KALLEN ELÄMISENMALLI JA LATVIALAINEN REKKA

TARINAT

kallenmalli_1

Jos joskus pääsisi käsiksi hauskaan itsensä johtamiseen ja onnellisen elämän yksinkertaisuuteen. Esikuvakseni terveestä elämäntyylistä olen ottanut edesmenneen ystäväni Karoly  ”Kalle” Kovacsin. Tapasin hänet ensimmäisen kerran Unkarissa vuonna 1974, kun olin Interrail matkalla Euroopassa hyvän ystäväni Jukka Sulkusen kanssa.  Meistä tuli hyvät ystävät. Kalle eli innostavaa elämää, jota olen pyrkinyt kuvaamaan yllä olevalla piirroksella. Hän teki elämäntyönsä tulkkina Unkarilaisessa National Oil and Gas Trustissa, koska oli nk. kielinero ja osasi tulkata useita kieliä, myös hieman suomea.

1. USKO, TOIVO JA RAKKAUS

Ei ole pahitteeksi, vaikka uskoisit johonkin suurempaan, etkä menettäisi toivoasi epätoivon hetkellä. Toivo aina parasta ja rakasta elämää. Kalle Kovacs oli harras uskovainen, maalasi kirkkoihin alttaritauluja ja toimi messuissa kanttorina. Hän ei menettänyt toivoaan jouduttuaan vuonna 1945 sotavankileirille Ranskaan, vaan käytti tuonkin ajan opettelemalla puhumaan sujuvasti maan kieltä. Hän oli rakastettava papparainen, ja hän rakasti kaikkia muitakin papparaisia ja ihmisiä.

2. HAUSKUUS

Voit pitkälti itse valita, onko elämäsi hauskaa tai tylsää. Opettele myös kertomaan englannin kielellä mukavia ja humoristisia tarinoita elämästäsi ja hauskuta niillä ihmisiä. Ei haittaa, vaikka joku olisi kuullut tarinan aikaisemminkin. On hauska pelata enon kanssa pöytätennistä aamuisin. Välillä ottelu voi äityä liian vakavamieliseksi: koskettiko pallo pöydän reunaan vai ei?

3. YRITTÄJYYS

Yrittäjyys antaa mahdollisuuden tienata hieman ylimääräistä oman ansiotyön lisäksi, tai siitä voi tulla myös päätyösi. Eläkeläiselle yrittämisen lisäansiot mahdollistavat pitkätkin ulkomaanmatkat. Vaikka sosialismi kukoisti ja voi hyvin Unkarissa aina 80-luvun lopulle asti, Kalle pystyi pyörittämään omaa kielikoulua ja antamaan soittotunteja. Lisätuloja tuli myös oman puutarhan tuotteiden myymisestä työkavereille.

4. TIPUTANSSI JA VIULUNSOITTO

Kannattaa ottaa matkoille mukaan viulu ja soittaa ihmisille tiputanssia aina, kun siihen ilmaantuu sopiva tilaisuus. Musiikin lumous on suuri, ja laulussa on taikaa. Musisointi tekee aivoille hyvää ja vapauttaa. Soittaa voi myös kännykällä, jota ei Kallen aikaan vielä ollut. Mietin, että kavereille soittamista pitäisi lisätä.

5. MATKUSTAMINEN

Matkoja vieraisiin maihin kannattaa tehdä säännöllisesti. Ei oikeastaan ole mitään järkeä lähteä aurinkorannoille löhöilemään, sillä aito elämä löytyy aivan jostain muualta. Pienellä budjetilla matkustaminen antaa matkalle oman jännittävän sivumaun. Kun Kalle tuli ensimmäistä kertaa vierailulle Suomeen, oli lentäminen liian kallista. Hän saapui maahamme junalla Pietarin kautta. Junassa tapaa uusia ihmisiä, voi soittaa viulua ja piirrustella muista matkustajista hienoja piirroksia. Evääksi pitkällekin matkalle riittää rasia muslia ja runsaasti vettä.

6. KEVYT RUOKA JA VAATIMATTOMUUS

En pidä pahana sitä, että luopuisi lihan syömisestä ja keskittyisi kasviksiin ja hedelmiin. Keksin juuri Kallen johtavan ajatuksen ruuan suhteen: ”syö vaatimattomasti.”  Miksi meidän pitää kattaa pöytämme sekalaisella tarjonnalla, jossa kaikille on tarjolla kaikkea? Tässäkin asiassa vaatimattomuus kaunistaa. Puuroa, leipää, marjoja, yksinkertaista keittoa (esim. kylmä kirsikkakeitto tai lihaliemi) tai vaikkapa juureksia eri tavoin laitettuna. Haittaako se, että on vaatimatonta tai vaatimaton?

