiin kaupan yhteyteen eineskeittiö, joka saavutti heti suuren suosion. Äitini ryhtyi pian keittiön emännäksi. Kauppiaspariskunta, pitkäaikaiset ja sitoutuneet myyjämme sekä asiakkaamme muodostivat yhdessä pienen ”kyläyhteisön”, jossa toisista huolehdittiin ja jaettiin niin ilot kuin surutkin. Matti-kauppias ansaitsi ammatillista arvostusta ystävällisellä asiakaspalvelulla, lahjomattomilla lihamiestaidoilla ja hyvänä työnantajana. Myyjät viihtyivät työssään, ja useimmat nuorina rouvina kaupassa työnsä aloittaneista jäivät sieltä myös eläkkeelle.

Kauppiaat kohtasivat työssään varsin suuria haasteita. Siksi he kokoontuivat viikottain yhteisen pöydän ääreen jakamaan kokemuksiaan ja etsimään ratkaisuja työn ongelmiin. Lopulta vuonna 1960 päätettiin perustaa yhdistys ajamaan yhteistä asiaa. Syntyi Keski-Suomen Kauppiaat ja Yrittäjät ry, jonka pitkäaikaisena puheenjohtajana isäni toimi. Yhdistys oli yksityisen kauppiaan asialla ja pyrki toiminnallaan parantamaan yrittäjän asemaan yhteiskunnassa. Se järjesti koulutusta ja tarjosi jäsenilleen muun muassa tilitoimistopalveluja.

lehtosen_kauppa_2

Kauppiaspariskunta kaupan 10-vuotisjuhlissa.

Matilla oli ehdoton mielipide siitä, että tavarantoimittajat ja tukkuliikkeet eivät saa puuttua vähittäiskauppan toimintaan.  Yrittäjällä tulee olla vapaus päättää omista asioistaan. Kauppiaan epäoikeudenmukaista kohtelua ei tule hyväksyä. Siksi hän ei koskaan kuulunut kaupan kilpailuketjuihin. Riippumattomuus toi mukanaan arvostusta, ja suhteen yhteistyökumppaneihin säilyvät vuosien varrella erittäin hyvinä.

Kauppiaan vähäiset vapaa-aikansa isäni käytti mielellään kalastellen Pihlajaveden mökillä ja tehden metsätöitä kotipaikassaan Ähtärissä. Innostus kalastukseen oli syntynyt jo nuorena Keljonlahdella uistinta soudellessa. Kiinnostus urheilua kohtaan säilyi myös läpi koko elämän. Määrätietoinen omasta kunnosta ja terveydestä huolehtiminen kuului normaaliin päiväohjelmaan. Ikäisekseen Matti oli varsin hyvässä kunnossa. Ihmettelimme usein hänen kykyään pysyä kiinni tässä ajassa ja ymmärtää nykymaailman ilmiöitä. Hän luki paljon ja oli innokas keskustelija. Myös lapsenlapset saivat hänestä hyvän juttukaverin ja sparraajan.

Perin isäni kauppiaan ammatin, tai itse asiassa hän perehdytti minut siihen vuosien varrella. Sain jo lapsena tehdä töitä kaupassa. Pussittelin perunoita, täytin hyllyjä ja jaoin mainoslehtisiä lähiseudun taloihin. Kun jalkani ylsivät polkemaan kolmipyöräistä tavarapyörää, huolehdin asiakkaiden kotiinkuljetuksista. 14-vuotiaana olin isän mielestä kyllin kypsä tarttumaan lihaveitseen ja marssimaan lihatiskin taakse. Lihamestari sai kisällin, ja opin paloittelemaan possun-, naudan-, vasikan- ja lampaanruhot anatomisesti oikein valmiiksi patoihin ja pannuihin. Lukioaikoina sain olla tuuraamassa isäni lomia.  Minulla oli huippuvalmentaja, sain vastuuta ja virheitäkin sai tehdä.

Matti_LehtonenTätä kirjoittaessani silmieni edessä välähtelee kaitafilmi vuodelta 1972. Perheemme on lähdössä kauan odotetulle Norjan matkalle. Kaikki muut ovat jo asettuneet uudenkarheaan Volvoon istumaan. Viimeisenä kuvaan astuu isäni tyylikkäässä pikkutakissa, kravatti kaulassa ja kengät kiillotettuna. Suoraryhtisenä ja varmoin askelin, kuten aina. Hänen seurassaa meidän kaikkien oli turvallista matkustaa. Hän oli paras oppaamme ja tukijamme.

Rakkaamme elämänfilmin loputtua meille omaisille jää suuri suru ja ikävä. Aviopuolisoa, isää ja isoisää jäävät kaipaamaan vaimo, kolme lasta, seitsemän lastenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta.

Timo Lehtonen

Kirjoittaja on vainajan poika

Nyt meillä on Piinapäivät, että mitkä?

Ei kategoriaa

Maailman huippuyliopistojen lukuvuosi päättyy useimmiten tenttiviikkoon, jolloin katsotaan, mitä porukka on vuoden aikana oppinut. Jos et läpäise tenttejä, et ole tervetullut syksyllä jatkamaan opintojasi. Mekin Tiimiakatemialla mietittiin, miten me hoidettaisiin tämä, ja syntyi  Piinapäivät, joilla testataan tiimien  ”kunto”:mitä tiimiläiset ovat vuoden aikana saaneet aikaiseksi ja mitä on opittu.

Joskus tiimit ovat esitelleet uusia innovatiivisiä tuotteita ja palveluja Piinapäivämessuilla. Usein jossain vaiheessa ohjelmaa on nähty ja kuultu ”melko taiteellisia” laulu ja musiikkiesityksiäkin.

Muutama vuosi sitten meidän yllätti nk. positiivinen aalto, ja Piinapäivien nimi vaihtui Ilonpäiviksi. Sitä ei kestänyt kyllä montaa vuotta!

Ohessa muutamia tunnelmapätkiä menneiltä Piinapäiviltä:

Pefletti aiheesta meidän ja teidän esseet! Anssi & Petrus Piinapäivillä 2009

Manifantin pojat esittelevät Krokodiilin Cmon-virkistyspäiviä laulun avulla Tiimiakatemian Piinapäivillä 26.5.2009

Tiimiakatemian ilmapiirikyselyn tulokset 2009 tiivistettynä laulun muotoon. Kiitokset Anssille ja Petrukselle mahtavasta veisusta. Esitetty vain ja ainoastaan Piinapäivillä 2009.

Siis aika monenlaisia juttuja on tehty!

Ja kyllä me toivuimme Tiimiakatemialla myös 90-luvun lamasta:

Reportaasi Tiimiakatemiasta Kotimaan katsauksessa 90-luvulla. Video esitettiin Tiimiakatemian 18-vuotissyntymäpäivillä. Jos et nähnyt sitä silloin, nyt on mahdollisuus katsoa tämä nostalgiapätkä.

Peter Senge congratulates Team Academy in Finland on it’s 15th birthday anniversary for achieving it’s vision of Top Unit of Entrepreneurship.

Tänä vuonna Piinapäivillä rakennamme uutta mallia Unelmien Hybridi Tiimiakatemialle. Oheinen piirros kuvaa alkeellisesti kehityshaastettamme.

Jussi Galla luki kirjan ja kirjoitti esseen. Otin siitä opikseni

Ei kategoriaa

On hyvä pitää tiimiläiset kurissa ja joskus vetää heidät pois suosta

Jussi Galla on tehnyt mainion esseen Jenny Rogerssin kirjasta  “Aikuisoppiminen”. Kirjasta löytyy mainio listaus hyvän oppimisen ohjaajan piirteistä.

1. Lämmin olemus – kyky osoittaa hyväksyntää oppijoille;

2. Sosiaaliset taidot – kyky nivoa ryhmä yhteen ja pitää se ohjaksissa dominoimatta sitä;

3. Epäsuora valmennustyyli, joka aktivoi oppijoita ajattelemaan ja hyödyntämään heidän ajatuksiaan;

4. Organisointikyky: tarvittavat resurssit on varattu ja käytettävissä ja hallinnolliset asiat hoituvat jouhevasti;

5. Taito havaita ja ratkaista oppijoiden ongelmia;

6. Innostuneisuus – esimerkiksi eloisa esiintymistapa, runsas katsekontaktin käyttö, monipuolinen äänenkäyttö;

7. Rohkeus puolustaa sitä, mikä on oikein;

8. Kyky rohkaista riskien ottamiseen silloin, kun tiimiläiset yrittävät kaataa henkilökohtaisia raja-aitojaan;

9. Halu kyseenalaistaa: kyky esittää ajatuksia ja mielipiteitä, jotka rohkaisevat oppijoita tekemään enemmän kuin nämä uskoivat kykenevänsä tekemään

10. Rohkeutta ottaa uudelleen tarkasteluun pinttyneet käsityksensä;

11. Jaksaminen stressin (ja väsymyksen) kohdatessa;

12. Läsnäolevuus – luontevuus ja luontainen auktoriteetti;

13. Taito esittää monimutkaiset asiat selkeästi ja yksinkertaisesti – yksinkertaistamatta kuitenkaan liikaa.

Voi tuota listan pituutta! Kokemuksesta voin sanoa, että siinäpä ne keskeisimmät hyvän valmentajan piirteet.