7. VIINI ON VIISASTEN JUOMA

Kalle oli ottanut elämässään vain kerran kunnon kumarat – alle 20 vuotiaana. Kulku oli ollut nk. vasemmalle-oikealle-vasemmalle-oikealle. Viiniin pitäisi suhtautua kunnioittavammin, ei sitä saisi litkiä ja tissutella. Maistelu, haistelu ja nauttiminen ovat eri asia.

8. ½TUNTIA JUMPPAA (JOKA AAMU)

Tätä on helkutin vaikea täyttää. Kalle oppi aamujumpalle jo Unkarin Kadettikoulussa. Eikä tavastaan luopunut. Kun olimme vaeltamassa Lapissa (Kalle 70v), huomasimme Kallen eräänä aamuna jumppaamassa yksikseen tunturinjuurella: venyttely, kyykkyyn-ylös, kädenpyöritystä…..Lopuksi hän sukelti uimaan jääkylmään lampeen! Kalle saattoi esittää uhkarohkean rekkitempun pyykkitelineellä heiluen  tai uida uimarannalta  keskelle suurta selkää satojen metrien päähän kelluttelemaan.

9. 250 KM PYÖRÄILY YHTEEN SOITTOON (JOS HUVITTAA)

Liikuntaan ei saisi liittyä pakkoa. Kun Kallea huvitti hän ajoi kotikaupungistaan Nagykanitzasta Wieniin sisarentyttären luo kahville. Ja ajoi takaisin kotiin seuraavana päivänä. Matkaa yhteen suuntaan 250 km.

10. TAIDE, PIIRRUSTAMINEN JA KAUNEUS

Voin vilpittömästi suositella Kallen tapaa piirtää ja maalata. Tärkeintä on luoda ja toteuttaa itseään, taidot tulevat perässä ja kehittyvät koko ajan. Olimme yllättyneitä, kun posti toi Unkarista häälahjaksemme 1m x 1,5m kokoisen öljyvärityön rullalle käärittynä. Se oli kaunis rantamaisema kotoani, ja maisemaa koristi sen keskellä oleva oranssin värinen lasikuituvene. Piirrustaminen muistikirjaan jättää ikuisen muistijäljen, digikuva katoaa.

kalle_kovacs_1

Kuva vuodelta 1974. Vasemmalta: Kallen äiti, minä, Karoly ”Kalle” Kovacs ja hänen tätinsä.

LOPPU

Oli sumuinen sunnuntai-aamu Unkarissa. Kalle oli matkalla polkupyörällään messuun. Oli hänen vuoronsa avustaa pappia ja säestää kirkonmenoissa. Kuulolaite ei ollut päällä kun hän lähti ylittämään tietä. Sumun seasta ilmestyi latvialainen rekka…Hän olisi seuraavassa kuussa täyttänyt 80-vuotta.

arviointipassi_2014

Mainokset

OPPIMISEN VALLANKUMOUS OLI VUONNA 1997, SITTEN TULIVAT OPPIMISROBOTIT

TARINAT

Hippien_koulutusohjelma

Luin joskus aikojen alussa Gordon Dryden ja Jeannette Vossin kirjan ”Oppimisen vallankumous – ohjelma elinikäistä oppimista varten”. Jotenkin tuosta kirjasta tuli meidän tiimivalmentajien keskuudessa jonkin tasoinen raamattu. Mikäs ihme se on, sillä kirjoittajat väittävät, että:

”Kaikkien ja kaikenikäisten on mahdollista oppia melkein mitä tahansa – usein jopa 5 – 20 kertaa tavanomaista nopeammin ja 10 – 100 kertaa tehokkaammin. Tähän tarvittavat oppimismenetelmät ovat yksinkertaisia, hauskoja ja terveeseen järkeen perustuvia ja ne toimivat”.

Ja tottahan se on, vuonna 1997, jolloin kirja ilmestyi, vielä nykyisinkin käytössä olevat oppimismenetelmät olivat jo aikansa eläneitä. Jeannette oli tehnyt jopa väitöskirjan maailman parhaista tavoista edistää oppimista. Dryden oli toiminut omalla tahollaan mm. tv-toimittajana. Teosta on myyty yli miljoona kappaletta, jota voidaan pitää aikamoisena saavutuksena. Tekijät esittävät aika radikaaleja teesejä oppimisesta:

*Jokaiselle lapselle on laadittava oma oppimissuunnitelma. *On otettava käyttöön uudet oppimismenetelmät, jotka avaavat yhä useammalle mahdollisuuden menestyä. *Opiskelu on muutettava työn kaltaiseksi. *Jokaisen on opittava käyttämään tietokoneita !(?) *Koulun on avauduttava oikeaan elämään. *Tunneille riittävästi vaihtelua. Tehdään myös oikeasti! *Lisää liikuntaa! *Viedään oppiminen sinne, missä ympäristö on oppimiselle edullisinta. *Käytetään aisteja ja taidetta.

Onhan tuon kirjan ilmestymisen jälkeen syntynyt varsin monta saman aiheista julkaisua. Nimisamiksena voidaan pitää mm. Lauri Järvilehdon kirjaa ”Hauskan oppimisen vallankumous (2014)”. Sitä mainostetaan seuraavasti:

”On alkanut vaikuttaa siltä, ettei oppiminen olekaan niin kovin vakava asia: se saattaa olla jopa leikin asia. Itse asiassa parhaimmillaan ja kaikkein tehokkaimmassa muodossaan oppimisen pitäisikin olla hauskaa.”

20 vuotta on vallankumouksesta – yliopistojen ja korkeakoulujen %-liike on edelleen vertaansa vailla.

Uudet aiheet ja uudet kujeet. Työelämän vallankumous on täällä, ainakin vierailemassa (kunnes linjaorganisaatiot ja hierarkiat palaavat). Kaikenlaiset perinteiset koulut ovat edelleen voimissaan, mutta oppiiko niissä tulevaisuuden kompetensseja?

Piirtelin ja ihmettelin, vertasin ja pohdin. Siitä syntyi tämä sarjakuva (ei millään pahalla, mutta Easy Rider on edelleen minun ikäisille SE juttu, ja niinpä se putkahtaa esiin tässäkin). Vain harva ryhtyy oikeasti yrittäjäksi, vaikka haluja onkin.

”Opiskelun on muututtava työn kaltaiseksi, on avauduttava oikeaan elämään. Enemmän liikuntaa! Tunteille ja aisteille tilaa!”

Ilkka Halava väittää, että vuonna 2035 meistä toimii yrittäjinä tai freelansereina yli 60%. Mistä saamme valmiudet tehdä töitä ja ansaita toimeentulomme tällä tavalla? No tietysti Hippien koulutusohjelmasta! (katso lisää artikkelin lopusta)

 

OVATKO OPPIMISROBOTIT RAUTAA VAI TAVALLISTA MUOVIA?

Oppimisrobottien toiminta perustuu tavallisesti selkeään toimintaketjuun:

1.  Aisti ja havainnoi ympäristöäsi

2.  Tee havainnoista ”omat” johtopäätöksesi eli

3.  vertaa nykyistä tilannetta tavoitetilaasi

4.  Tee sen pohjalta suunnitelma

5.  Toimi suunnitelman mukaan ja pistä käyttölaitteet (toimielimet) pyörimään.

”Robotit ja keinoälyt laittavat 6000 ihmistä pellolle Nordeasta”, tämäpä cool uutinen. Mutta ihminenhän se edelleen laittaa lajitovereitaan kortistoon, ei tekoäly! Kuka pelkää mustaa robottia, tai tekoälliä? Ei kai kukaan. Oppimisrobotit ovat kuitenkin rautaa: kolmivuotias oppii niiden avulla hauskalla tavalla lukemaan, viisi- vuotias oppii kertotaulun ja 80-vuotias mummo italian-kielen.

(Oppimisen vallankumous taitaa olla vanha juttu. Olisi parempi puhua hybridi-oppimisesta, jossa apuna ovat kaikki ”maailman härpäkkeet”. Tästä artikkelista tuli varsin hipahtava, eikä siitä saa oikein tolkkua, vaikka kiinnostavalta se vaikuttaakin. Tämä on kuitenkin kirjoitettu ihan selvinpäin junassa matkalla Helsingistä Jyväskylään. Aiheeseen on pakko palata…)

Niin kutsuttu ”Hippien koulutusohjelma” on salanimi Jyväskylän Tiimiakatemialle. Siellä on käytössä vallankumouksellisia oppimismenetelmiä, joita ovat kehittäneet loistavat tiimivalmentajat ( Ulla Luukas, Essi Silvennoinen, Riikka Ahmaniemi, Juha Ruuska ja Timo Lehtonen)

TO THE FOREST & (maybe) BACK

Forest & Back on tiimiytymis-tapahtuma, jossa käytetään seikkailupedagogiikan menetelmiä. Tapahtuma on tarkoitettu 1. vuoden tiimiyrittäjille eli ”pinkuille” ja se toteutetaan kerran vuodessa syyskuun alkupuolella. Myös muut tiimit voivat osallistua tapahtumaan, lähinnä järjestäjän tehtävissä.