Konfliktin ratkaisemisen taito tiimissä

Ei kategoriaa

Joskus valmentajan pitää vaihtaa asua ja samalla rooliaan tiimitoiminnassa.

Löysin upean esseen, jonka kirjoittaja on ollut Osuuskunta Mittavan jäsen. Sen otsikko on: Konfliktin ratkaisemisen taito Mittavalle.

Mikä on konflikti

Kiista, selkkaus, etujen vastakkaisuus, erimielisyys, ristiriita, kamppailu määräysvallasta,aktiivinen vastarinta.

Mittavalla näistä näkyy mielestäni eniten erimielisyydet ja riidat. Emme kamppaile määräysvallasta eikä meillä ole vastarintaa, kaverijohtamisen filosofiaa noudattavilla nämä tuskin ovatkaan pinnalla koskaan. Tiimissä on 17 erilaista mielipidettä, ja jokaisella on omat odotukset Mittavan toiminnasta. Näin ollen kaikki eivät voi koskaan saada juuri sitä mitä itse haluaa, ja tästä syntyy myös konflikteja.

Mistä se kertoo

Konflikti ei ole poikkeustapaus tiimin tai organisaation toiminnassa, päinvastoin. Meillä ihmisillä on kummallinen kyky sotkea selvätkin asiat sekametelisopaksi, ja tämä kyky korostuu näin tiiviissä yhteisössä, jossa työskentelemme. Tiimi, jossa ei olekonflikteja, ei ole tiimi. Yritys, jossa ei ole konflikteja, on huono yritys.

Mitä siitä seuraa

Konfliktit heikentävät tiimin tai organisaation toimivuutta, mutta niin tekee myös niiden välttely ja pelkääminen. Usein konfliktin välttelystä koituu pahemmat seuraukset kuin itse konfliktista. Näin käy myös Mittavalle.

Koska se näkyy

Konfliktit nousevat pintaan etenkin silloin, kun tiimissä/organisaatiossa menee taloudellisesti heikosti. Ihmisillä on korostunut tarve pitää puoliaan kun he tuntevat olonsa turvattomiksi, ja tällöin jäävuoresta tulee näkyviin muutakin kuin huippu. Tässä on kuitenkin myös kääntöpuoli. Jos kaikilla menee yhtä huonosti, konfliktien määrä vähenee, koska kaikki ovat samassa veneessä. Omat intressit jäävät ainakin hetkeksi syrjään.

Miten se näkyy

Yleisimmin konflikti on kahden ihmisen jatkuvaa sanasotaa. Osalliset puhuvat toistensa selän takana, mutta eivät tee mitään sen konkreettisempaa. Tällainen sanailu saattaa muuttua myös toiminnaksi, mutta Mittavan tapauksessa puheet sekä tekemättömyys näyttelevät suurempaa osuutta. Tilanne voi muuttua niin, että aletaan vähätellä toisen arvoa sekä nakerretaan toisen itsetuntoa. Tapahtuu myös kieroilua kääntämällä muita toista vastaan puheilla, sekä saatetaan käyttää omaa asemaa väärin niin, että vaikeutetaan toisen elämää tahallisesti.

Mistä siinä todella on kysymys

  1. Konfliktissa EI OLE KOSKAAN kyse hyvästä tai pahasta, oikeasta tai väärästä.
  2. Konflikti on AINA seuraus jostakin ongelmasta.
  3. Konflikti kertoo AINA että jotakin on vialla.
  4. Konfliktit kulminoituvat AINA ihmisten välisiin suhteisiin.

Konfliktissa voi olla kyse omien puolien pitämisestä ja omien näkemysten puolustamisesta. Täytyy muistaa, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Puolien pitäminen voi kuitenkin muuttua omien etujen ajamiseksi toisten kustannuksella, ja usein löytyy myös oikeassa oleva osapuoli, mutta konfliktin takana on aina jokin todellinen syy.

Konflikti saattaa syntyä tiimin/organisaation ongelmasta tai henkilön omasta ongelmasta, esimerkiksi heikon motivaation aiheuttamasta turhautumisesta, jota hän purkaa muihin.

Kuka vastaa

Konfliktit voidaan nähdä huonon johtamisen seurauksena. Mittavan tiimiliideri on johtoryhmän avustuksella tiimin johtaja, ja vastuu konfliktien ratkaisemisesta ja esille tuomisesta makaa meidän harteillamme.

Yksittäinen henkilö organisaatiossa harvoin näkee suuria kokonaisuuksia ja etsii konfliktiin johtaneita syitä kapeakatseisesti, koska ratkaisun pitää parantaa hänen oloaan nopeasti. Mittavassa, ja muissakin ensimmäisen vuoden tiimeissä, näin on varmasti aluksi, ennen kuin opimme, mitä konflikti tarkoittaa ja miten siitä päästään yli. Jatkossa yksittäisen tiimiläisenkin täytyisi pyrkiä hahmottamaan suurempi kuva, eikä vain miettiä omaa näkemystään. Tämä vaatii varmasti paljon harkoitusta ja kokeilua meiltä kaikilta.

Edellä mainituista syistä konfliktin osalliset eivät ole parhaita konfliktin ratkaisijoita, mutta tämä olisi kuitenkin toivottavaa itseohjautuvuuden ja kaverijohtamisen periaatteiden täyttymisen kannalta.

Mitä sille pitää tehdä?

Konflikti on arka asia, ja se koetaan aina hyvin eri tavalla. Me emme uskalla puhua konfliktin aiheuttaneista tekijöistä, koska taustalla on aina muita ihmisiä. Se, miten toinen tiimiläinen/yksilö organisaatiossa suhtautuu, kun heidän tekemisensä nostetaan esille syynä konfliktiin, on aina arvoitus.

Tämä pelko on yksi Mittavan ongelmista, ja tässä palaan alussa esittelemääni aiheeseen – konfliktin välttelystä aiheutuvat ongelmat ovat usein paljon suurempia kuin itse konfliktin voima on. Emme luota vielä toisiimme, emmekä tunne toisiamme tarpeeksi hyvin, joten pelkäämme toisten reaktioita. Totuus on kuitenkin se, että vain kokeilemalla näemme miten asia todella on. Voi olla, että pelkomme oli täysin turha, tai pahimmassa tapauksessa lopputulos on vielä pahempi kuin uskoimmekaan. Emme voi tietää, jos emme ole kokeilleet. Tämä on vähän sama asia kuin se, että ei halua maistaa jotain ruokaa, koska se voi olla pahaa. Se voi kuitenkin olla paras makunautinto mitä on koskaan kokenut, mutta sitä ei saa koskaan tietää, jos ei maista ensin. Kannattaako elämää ylipäätään elää pelossa ja varoen? Mittavan arvoissa lukee edesvastuuton koheltaminen. Tiimiakatemian arvoissa lukee rohkeus. Näillä eväillä uskon, että voimme selvittää myös tulevat konfliktit.

Seuraavien kysymysten avulla tiimin konfliktit voidaan määritellä ja löytää:

KONFLIKTIT YLEISESTI

Millaiset asiat mielestäsi aiheuttavat ristiriitatilanteita tiimissä?

  • Voitko yksilöidä näitä asioita tarkemmin?
  • Minkälaisia konflikteja muilla tiimeillä on ollut alussa?
  • Miten ne ratkesivat?
  • Vai jäivätkö ne pinnan alle kytemään?
  • Jos näin kävi, vaikuttavatko ne vielä tiimin toimintaan?
  • Miten?

Koetko, että tiimi on valmis ratkaisemaan eteen tulevia vaikeitakin konflikteja?

  • Voitko perustella näkemystäsi lähemmin?

Miten määrittelisit tiimin konfliktiherkkyyttä?

  • Tuntuuko välillä siltä, että että riitoja syntyy epäoleellisuuksista?
  • Vai onko niin, että tiimi kykenee tarttumaan konflikteihin nopeasti ja asiallisesti yhteenottoja pelkäämättä heti kun siihen on tarvetta?

NYKYHETKEN KONFLIKTIT

Mitkä ovat tämän hetken konfliktit, jotka vaikuttavat tiimin toimintaan?

  • Keiden välillä näitä konflikteja mielestäsi on?

Mikä niihin on mielestäsi suurimpana syynä?

Millaisia konkreettisia seurauksia niillä on tiimin toiminnan kannalta katsottuna?

Miten ne vaikuttavat henkilökohtaiseen työpanokseesi?

KONFLIKTIVAPAA AIKA

Jos organisaatiossa ei esiinny tällä hetkellä konflikteja, niin onko kuitenkin olemassa potentiaalisia konfliktitilanteita?

  • Mitä ne ovat?
  • Mistä ne saisivat alkunsa?
  • Mitä seurauksia niillä voisi olla?

(Konfliktin ratkaisemisen taito, Ismo Lassila, s.43, kysymyksiä mukaillen)

Esseen ensimmäisessä osassa on paljon referointia ja suoraa kopiointia kirjasta Konfliktin ratkaisemisen taito, ja sen tarkoitus on kertoa Mittavalaisille mitä konflikti tarkoittaa ja miksi niitä syntyy.

Helppoa näitä on ylös kirjoittaa, mutta joskus olen tässä onnistunutkin!

Ei kategoriaa

Joskus valmentajien on tartuttava soittimiin ja etsittävä tiimille oikea rytmi ja sävel

Älä kiinnitä liikaa huomiota siihen, mitä he ovat, vaan siihen, miksi he voisivat tulla (being>becoming)

Älä lukkiudu omiin mielenmalleihisi  – katso tiimin toimintaa avarin silmin ilman ennakkoasenteita.

Jokainen tiimi on erilainen, siksi myös jokainen  ”peli” (tiimiprosessi) on erilainen.Olet myös oppija, et asiantuntija.

Ole kaikessa toiminnassa johdonmukainen, ilmaise itseäsi selkeästi, älä anna sanomasi hukkua sanahelinään ja jossitteluun

Älä syyllistä!

Pidä yllä hauskuuden ilmapiiriä, anna tilaa hulluillekin ajatuksille, kannusta kokeiluihin ja hyväksy epäonnistumiset, jos kerran on yritetty tosissaan.

Tiimiläisen on tultava tiimiä vastaan – ja tiimin tiimiläistä

VALMENTAJAN TYÖKALUT

Tiimiläisellä on aktiivinen ja positiivinen ote työhön ja halu vaikuttaa työilmapiiriin tiimissä.

Ei haittaa, jos hänellä on jatkuva tarve kehittyä ja oppia uutta. Yhteisiin tavoitteisiin pitäisi myös sitoutua ja osata kommunikoida muiden kanssa myös ristiriitatilanteissa.

Ja sitten, pitäisi olla kykyä taipua vaikka hammasta purren yhteisiin päätöksiin (riemullinen haaste).

Patric Lencioni nämä asiat selittää parhaiten kirjassaan ”Paras mahdollinen joukkuepelaaja”…

Kehittyminen tiimin jäseneksi askel askeleelta

Ei kategoriaa, TARINAT

Tiimiläisen on tultava tiimiä vastaan, ja tiimin tiimiläistä!

1  Hänellä on aktiivinen ote työhön – halu vaikuttaa työilmapiiriin tiimissä

2  Positiivinen asenne

3  Halu kehittyä

4  Taito vahvistaa muita työn tekemisessä – yhteisjohtajuus

5  Halu sitoutua yhteisiin päämääriin

6  Taito kommunikoida – myös ristiriitatilanteissa

7  Halu ja kyky kantaa yhteisvastuuta

8  Kyky taipua yhteisiin päätöksiin

Tiimiläisten elämäntilanne vaikuttaa niin suuresti hänen kykyynsä ja mahdollisuuksiinsa toimia tiimissä.

Kyllä tiimi jämähtää paikalleen todella usein ja helposti…

Ei kategoriaa

Samassa kuvassa Mestarin kanssa

Hyviä keinoja auttaa tiimiä alkuun, kun ollaan jumissa:

  • Kysy, mitä aiotte tehdä tänään, huomenna, ensi viikolla, tässä kuussa
  • Kysy, mitä olette tehneet tällä viikolla, eilen, tänä aamuna
  • Pyydä heitä suunnittelemaan oma ajankäyttönsä / tiimin ajankäyttöä, sillä mitä tarkemmin suunnitellaan ja aikataulutetaan, sitä parempia tuloksia saavutetaan.
  • Ole kiinnostunut heidän tekemisistään, anna palautetta ja kannusta – palautteen ja arvioinnin avulla ilmaiset olevasi kiinnostunut heistä, heidän tekemisistään ja kehittymisestään.
  • Vaadi ikävätkin faktat pöytään, ei sitä varten, että voisit moittia heitä, vaan siksi, että voisit auttaa heitä ja luoda paremmat mahdollisuudet menestyä.
  • Kerro taas kerran innostavia tarinoita ja heitä syöttöjä.

Tiedosta on pitkä matka taitoihin!

Ei kategoriaa

”Tarkoitus on tarjota Tiimiakatemialla hyvää tiimivalmennusta ei iltasatuja” (mukaillen Doc Martinia).

Tiedosta on yllättävän pitkä matka taitoihin! Teorian soveltaminen käytäntöön on yhtä haastavaa. Yritämme etsiä tietoa ja teorioita kirjoja lukemalla. Lukeminen ei kaikilta suju. Toisille se toki on helppoa, kirjan voi lukea päivässä parissa. Etsimme tiedolle uusia lähteitä: äänikirjoja, TED-videoita, e-kirjoja, tieteellisiä artikkeleita yms.

Jatkuva henkinen kasvaminen ja henkilökohtaisen mestaruuden tavoittelu ovat tärkeitä jokaiselle tiimiyrittäjälle ja tiimivalmentajalle. Lukeminen on osa tätä tarinaa. Johannes Partanen lukee enemmän kuin tarpeeksi, ja juuri hän laatii maailmankuulua kirjaa kirjoista. Lataa Johanneksen legendaarinen valintaopas tästä: Tiimiyrittäjän ja tiimivalmentajan parhaat kirjat valintaopas 2019-20, rakenna oma lukuohjelmasi ja hanki innostavimmat kirjat luettaviksi!

Mutta teorioiden iltasatu ei saa tuudittaa meitä uneen. Herää ja ryhdy soveltamaan! Tuossa kuvassa on yhden tiimini, Cleveran nk. ”oppimisen ekosysteemi”. Mahdottoman herkullinen kattaus

 

Letim, Timo Lehtonen piirsi kuvan tiimin ekosysteemistä ja tiimin pelikentästä, millaisia projekteja tiimi voi tehdä

Sourma mielenvapaapudotus-sormus tiimivalmentajan avuksi

Ei kategoriaa

Minua kiinnostaa tämä Oura-sormus. Siksi kehitin tiimiläisten käyttöön ”Sourma mielenvapaapudotus-sormuksen”. Oura on ollut muutaman tiimiakatemialaisen käytössä, ja olen ihmetellyt, kuinka säällistä elämää he viettävät.

Pari saunaolutta pilaa yöunen laadun, rytmit on sekaisin ja applikaatio varoittaa muustakin huonosta elämästä. Oura auttaaa ymmärtämään, kuinka meidän tiimiläisen päivittäiset valinnat, fyysinen aktiivisuus ja muukin melskaaminen vaikuttavat uneen sekä kehon ja mielen palautumiseen päivittäisestä kuormituksesta.

Meidän Sourma-sormus on mielesi mallit, rohkeutesi mittarit ja innostuksesi lähteesi

letim, tiimivalmentaja, Tiimiakatemia

Tiimivalmentajan Sourma Mielenvapaapudotus sormus

Johannes Partasen legendaarinen valintaopas, uusi painos ilmestyi nyt verkkoversiona!

Ei kategoriaa

(Lähde: tiimiakatemia.com)

Uusin valintaopas PDF-versiona!

Valintaoppaasta jokainen tiimiyrittäjä ja tiimivalmentaja voi löytää parhaat teoriakirjat, joiden avulla pystyy kehittämään sekä tiimiyrityksiä että tiimivalmentajan taitoja.

Jatkuva henkinen kasvaminen ja henkilökohtaisen mestaruuden tavoittelu ovat tärkeitä jokaiselle tiimiyrittäjälle ja tiimivalmentajalle. Kaikki kahdeksan domainia on todettu edelleen hyviksi ja käytäntöjämme palveleviksi. Sen sijaan usean domainin sisältö on ryhmitetty jälleen uudella tavalla. Mukana n. 650 kirjaa, joista 53 täysin uutta.

Lataa valintaopas tästä:  Tiimiyrittäjän ja tiimivalmentajan parhaat kirjat valintaopas 2019-20, rakenna oma lukuohjelmasi  ja hanki innostavimmat kirjat luettaviksi!

Tesla kiertää maata, Avaruusromua riittää minulle!

Ei kategoriaa

Teslan vieminen maata kiertävälle radalle on aivan eri asia kuin viedä sinne oma mielensä ja ajatuksensa. Siihen et tarvitse kalliita kantoraketteja, riittää kun avaat Yle Areenan ja etsii kuunneltavaksi ”Avaruusromua”. Eräs 10-vuotias tyttö kertoo kirjeessään kokemuksiaan ohjelmasta:

– Ensimmäinen lähetys pelotti minua, sitten aloin tykkäämään siitä. Olen tosi kiinnostunut elektroonisesta musiikista.

Toimittaja Jukka Mikkola soittaa Maryn kirjeen luettuaan hänen kappaleensa ”Avaruusmursu”. Tämä ohjelma on herättänyt minussa paljon hyviä ajatuksia ja ruokkinut luovuuttani. Se on tehty huolella ja pieteetillä. Sunnuntaina 11.2. Jukka pohtii Bodil Jönssonin 10:tä Ajatusta Ajasta. Bodil on yksi minun lempifilosofeistani, hänen kirjansa ovat pieniä, helppolukuisia aarteita!

”Kun lapsi kysyi antiikin Kreikassa, miksi tuossa maassa on tammenterho, hänelle vastattiin tammenterhon olevan maassa siksi, että siitä voisi kasvaa tammi. Jos taas lapsi meidän aikanamme ihmettelee tammenterhoa maassa, mitä hänelle vastataan? Tammenterho on maassa siksi, että se on pudonnut puusta maahan.”

Bodil Jönssonin mukaan meillä on nykyään mekanistinen selitysmalli, etsimme syy-seuraus suhteita ja selitämme mennyttä, vaikka meidän tulisi katsoa eteenpäin ja tulevaisuuteen, olla päämäärähakuisia. Meillä pitäisi olla visioita.