Yhdessä tekeminen ja kokeminen on tiimiytymisen kannalta tärkeää. Prosessia voidaan tehostaa altistamalla tiimiläiset vuorokauden ajaksi ”vaaraan” ja viemällä heidät epämukavuusalueelle. Suomalainen metsä tarjoaa tähän mainiot edellytykset.

Tapahtumaan liittyy aina fyysistä rasitusta. Tavoitteena on viedä tiimi väsymyksen ja uupumuksen rajamaille, kuitenkin kohtuullisuuden rajoissa. Suositeltava on järjestää 15-20 km metsävaellus, matkalla voi olla tehtävärasteja ja retkiruokailu.Yöpyminen eräolosuhteista teltoissa tai alkeellisesti katon alla.

RAKETTIPÄIVÄT

Rakettipäivät ovat vuorokauden kestävä Tiimiakatemian yhteisöllisyyttä rakentava ja lujittava tapahtuma, johon osallistuvat sekä kaikki valmentajat että tiimiyrittäjät.  Ne pidetään kaksi kertaa vuodessa, syksyisin syys-lokakuussa ja keväisin maalis-huhtikuussa.

Yhteisöllisyyttä ei voi kehittää oikeastaan muulla tavalla kuin olemalla ja tekemällä yhdessä. Oppivassa organisaatiossa, kuten Tiimiakatemiassa, tiedon virtaaminen ja yhteinen reflektointi ei voi toimia ilman tuttuutta ja luottamusta. Päivien aikana annetaan merkittävä työ-tai kehityspanos valitulle yritykselle tai yhteisölle. Suuressa iltajuhlassa jaetaan palkinnot ansioituneille tiimeille, projekteille ja tiimiläisille. Rakettipäiviin kuuluu irtautuminen arjesta ja tutuista ympyröistä. On lähdettävä ”kauaksi” nähdäkseen lähelle, siksi matkaan taitetaan yleensä busseilla 50-300 kilometriä ja yövytään kohteessa.

Päivään liittyy siis aina jokin nykyisen tai potentiaalisen asiakkaan antama tehtävä tai haaste, jonka ratkaisemiseen käytetään työpäivä. Tarkoituksena on antaa asiakkaalle koko Tiimiakatemian voimin merkittävä kehityspanos. Lisäksi ohjelmaan voi kuulua tiimien välisiä kilpailuja ja tehtävärasteja sekä liikuntaa. Yhteisessä iltajuhlassa jaetaan tiimiakatemian palkinnot ansioituneille tiimeille, projekteille ja tiimiläisille.

Rakettipäivät järjestää kukin tiimi vuorollaan ja tiimin jäsenet voivat saada työstään projektipisteitä. Projektiraportit motorolineen vaaditaan. Osanottajat voivat merkitä tapahtuman yhteisöllisyysopintoihinsa. Asiakkaalle tehty työ on innovointi – ja luovuusopintoja.

TREENIT JA DIALOGI

Tiimiakatemiassa treenien perustana on dialogisuus, joka on yhdessä ajattelemisen taitoa. Se takaa erilaisten näkökulmien ja ajatusten esiin tuomisen. Dialogiasessa keskustelussa jokainen osallistuja on yhtä tärkeä. Treenien vetäjän ja valmentajan tehtävänä on edesauttaa kaikkia osallistumaan keskusteluun.

He valvovat dialogin periaatteiden noudattamista ja keskustelun pysymistä aihekokonaisuudessa.

Hyvässä ja onnistuneessa dialogissa kaikki osallistujat saavuttavat parempia tuloksia kuin yksinään.

Dialogi on vaativa menetelmä, jolla voi vaikuttaa suuresti tiimin kehitykseen. Kyse on yhdessä ajattelemisen taidosta.