Viivi&Wagnerin tekijä Juba Tuomola toteaa Avaruusromusta seuraavaa:

”Suosittelen ohjelmaa lähes kaikille. Se on sellainen rauhottumisen paikka ja mietiskelyyn sopiva ohjelma, sen jälkeen jää sellainen fiilis, varsinkin ihmisille jotka ovat luovassa työssä, että ajatukset lähtee lentoon ja idoita syntyy. Sitähän mäkin joudun tuossa piirtämisessä tekemään, se auttaa tällaiseenkin.”

Kokeilkaa tekin tämän ohjelman vaikutusta mieleenne. Yllätytte varmasti!

ANTAUDU FLOWN VIETÄVÄKSI JA TASAPAINOTTOMUUTEEN

VALMENTAJAN MATERIAALIT

Kyllä virtaa, jos natsaa!

Flow on optimaalinen ja nk. virtauskokemus, jota useimmat meistä metsästävät. Tässä tilassa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa minän tavoitteiden kanssa. Vaikeanimisen psykologin Mihály Csíkszentmihályin kehitelmä. ”Virtauksen seurauksena minän järjestys on aikaisempaa monimuotoisempaa”, hän toteaa.ahdistus

”Paljon useammin olemme hermostuneita, ahdistuneita ja huolestuneita”

– koska meille on siunautunut liian kovat haasteet osaamiseemme, ja monet sanovat, resursseihimme nähden. Jotkut taas vaipuvat apatiaan ja tylsistyvät, koska haasteita ei ole tai taidoissakin on puutteita.

En kyllä ymmärrä, voiko ihminen tuntea olevansa rento ja tyytyväinen, jos taitoja ja kykyjä riittää, mutta haastetaso työssä ja elämässä on olematon. Yleisesti tätä tilaa kutsutaan

”laakereilla lepäämiseksi”,

ja fokus omassa elämässä on muualla kuin arkipäivän työssä (harrastukset tai muu päteminen).

Voihan näitä asioita kuvata myös hyppylaudalla, jonka kanssa tasapainon saavuttaminen on todella vaikeaa (ellei molemmilla ole jalat maassa).

A. Tietoisuuteen tuleva informaatio ei ole riittävä suhteessa minän tavoitteisiin. Ei muuta kuin opettelemaan uusia tietoja ja taitoja.

B. Tiedot ja taidot ovat tasapainossa omien tavoitteiden kanssa. Mutta mitäs sittten, kun haastat itsesi epämukavuus-alueelle tai jäät vaikka eläkkeelle? Tyyntä myrskyn edellä…

C. Tietoisuuteen tulevaa informaatiota riittää, mutta minän tavoitteet ovat olemattomat. Vaarallinen tila, jota tulisi välttää.

Lähes kaikki meistä etsivät tasapainotilaa, hallinnan tunnetta elämässä, jolloin työn haasteet ja omat tietomme ja taitomme kohtaavat. Mutta tätä tilannetta voi kutsua virkistävällä sanonnalla:

”Tyyntä myrskyn edellä!”

Jos vähänkin aavistelee tulevaa, niin on parempi valmistautua epätasapainoon ja RAJUIHIN VIRTAUKSIIN.

Mihály Csíkszentmihályin on syntyperältään unkarilainen. Hänen oppeihinsa perustuvan piirustuksen näin ensimmäisen kerran vuonna 1997 kun opiskelin Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja päävalmentaja Timo Partanen tuli opiskelijoineen esittelemään Tiimiakatemian toimintaa ja pedagogiikkaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita…

Tuo piirros olisi hyvä työkalu myös työvoimaviranomaisille, kun soveltavat työttömyysturvan aktiivimallia käytäntöön. Leikkaisivat etuudesta 4,65% vasta sitten kun ovat sijoittaneet kaverin tuohon kuvioon ja ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin. Voisiko tilanteen korjata ketterällä oppimisella, josta Leena-Maija Otala on tehnyt kirjanja Vilma Mutka videon? Tässä opitaan nopeasti, mistä on kyse, miten tilanne ratkaistaan ja mitä osaamista ratkaiseminen edellyttää. Olen samaa mieltä Otalan kanssa, että lähes jokainen kokee epävarmuutta sekä omasta että organisaationsa puolesta, koska muutokset heilauttavat tilanteita jatkuvasti. Oppiminen ja erityisesti ketterä oppiminen on tapa hallita muutosta ja vastata mahdollisimman nopeasti uusiin haasteisiin, hän väittää. Ja näinhän se on.

Kolmas painos uunista ulos!

Ei kategoriaa

Eilen oli hieno päivä – kirjani kolmas painos valmistui. Nyt alkavat kirotusvirheet ola vähisä! Saatesanoiksi kirjoitin ajatuksiani tästä hetkestä ja Tiimiakatemiasta:

”Minusta tuntuu, että tämän kirjan sanoma on tuoreempi kuin koskaan. Itse itseään johtavat tiimit, litteät organisaatiot ja proaktiivinen toiminta ovat ajan kovinta ”hottia”. En ole aikaisemmin edes ymmärtänyt eläneeni tämän ilmiön keskellä yli 15 vuotta. Organisaatioita uudelleen synnytetään nyt niin kouluissa kuin yrityksissäkin.

Vanhat yrityskulttuurit ovat kuitenkin vahvoja, sen olemme joutuneet itsekin kokemaan. Johtoporras ei helpolla luovu vallasta. Vaikka henkilöt siellä vaihtuisivatkin, asenteet periytyvät ja tiimitoiminta nähdään edelleen hallitsemattomana tilapäisenä kokeiluna tai ”hippien tuohuna”. Kaikki eivät ole valmiita muutokseen, saatika luopumaan vallasta ja asemastaan. Älykkään johtamisen sijaan uuteen uskovat saavat osakseen lähinnä kiusaamista.

Kirjan tarinassa mukana olleet henkilöt ovat siirtyneet työelämään ja tuntuvat pärjäävän hyvin. Heillä on ainutlaatuinen taito toimia tiimissä ja saada asioita tapahtumaan. Vieraan palvelukseen työllistyneet saattavat kuitenkin hämmästellä perinteisten yritysten vanhoillista nihkeyttä ja johtamistapaa. Osa porukasta on ryhtynyt yrittäjiksi. Heillä on vapaus, mutta myös vastuu omasta työstään ja menestymisestään. Se innostaa.

Kolmannen painoksen partaalla elämme myös juhlavuotta. Tiimitoiminnan pitkäaikainen koelaboratorio Tiimiakatemia täyttää 25 vuotta ja sen perustaja Johannes Partanen tasakymmeniä. Onnea Johannes, olet mitä mainioin kaveli!

Kotiväen lisäksi on aika kiittää myös rakkaita valmentajakollegoja Ullaa, Essiä, Riikkaa ja Juhaa mainioista yhteisistä hetkistä tiimien parissa. Mitään suurta ei tässä maailmassa ole saatu aikaiseksi yksin, aina on tarvittu hyvä tiimi ympärille. Sellainen me olemme.”

Jyväskylässä 18.12.2017
Timo Lehtonen

Ps. Kirjan voit tilata nk. perinteiseen malliin. Kirjoita halukkuutesi ostaa kirja sähköpostilla lehtotim@gmail.com. Kirja toimitetaan sinulle hintaan 29,50€ + pienet postikulut. Muista laittaa nimesi ja postiosoitteesi!

Ps.2 Purjehduskuvakin on tuunattu kuntoon

UK_merimatka

Ps.3 Samoin tämä Teot-mallin kuva

UK_teotmalli

KALLEN ELÄMISENMALLI JA LATVIALAINEN REKKA

TARINAT

kallenmalli_1

Jos joskus pääsisi käsiksi hauskaan itsensä johtamiseen ja onnellisen elämän yksinkertaisuuteen. Esikuvakseni terveestä elämäntyylistä olen ottanut edesmenneen ystäväni Karoly  ”Kalle” Kovacsin. Tapasin hänet ensimmäisen kerran Unkarissa vuonna 1974, kun olin Interrail matkalla Euroopassa hyvän ystäväni Jukka Sulkusen kanssa.  Meistä tuli hyvät ystävät. Kalle eli innostavaa elämää, jota olen pyrkinyt kuvaamaan yllä olevalla piirroksella. Hän teki elämäntyönsä tulkkina Unkarilaisessa National Oil and Gas Trustissa, koska oli nk. kielinero ja osasi tulkata useita kieliä, myös hieman suomea.

1. USKO, TOIVO JA RAKKAUS

Ei ole pahitteeksi, vaikka uskoisit johonkin suurempaan, etkä menettäisi toivoasi epätoivon hetkellä. Toivo aina parasta ja rakasta elämää. Kalle Kovacs oli harras uskovainen, maalasi kirkkoihin alttaritauluja ja toimi messuissa kanttorina. Hän ei menettänyt toivoaan jouduttuaan vuonna 1945 sotavankileirille Ranskaan, vaan käytti tuonkin ajan opettelemalla puhumaan sujuvasti maan kieltä. Hän oli rakastettava papparainen, ja hän rakasti kaikkia muitakin papparaisia ja ihmisiä.

2. HAUSKUUS

Voit pitkälti itse valita, onko elämäsi hauskaa tai tylsää. Opettele myös kertomaan englannin kielellä mukavia ja humoristisia tarinoita elämästäsi ja hauskuta niillä ihmisiä. Ei haittaa, vaikka joku olisi kuullut tarinan aikaisemminkin. On hauska pelata enon kanssa pöytätennistä aamuisin. Välillä ottelu voi äityä liian vakavamieliseksi: koskettiko pallo pöydän reunaan vai ei?

3. YRITTÄJYYS

Yrittäjyys antaa mahdollisuuden tienata hieman ylimääräistä oman ansiotyön lisäksi, tai siitä voi tulla myös päätyösi. Eläkeläiselle yrittämisen lisäansiot mahdollistavat pitkätkin ulkomaanmatkat. Vaikka sosialismi kukoisti ja voi hyvin Unkarissa aina 80-luvun lopulle asti, Kalle pystyi pyörittämään omaa kielikoulua ja antamaan soittotunteja. Lisätuloja tuli myös oman puutarhan tuotteiden myymisestä työkavereille.

4. TIPUTANSSI JA VIULUNSOITTO

Kannattaa ottaa matkoille mukaan viulu ja soittaa ihmisille tiputanssia aina, kun siihen ilmaantuu sopiva tilaisuus. Musiikin lumous on suuri, ja laulussa on taikaa. Musisointi tekee aivoille hyvää ja vapauttaa. Soittaa voi myös kännykällä, jota ei Kallen aikaan vielä ollut. Mietin, että kavereille soittamista pitäisi lisätä.

5. MATKUSTAMINEN

Matkoja vieraisiin maihin kannattaa tehdä säännöllisesti. Ei oikeastaan ole mitään järkeä lähteä aurinkorannoille löhöilemään, sillä aito elämä löytyy aivan jostain muualta. Pienellä budjetilla matkustaminen antaa matkalle oman jännittävän sivumaun. Kun Kalle tuli ensimmäistä kertaa vierailulle Suomeen, oli lentäminen liian kallista. Hän saapui maahamme junalla Pietarin kautta. Junassa tapaa uusia ihmisiä, voi soittaa viulua ja piirrustella muista matkustajista hienoja piirroksia. Evääksi pitkällekin matkalle riittää rasia muslia ja runsaasti vettä.

6. KEVYT RUOKA JA VAATIMATTOMUUS

En pidä pahana sitä, että luopuisi lihan syömisestä ja keskittyisi kasviksiin ja hedelmiin. Keksin juuri Kallen johtavan ajatuksen ruuan suhteen: ”syö vaatimattomasti.”  Miksi meidän pitää kattaa pöytämme sekalaisella tarjonnalla, jossa kaikille on tarjolla kaikkea? Tässäkin asiassa vaatimattomuus kaunistaa. Puuroa, leipää, marjoja, yksinkertaista keittoa (esim. kylmä kirsikkakeitto tai lihaliemi) tai vaikkapa juureksia eri tavoin laitettuna. Haittaako se, että on vaatimatonta tai vaatimaton?

7. VIINI ON VIISASTEN JUOMA

Kalle oli ottanut elämässään vain kerran kunnon kumarat – alle 20 vuotiaana. Kulku oli ollut nk. vasemmalle-oikealle-vasemmalle-oikealle. Viiniin pitäisi suhtautua kunnioittavammin, ei sitä saisi litkiä ja tissutella. Maistelu, haistelu ja nauttiminen ovat eri asia.

8. ½TUNTIA JUMPPAA (JOKA AAMU)

Tätä on helkutin vaikea täyttää. Kalle oppi aamujumpalle jo Unkarin Kadettikoulussa. Eikä tavastaan luopunut. Kun olimme vaeltamassa Lapissa (Kalle 70v), huomasimme Kallen eräänä aamuna jumppaamassa yksikseen tunturinjuurella: venyttely, kyykkyyn-ylös, kädenpyöritystä…..Lopuksi hän sukelti uimaan jääkylmään lampeen! Kalle saattoi esittää uhkarohkean rekkitempun pyykkitelineellä heiluen  tai uida uimarannalta  keskelle suurta selkää satojen metrien päähän kelluttelemaan.

9. 250 KM PYÖRÄILY YHTEEN SOITTOON (JOS HUVITTAA)

Liikuntaan ei saisi liittyä pakkoa. Kun Kallea huvitti hän ajoi kotikaupungistaan Nagykanitzasta Wieniin sisarentyttären luo kahville. Ja ajoi takaisin kotiin seuraavana päivänä. Matkaa yhteen suuntaan 250 km.

10. TAIDE, PIIRRUSTAMINEN JA KAUNEUS

Voin vilpittömästi suositella Kallen tapaa piirtää ja maalata. Tärkeintä on luoda ja toteuttaa itseään, taidot tulevat perässä ja kehittyvät koko ajan. Olimme yllättyneitä, kun posti toi Unkarista häälahjaksemme 1m x 1,5m kokoisen öljyvärityön rullalle käärittynä. Se oli kaunis rantamaisema kotoani, ja maisemaa koristi sen keskellä oleva oranssin värinen lasikuituvene. Piirrustaminen muistikirjaan jättää ikuisen muistijäljen, digikuva katoaa.

kalle_kovacs_1

Kuva vuodelta 1974. Vasemmalta: Kallen äiti, minä, Karoly ”Kalle” Kovacs ja hänen tätinsä.

LOPPU

Oli sumuinen sunnuntai-aamu Unkarissa. Kalle oli matkalla polkupyörällään messuun. Oli hänen vuoronsa avustaa pappia ja säestää kirkonmenoissa. Kuulolaite ei ollut päällä kun hän lähti ylittämään tietä. Sumun seasta ilmestyi latvialainen rekka…Hän olisi seuraavassa kuussa täyttänyt 80-vuotta.

OPPIMISEN VALLANKUMOUS OLI VUONNA 1997, SITTEN TULIVAT OPPIMISROBOTIT

TARINAT

Hippien_koulutusohjelma

Luin joskus aikojen alussa Gordon Dryden ja Jeannette Vossin kirjan ”Oppimisen vallankumous – ohjelma elinikäistä oppimista varten”. Jotenkin tuosta kirjasta tuli meidän tiimivalmentajien keskuudessa jonkin tasoinen raamattu. Mikäs ihme se on, sillä kirjoittajat väittävät, että:

”Kaikkien ja kaikenikäisten on mahdollista oppia melkein mitä tahansa – usein jopa 5 – 20 kertaa tavanomaista nopeammin ja 10 – 100 kertaa tehokkaammin. Tähän tarvittavat oppimismenetelmät ovat yksinkertaisia, hauskoja ja terveeseen järkeen perustuvia ja ne toimivat”.

Ja tottahan se on, vuonna 1997, jolloin kirja ilmestyi, vielä nykyisinkin käytössä olevat oppimismenetelmät olivat jo aikansa eläneitä. Jeannette oli tehnyt jopa väitöskirjan maailman parhaista tavoista edistää oppimista. Dryden oli toiminut omalla tahollaan mm. tv-toimittajana. Teosta on myyty yli miljoona kappaletta, jota voidaan pitää aikamoisena saavutuksena. Tekijät esittävät aika radikaaleja teesejä oppimisesta:

*Jokaiselle lapselle on laadittava oma oppimissuunnitelma. *On otettava käyttöön uudet oppimismenetelmät, jotka avaavat yhä useammalle mahdollisuuden menestyä. *Opiskelu on muutettava työn kaltaiseksi. *Jokaisen on opittava käyttämään tietokoneita !(?) *Koulun on avauduttava oikeaan elämään. *Tunneille riittävästi vaihtelua. Tehdään myös oikeasti! *Lisää liikuntaa! *Viedään oppiminen sinne, missä ympäristö on oppimiselle edullisinta. *Käytetään aisteja ja taidetta.

Onhan tuon kirjan ilmestymisen jälkeen syntynyt varsin monta saman aiheista julkaisua. Nimisamiksena voidaan pitää mm. Lauri Järvilehdon kirjaa ”Hauskan oppimisen vallankumous (2014)”. Sitä mainostetaan seuraavasti:

”On alkanut vaikuttaa siltä, ettei oppiminen olekaan niin kovin vakava asia: se saattaa olla jopa leikin asia. Itse asiassa parhaimmillaan ja kaikkein tehokkaimmassa muodossaan oppimisen pitäisikin olla hauskaa.”

20 vuotta on vallankumouksesta – yliopistojen ja korkeakoulujen %-liike on edelleen vertaansa vailla.

Uudet aiheet ja uudet kujeet. Työelämän vallankumous on täällä, ainakin vierailemassa (kunnes linjaorganisaatiot ja hierarkiat palaavat). Kaikenlaiset perinteiset koulut ovat edelleen voimissaan, mutta oppiiko niissä tulevaisuuden kompetensseja?

Piirtelin ja ihmettelin, vertasin ja pohdin. Siitä syntyi tämä sarjakuva (ei millään pahalla, mutta Easy Rider on edelleen minun ikäisille SE juttu, ja niinpä se putkahtaa esiin tässäkin). Vain harva ryhtyy oikeasti yrittäjäksi, vaikka haluja onkin.

”Opiskelun on muututtava työn kaltaiseksi, on avauduttava oikeaan elämään. Enemmän liikuntaa! Tunteille ja aisteille tilaa!”

Ilkka Halava väittää, että vuonna 2035 meistä toimii yrittäjinä tai freelansereina yli 60%. Mistä saamme valmiudet tehdä töitä ja ansaita toimeentulomme tällä tavalla? No tietysti Hippien koulutusohjelmasta! (katso lisää artikkelin lopusta)

 

OVATKO OPPIMISROBOTIT RAUTAA VAI TAVALLISTA MUOVIA?

Oppimisrobottien toiminta perustuu tavallisesti selkeään toimintaketjuun:

1.  Aisti ja havainnoi ympäristöäsi

2.  Tee havainnoista ”omat” johtopäätöksesi eli

3.  vertaa nykyistä tilannetta tavoitetilaasi

4.  Tee sen pohjalta suunnitelma

5.  Toimi suunnitelman mukaan ja pistä käyttölaitteet (toimielimet) pyörimään.

”Robotit ja keinoälyt laittavat 6000 ihmistä pellolle Nordeasta”, tämäpä cool uutinen. Mutta ihminenhän se edelleen laittaa lajitovereitaan kortistoon, ei tekoäly! Kuka pelkää mustaa robottia, tai tekoälliä? Ei kai kukaan. Oppimisrobotit ovat kuitenkin rautaa: kolmivuotias oppii niiden avulla hauskalla tavalla lukemaan, viisi- vuotias oppii kertotaulun ja 80-vuotias mummo italian-kielen.

(Oppimisen vallankumous taitaa olla vanha juttu. Olisi parempi puhua hybridi-oppimisesta, jossa apuna ovat kaikki ”maailman härpäkkeet”. Tästä artikkelista tuli varsin hipahtava, eikä siitä saa oikein tolkkua, vaikka kiinnostavalta se vaikuttaakin. Tämä on kuitenkin kirjoitettu ihan selvinpäin junassa matkalla Helsingistä Jyväskylään. Aiheeseen on pakko palata…)

Niin kutsuttu ”Hippien koulutusohjelma” on salanimi Jyväskylän Tiimiakatemialle. Siellä on käytössä vallankumouksellisia oppimismenetelmiä, joita ovat kehittäneet loistavat tiimivalmentajat ( Ulla Luukas, Essi Silvennoinen, Riikka Ahmaniemi, Juha Ruuska ja Timo Lehtonen)

TO THE FOREST & (maybe) BACK

Forest & Back on tiimiytymis-tapahtuma, jossa käytetään seikkailupedagogiikan menetelmiä. Tapahtuma on tarkoitettu 1. vuoden tiimiyrittäjille eli ”pinkuille” ja se toteutetaan kerran vuodessa syyskuun alkupuolella. Myös muut tiimit voivat osallistua tapahtumaan, lähinnä järjestäjän tehtävissä.

Yhdessä tekeminen ja kokeminen on tiimiytymisen kannalta tärkeää. Prosessia voidaan tehostaa altistamalla tiimiläiset vuorokauden ajaksi ”vaaraan” ja viemällä heidät epämukavuusalueelle. Suomalainen metsä tarjoaa tähän mainiot edellytykset.

Tapahtumaan liittyy aina fyysistä rasitusta. Tavoitteena on viedä tiimi väsymyksen ja uupumuksen rajamaille, kuitenkin kohtuullisuuden rajoissa. Suositeltava on järjestää 15-20 km metsävaellus, matkalla voi olla tehtävärasteja ja retkiruokailu.Yöpyminen eräolosuhteista teltoissa tai alkeellisesti katon alla.

RAKETTIPÄIVÄT

Rakettipäivät ovat vuorokauden kestävä Tiimiakatemian yhteisöllisyyttä rakentava ja lujittava tapahtuma, johon osallistuvat sekä kaikki valmentajat että tiimiyrittäjät.  Ne pidetään kaksi kertaa vuodessa, syksyisin syys-lokakuussa ja keväisin maalis-huhtikuussa.

Yhteisöllisyyttä ei voi kehittää oikeastaan muulla tavalla kuin olemalla ja tekemällä yhdessä. Oppivassa organisaatiossa, kuten Tiimiakatemiassa, tiedon virtaaminen ja yhteinen reflektointi ei voi toimia ilman tuttuutta ja luottamusta. Päivien aikana annetaan merkittävä työ-tai kehityspanos valitulle yritykselle tai yhteisölle. Suuressa iltajuhlassa jaetaan palkinnot ansioituneille tiimeille, projekteille ja tiimiläisille. Rakettipäiviin kuuluu irtautuminen arjesta ja tutuista ympyröistä. On lähdettävä ”kauaksi” nähdäkseen lähelle, siksi matkaan taitetaan yleensä busseilla 50-300 kilometriä ja yövytään kohteessa.

Päivään liittyy siis aina jokin nykyisen tai potentiaalisen asiakkaan antama tehtävä tai haaste, jonka ratkaisemiseen käytetään työpäivä. Tarkoituksena on antaa asiakkaalle koko Tiimiakatemian voimin merkittävä kehityspanos. Lisäksi ohjelmaan voi kuulua tiimien välisiä kilpailuja ja tehtävärasteja sekä liikuntaa. Yhteisessä iltajuhlassa jaetaan tiimiakatemian palkinnot ansioituneille tiimeille, projekteille ja tiimiläisille.

Rakettipäivät järjestää kukin tiimi vuorollaan ja tiimin jäsenet voivat saada työstään projektipisteitä. Projektiraportit motorolineen vaaditaan. Osanottajat voivat merkitä tapahtuman yhteisöllisyysopintoihinsa. Asiakkaalle tehty työ on innovointi – ja luovuusopintoja.

TREENIT JA DIALOGI

Tiimiakatemiassa treenien perustana on dialogisuus, joka on yhdessä ajattelemisen taitoa. Se takaa erilaisten näkökulmien ja ajatusten esiin tuomisen. Dialogiasessa keskustelussa jokainen osallistuja on yhtä tärkeä. Treenien vetäjän ja valmentajan tehtävänä on edesauttaa kaikkia osallistumaan keskusteluun.

He valvovat dialogin periaatteiden noudattamista ja keskustelun pysymistä aihekokonaisuudessa.

Hyvässä ja onnistuneessa dialogissa kaikki osallistujat saavuttavat parempia tuloksia kuin yksinään.

Dialogi on vaativa menetelmä, jolla voi vaikuttaa suuresti tiimin kehitykseen. Kyse on yhdessä ajattelemisen taidosta.

Ilkka Lavas: ”Ilman hyvää tiimiä ei voi menestyä”

TARINAT

ilkka_lavas_1

Meillä Tiimiakatemialla on kerran kuukaudessa kaikille avoin 4.0 verkostoitumistapahtuma:

”Se antaa ideoita ja inspiraatiota käytännön kokeiluihin uusista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Alustajiksi pyydämme verkostostamme aihealueen asiantuntijoita, edelläkävijöitä, joilla on näppäriä vinkkejä ja työkaluja jaettavaksi. Samalla tutustut uusiin ihmisiin ja saat kaverilta sparrausta ideoihisi”, kirjoittaa meidän tapahtumavastaava, tiimivalmentaja Essi Silvennoinen.

Lokakuun tapahtumaan saimme vieraaksemme Ilkka O. Lavaksen, jonka ura alkoi 17-vuotiaana yhden miehen webbisivuyrittäjänä, ja siitä lähtien hän on pikkuhiljaa kasvatellut yritystoimintaansa. Nykyään Ilkka on mukana yrityksissä, jotka työllistävät yli 100 ihmistä. Hänet tunnetaan mm. Improve Median, TableOnlinen ja City-lehden toimitusjohtajana.

Olipa se hieno tarina! Mieleen jäi monta asiaa, ja ennen kaikkea se, että Star-Up-toiminnassa tärkeintä on sana START ja toiseksi tärkeintä on OPPIMINEN. Ilkka on varmaan niitä 1. polven start-up yrittäjä, joka ei kerjännyt bisnesenkeleitten rahoja, vaan luotti hikipääomaan eli omaan ahkeruuteen ja hyvään tiimiinsä.

Niinpä, millä syntyy se intohimo ja energia, jolla nämä miehet puskevat eteenpäin? Millä ihmeellä nämä äijät jaksavat etsiä ja kokeilla? Eivätkä he anna periksi, vaikka kassa on välillä tyhjä ja firma tekee aluksi miinusta kuukausi toisensa jälkeen. Mutta sitten kun pääsee kuiville ja rahaa riittää vaikka Audi TT:n ostamiseen, kyllä se onnelta näyttää. Ja minä olen tuollaisesta kaverin puolesta vilpittömän onnellinen.

Ja tuohon Audiin liittyy paljon symboliikkaa: Ilkka kertoi, että hänen kaverinsa työskentelivät suurissa suomalaisissa menestysfirmoissa siihen aikaan, kun hän kävi kamppailua omien firmojensa kanssa. Nuo veljet menestyivät, kun pöytä oli katettu ja palkka juoksi. Ja juuri he ostivat tuollaisia autoja.

”Oli hienoa, kun katsoin netistä kuinka paljon Audi TT:t maksavat ja huomasin, että onhan minulla varaa ostaa sellainen,” Ilkka totesi pilke silmäkulmassa.

No tuo oli vain pieni tarina siitä matkasta, jonka Ilkka on ehtinyt jo tehdä. Paljon hyviä juttuja jäi mieleen, ja tein niistä epätoivoisen hitaasti muistiinpanoja, jotka liitän tähän artikkeliin. Vielä on kirjoitettava tähän yksi oivallus Ilkalta: ”Rohkean ja pelokkaan ero on siinä, että rohkea toimii pelosta huolimatta:” On siinä minulle miettimistä, kun suunnittelen työelämääni kymmenvuotis- ikäjaksolle 60-70v.

Parhaat kiitokset Ilkka vierailustasi!

Timo Lehtonen, lehtotim(at)gmail.com

HJALLIS HARKIMO OSOITTAUTUI LOISTAVAKSI TIIMIVALMENTAJAKSI

VALMENTAJAN TYÖKALUT

Hjallis Harkimo onnistui ylittämään Atlantin kokemattoman julkkismiehistön kanssa. Kun vene saatiin kiinnitettyä laituriin, hän puhkesi kyyneliin, eikä liikutukselle tahtonut tulla loppua. Kyllä mieskin voi itkeä, myös Hjallis.

ve000tvlo9

Mikä ihme saa miehen kyynelehtimään, vaikka hän itse on purjehtinut yksin maailman meret, ja matkalla pyörähtänyt veneen kanssa 360 astetta ympäri, kaksi kertaa! Tilannehan on tuolloin karmea: veneen masto osoittaa välillä meren pohjaa, ja mies pitää epätoivoisesti kiinni ruorista ja luottaa elämänlankaan, joka estää häntä tippumasta veneen kyydistä. Siinä rytäkässä taisi mennä kylkiluitakin. (Oheisen kuvan lähde: Me Naiset). Sukulaltakin meni taju, kun kolhi itsensä veneen kajuutassa. Se on eri juttu, mutta kapteenille toki suuri huolenaihe. Hän kantaa vastuun, ja juuri vastuu meni Hjalliksella perillä tunteisiin, ja sai miehen kyyneliin.

HARKIMO ON HYVÄ TIIMIVALMENTAJA

Koko matkan ajan hän sparrasi porukkaa. Joku julkkiksista totesikin, että aika usein Hjalliksen pää työntyi ulos kajuutan luukusta kyselemään, miten menee. Se on hyvän valmentajan ominaisuus: kantaa huolta, mutta samalla jakaa vastuuta ja antaa toisten tehdä ja oppia. Kyllä hän osaa purjehtija, mutta tärkeintä on saada tämä porukka liikkeelle, toimimaan ja harjoittelemaan.

Tein kirjaani ”Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä (2016)” oheisen piirroksen, joka kuvaa metaforamaisesti tiimin merimatkaa, ja jota voi käyttää tiimin tilan arviointiin. Yllätyksekseni se sopii mainiosti myös Atlantin yli tv-sarjaan.

UK_merimatka

PURJEVENE:

  • Ketkä ovat mukana tässä veneessä ja sitoutuneet olemaan mukana perille asti? Mitkä ovat miehistön tehtävät veneessä, mitä osaamista meillä on? Kuka on kapteeni? Purjehduksessa tarvitaan monenlaisia osaajia.
  • Kapteeni toimii aluksen päällikkönä ja johtaa toimintaa ja kantaa vastuun.
  • Navigoija laatii parhaan mahdollisen reitin (strategian) ja valitsee kauttakulkupisteet (välitavoitteet) päämäärään pääsemiseksi.
  • Pinnamies (perämies) pitää veneen annetussa suunnassa (seuranta) ja ohjaa porukan ennalta laadittua reittiä pitkin perille. 
  • Radisti/sähköttäjä pitää yhteyttä (viestintä) muihin veneisiin ja laivoihin sekä satamiin.
  • Purjeenpaikkaaja ompelee revenneet purjeet ehjiksi ja huolehtii muutenkin, että purjeet ovat kunnossa.
  • Kokki vastaa miehistön hyvinvoinnista ja ruokahuollosta.
  • Tekniikka- ja sähkömies varmistaa, että kaikki laitteet veneessä toimivat häiriöttä. Hän huolehtii siitä, että akuissa riittää virtaa, ja että vessa vetää.
  • Ja sitten on näitä vinssimiehiä: heidän tehtävänään on säätää purjeiden kireys ja kulma tuuleen nähden sellaiseksi, että saavutetaan maksimaalinen kulkunopeus.
  • Meteorologi seuraa säätilan (markkinoiden) kehitystä.

MAJAKKA: Visio valaisee tien, tavoitteet antavat päämäärän koordinaatit. Ilman visiota ja päämäärää tiimi on täysin tuuliajolla. Matkalle on asetettava selkeitä välitavoitteita, jotka auttavat pääsemään perille. Jos tavoitteita ei ole, tiimi harhailee ja etsii epätoivoisesti oikeaa väylää. 

MYÖTÄTUULI: On tärkeää saada tiimin toiminta käyntiin ja vene liikkeelle. Mitkä asiat ja ketkä ihmiset puhaltavat tuulta purjeisiimme? Myötätuuli on myös työn tehokasta organisointia, joustavaa kalenterinhallintaa ja toistemme innostamista. Se on taitavaa dialogia.

VASTATUULI: Mitkä asiat ja ihmiset hidastavat kulkuamme? Vähennä vastatuulta poistamalla toiminnan esteitä, ota käyttöön teamlean-ajattelu. Vähennä ihmisten välistä kitkaa ja poista tiimi-ilmastoa pilaavat tavat ja keskustelut.

AURINKO: Mistä saamme iloa, energiaa ja valoa? Mitä iloisia tapahtumia meillä on ollut, missä olemme onnistuneet?

KUU: Missä asioissa tiimi on kuutamolla? Mistä asioista pitää saada lisätietoa?

TUMMAT PILVET: Mitkä asiat synkistävät mieltämme? Mitä negatiivista meidän toiminnastamme voi löytää, mitkä asiat kaivelevat?

SADE: Toimintaamme virkistävät asiat? Vesi on kasvun perusta, se saa meidät virkistymään, se raikastaa sään kuuman helteen jälkeen. Vesi elvyttää janoisen, se pitää meidät elossa.

JÄÄVUOREN HUIPPU: Tärkeät asiat, joista pitää puhua juuri nyt. Kun jäävuoren huippu kohoaa horisontin takaa, on syytä lisätä tähystämistä ja tarkkaavaisuutta. Asiat, joiden käsittelemisen lykkääminen voi aihettaa kohtalokkaan törmäyksen.

JÄÄVUORI PINNAN ALLA: Ajatukset, joista ei kerrota, tunteet, joista ei puhuta, havainnot, joita ei jaeta. Jos nämä asiat jäävät käsittelemättä ja puhumatta, johtaa se ennemmin tai myöhemmin ikävään törmäykseen, joka voi katkaista matkamme.

HAI: Pelot ja uhkatekijät, jotka liittyvät meihin ja toimintaamme. Pelot estävät meitä toimimasta ja saavuttamasta tavoitteitamme. Emme uskalla hypätä uimaan, sllä hai voi syödä jalkamme. Emme uskalla sukeltaa, sillä pinnan alta voi löytyä tiikerihai!

Voin väittää, että Hjallis Harkimo käytti kaikkia edellä mainittuja kriteereitä, pohtiessaan matkasta selviytymistä ja arvioidessaan miehistön tilaa!

Myös Tiimiakatemian opiskelijat purjehtivat Atlantin yli vuonna 2004!(https://tiimiakatemia.files.wordpress.com/2009/11/atlantille.pdf). Minullekin oli varattu paikka veneessä, jonka kuitenkin lopulta luovutin nuoremmille. Hyvä näin. Tuosta matkasta ei paljon puhuttu jälkeenpäin, mutta aivan uskomaton seikkailu se on ollut, yhden TV-sarjan arvoinen. Myös alhaalla kuvassa oleva Ollis oli matkalla mukana. Hän on Kajaanin oma Hjallis!

Yli Atlantin ohjelman viimeinen jakso oli varsin tunteikas. Se sai minut kirjoittamaan tämän artikkelin. Eniten minua säväytti Harkimon elämän viisaus:

”Mitä järkee tässä hommassa on, jos et sä vedä täysillä koko tätä elämää.”

Jotenkin osui ja upposi (ilmaus upposi ei oikein sovi tähän teemaan), kun ajattelen tätä 60-vuotiaan elämäntilannettani. Tuon kuultuani päätin, että ainakin ikävuoteni 60-70 vuotta, jos Luoja suo, aion vetää täysillä. Ehkä koko elämänkin (purjeveneemme odottakoon sen aikaa laiturissa).

Ja vielä lopuksi pitää tunnustaa, että silmät kostuivat, kun Hjallis piti puhetta päätösillallisella ja totesi todella liikuttuneena:

”Mulla on hieno poika, jota mä rakasta yli kaiken. Siksi mä teen näitä juttuja.”

Tuli omat pojat mieleen….

Kiitos, jos luit tämän. Tämä kertomus on minulle tärkeä.

Timo Lehtonen lehtotim@gmail.com

Innovaatio-ja vuorovaikutussillat: että sotkeutuisivat toisenlainen ja erilainen

VALMENTAJAN MATERIAALIT

Sillat

Teimme alkukeväisen matkan Amsterdamiin moottoripyörillä. Aluksi mukaan piti lähteä iso joukko opiskelijoitamme, mutta lopulta meitä oli vain minä ja Henry Vesin. Hän on tehnyt mahtavan matkakertomuksen, joka Sinun kannattaa käydä lukemassa:

http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/learning-riders-on-the-road/

Matka alkoi huhtikuun lopulla vuonna 2015, ja ilmat olivat todella koleat. Lähdimme kiitämään kohti päämäärää +2 asteen lämpötilassa. Tuo piirros on tehty matkan aikana Moleskinen pieneen muistikirjaan. Se on matkalla mitä mainioin kaveri. Tuli siinä Tanskan salmia ylittäessä mieleen siltojen suuri merkitys niin konkreettisesti paikkojen yhdistäjänä että metaforamaisesti ihmisiä ja aatteita nitovana rakennelmana. Aloitin kotoisasti Kuokkalan sillasta ja päädyin lopulta Malmön ja Kööpenhaminan yhdistävään Beltin siltaan.

Ja sitten se oivallus…

Innovaatio-ja vuorovaikutussillat, kuinka tärkeitä ne voivatkaan olla! Siksi että sotkeutuisivat:

  1. teoriat ja käytännöt,
  2. totiset ja riemukkaat,
  3. introvertit ja ekstrovertit,
  4. virkamiehet ja haalarijengi,
  5. nuoret ja vanhat,
  6. miehet ja naiset,
  7. uskovaiset ja ateistit,
  8. sokeat ja näkevät,
  9. juopot ja raittiit,
  10. rikolliset ja nuhteettomat.

Siinäpä meille kymmenen innovaatioparia!

PS. Olisiko ensi keväänä ketään lähdössä ”Oppimisajelulle”?

Timo Lehtonen tiimivalmentaja.com

Learning Riders esite

Tiimin seuranta ja ”Nokkapuhtaaks” puhuminen

VALMENTAJAN MATERIAALIT

nokkapuhtaaks

TAVOITTEET

Meillä oli jälleen tänään Tiimi ”Kaverit” treenit ja hyvinhän ne menivät. Tämä tiimi hallitsee jo dialogin ja valetiimivaihe on (ehkä) kohta ohitettu. Nyt puhutaan jo viikkotason tavoitteista: mitä porukka on viime viikolla tehnyt, ja mitä aikoo tehdä tällä viikolla. Toiminta pyritään siis samaan läpinäkyväksi: ”Asettakaa tavoitteet ääneen ja seurattavaksi”, ehdotti Aleksi. Toverillisesti todettiin, että tämän läpinäkyvyyden tavoitteena ei ole ahdistaa ketään. No ei tietenkään, koska tässä vaiheessa kukaan ei vielä halua heittäytyä epämukavuusalueelle

NOKKA PUHTAAKSI

Toisena teemana oli suoraa puhuminen. Iiris oli tänään treenivastaavana, ja hänen sukunimestään (Nokka) johtuen aihe sai uuden nimen ”puhu nokkasi puhtaaksi”. Tuo mielensä pahoittajan tarina tulee deMellon kirjasta Havahtuminen. Kukapa meistä haluaisi pahoittaa toisen mieltä puhumalla suoraa asioista, jotka toisessa ärsyttävät ja ottavat päähän. Tiimitoiminnassa nämä voivat olla mm. laiminlyönnit, sitoutumisen puute, huolimattomuus, ikävät puheet, kiusaaminen tai sopimaton käytös. Kyllähän siinä kaveri ottaa nokkiinsa, jos kuulee itsestään jotain epämiellyttävää…Ja tuleehan siitä sanojallekin paha mieli. Mutta ei tiimi voi kehittyä, jos puheissa kierrellään ja kaarrellaan ja jätetään sanomatta asioita, jotka pitää sanoa ja nostaa pöydälle.

SATAMASSA OLLAAN

Tiimiläiset kyllä pahoittavat mielensä, kun sanon heidän olevan purjeveneensä (tiimin) kanssa vielä satamassa, köydet lujasti laituriin kiinnitettynä. Kaikki on valmiina, vene kunnossa ja ruokaa sekä juomaa varattu Atlantin ylitykseen. Mutta kun ei vaan uskalla lähteä merelle kohti tuntematonta. Ja kuka näyttäisi suunnan, mihin lähdetään. Tiimiliiderikö? Saako hän porukan sitoutumaan, hyväksymään asettamansa päämäärän? Satamaravintolan terassilla on vielä suurempi vetovoima…

Terveisin

Timo Lehtonen

  • tiimivalmentaja, tietokirjailija ja sisällöntuottaja

Tiimi”kaverit”: Treenien aiheena henkilöbrändäys

VALMENTAJAN MATERIAALIT

tiimi_kaverit

Päivän treenien aihe oli henkilöbrändäys.

Mitä osaavampia ja hyvin tunnettuja tiimiläiset ovat yksilöinä, sen parempi on tiimiyrityksen  ”imu”. Aina näissä yhteyksissä mietimme niitä hiljaisia introvertteja – miten saamme heidän mukaan somen etulinjaan, jos halua esilläoloon ei todellakaan ole.

Lisäksi suhtaudun itse varsin kriittisesti tyyppeihin, jotka möykkäävät somessa ja pitävät suurta ääntä, mutta teot ovat olleet aivan mitättömät. Kyllä henkilöbrändin tulisi perustua suuriin tekoihin, eikä tyhjän puhumiseen.

Siksi elävät legendat ovat ansainneet paikkansa myös julkisuudessa, mutta ”väärät profeetat” pysyköön pöksyissään.

Lähdetäänkö tiimin kanssa lennolle?

VALMENTAJAN TYÖKALUT

lentokone kopio

mistä

Menneisyys on mennyttä, mutta on syytä miettiä, mitä olemme sieltä ottaneet matkaan. Virheistä kannattaa oppia, eikä niitä pidä toistaa. Joku on verrannut mennyttä reppuun: toiset saavat sieltä matkaan hyvät eväät, toisilla repussa painavat kivet (pettymykset, epäonnistumiset). On parasta heittää kivilasti menemään ja aloittaa kevyin mielin. Tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä.

where

Ilman päämäärää emme voi lentää, tai jos lähdemme lentoon, polttoaine loppuu ennen pitkää. Määritelkäämme siis selkeät tavoitteet ja niille mittarit, joilla onnistumista mitataan. Oletko harrastanut purjelentoa? Siinähän olet enemmän luonnon armoilla: etsit nostoja, jotta pysyisit ilmassa. Tarvitset myös hinausta saadaksesi tuulta siipien alle. Joten edetkäämme seuraavaan kysymykseen…

what

”Antakee sitä voimajuomoo” – huutaa Asterix savonkielisessä sarjakuvassa taistellessaan roomalaisia vastaan. Tiimillä on vähän sama juttu – yksilöiden voimaantuminen vaikuttaa energiatasoon merkittävästi, ja ryhmäilmiöksi kutsuttu henkinen tila lamaannuttaa koko väen. Tässä lienee paras sanoa: yhteisvoimin me teemme ihmeitä!

who

Nyt olemme tiimitoiminnan ytimessä. Mitä varten tiimi on alunperin perustettu? Tietysti asiakasta varten! Tuottamaan lisäarvoa ja kehittämään uusia juttuja. Arvoa tuottamaton tiimi on lähinnä pulinaryhmä, vitsinkerrontapiiri tai suojatyöpaikka.

howsteer

Kukas tätä tiimiä oikein johtaa? Monet alan ”asiantuntijat” puhuvat itseohjautuvista tiimeistä. Eilen täällä oli luennoimassa mielenkiintoinen persoona, joka kirosi itseohjautuvuuden: ”En minä sellaiseen luota, tiimillä pitää olla johtaja joka johtaa oikeasti.” Kuka kumma on keksinyt tuon väärän määritelmän? Meidän pitää puhua itse itseään johtavista tiimeistä. Päättäköön kukin miten johtavat, mutta johtaa kuitenkin pitää – tavalla tai toisella.

Timo ”Letim” Lehtonen, tiimivalmentaja ja tietokirjailija

lentokone kopio

Mikä ihmeen TEAL?

TARINAT

IMG_7877

Aina mukavan Roope Rämäsen vinkistä ryhdyin tutkimaan aihetta nimeltä TEAL. Mitä, mikä, milloin? Tässä on jotain kiehtovaa. Oheinen blogikirjoitus alkaa lupaavalla lauseella: ”Yhä useampi alkaa kiinnostua sielukkaiden Teal-organisaatioiden toiminnasta.” Eiköhän aleta seurata. Kiitos vinkistä ja jutustasi Jussi Markula!

IMG_8152

http://prominda.com/tyokulttuuri/teal-materiaalia/

Sen verran alkoi tuo Teal kiinnostaa, että piti tilata porukan  ”raamattu” Reinventing organizations”. Täytyy myöntää, että kirjaa jo hieman lukeneena en enää ihmettele tämän liikkeen syntyä. Aika paljon opus kuvaa myös Tiimiakatemian tapaa toimia, tuntuu tutulta!

Ps. Jotkut yksinvaltiaan halusivat rakentaa omasta mielestään sielukkaan kansakunnan, joka tarvitsi tuekseen monumentteja. Artikkelin alussa olevassa kuvassa on maailman toiseksi suurin rakennus, Bukarestin parlamenttirakennus,  joka paremmin tunnetaan Ceaucescun palatsina. Palatsi on pituudeltaan 270 ja leveydeltään 240 metriä pitkä. Sen korkeus on 86 metriä. Rakennus parkkiluolineen jatkuu maan alle 92 metrin verran. Rakennuksessa on 1100 huonetta.

Lue lisää TÄÄLTÄ!