Ilkka Lavas: ”Ilman hyvää tiimiä ei voi menestyä”

TARINAT

ilkka_lavas_1

Meillä Tiimiakatemialla on kerran kuukaudessa kaikille avoin 4.0 verkostoitumistapahtuma:

”Se antaa ideoita ja inspiraatiota käytännön kokeiluihin uusista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Alustajiksi pyydämme verkostostamme aihealueen asiantuntijoita, edelläkävijöitä, joilla on näppäriä vinkkejä ja työkaluja jaettavaksi. Samalla tutustut uusiin ihmisiin ja saat kaverilta sparrausta ideoihisi”, kirjoittaa meidän tapahtumavastaava, tiimivalmentaja Essi Silvennoinen.

Lokakuun tapahtumaan saimme vieraaksemme Ilkka O. Lavaksen, jonka ura alkoi 17-vuotiaana yhden miehen webbisivuyrittäjänä, ja siitä lähtien hän on pikkuhiljaa kasvatellut yritystoimintaansa. Nykyään Ilkka on mukana yrityksissä, jotka työllistävät yli 100 ihmistä. Hänet tunnetaan mm. Improve Median, TableOnlinen ja City-lehden toimitusjohtajana.

Olipa se hieno tarina! Mieleen jäi monta asiaa, ja ennen kaikkea se, että Star-Up-toiminnassa tärkeintä on sana START ja toiseksi tärkeintä on OPPIMINEN. Ilkka on varmaan niitä 1. polven start-up yrittäjä, joka ei kerjännyt bisnesenkeleitten rahoja, vaan luotti hikipääomaan eli omaan ahkeruuteen ja hyvään tiimiinsä.

Niinpä, millä syntyy se intohimo ja energia, jolla nämä miehet puskevat eteenpäin? Millä ihmeellä nämä äijät jaksavat etsiä ja kokeilla? Eivätkä he anna periksi, vaikka kassa on välillä tyhjä ja firma tekee aluksi miinusta kuukausi toisensa jälkeen. Mutta sitten kun pääsee kuiville ja rahaa riittää vaikka Audi TT:n ostamiseen, kyllä se onnelta näyttää. Ja minä olen tuollaisesta kaverin puolesta vilpittömän onnellinen.

Ja tuohon Audiin liittyy paljon symboliikkaa: Ilkka kertoi, että hänen kaverinsa työskentelivät suurissa suomalaisissa menestysfirmoissa siihen aikaan, kun hän kävi kamppailua omien firmojensa kanssa. Nuo veljet menestyivät, kun pöytä oli katettu ja palkka juoksi. Ja juuri he ostivat tuollaisia autoja.

”Oli hienoa, kun katsoin netistä kuinka paljon Audi TT:t maksavat ja huomasin, että onhan minulla varaa ostaa sellainen,” Ilkka totesi pilke silmäkulmassa.

No tuo oli vain pieni tarina siitä matkasta, jonka Ilkka on ehtinyt jo tehdä. Paljon hyviä juttuja jäi mieleen, ja tein niistä epätoivoisen hitaasti muistiinpanoja, jotka liitän tähän artikkeliin. Vielä on kirjoitettava tähän yksi oivallus Ilkalta: ”Rohkean ja pelokkaan ero on siinä, että rohkea toimii pelosta huolimatta:” On siinä minulle miettimistä, kun suunnittelen työelämääni kymmenvuotis- ikäjaksolle 60-70v.

Parhaat kiitokset Ilkka vierailustasi!

Timo Lehtonen, lehtotim(at)gmail.com

PS. Ilkka on innokas moottoripyöräilijä (BMW) kuten minäkin. Siksi on pakko liittää tähän piirrokseni (vielä keskeneräinen) Elspeth Beardista, ensimmäisestä englantilaisesta naisesta, joka ajoi maailman ympäri moottoripyörällä (BMW 60/6) vuosina 1982-1984.

HJALLIS HARKIMO OSOITTAUTUI LOISTAVAKSI TIIMIVALMENTAJAKSI

VALMENTAJAN TYÖKALUT

Hjallis Harkimo onnistui ylittämään Atlantin kokemattoman julkkismiehistön kanssa. Kun vene saatiin kiinnitettyä laituriin, hän puhkesi kyyneliin, eikä liikutukselle tahtonut tulla loppua. Kyllä mieskin voi itkeä, myös Hjallis.

Mikä ihme saa miehen kyynelehtimään, vaikka hän itse on purjehtinut yksin maailman meret, ja matkalla pyörähtänyt veneen kanssa 360 astetta ympäri, kaksi kertaa! Tilannehan on tuolloin karmea: veneen masto osoittaa välillä meren pohjaa, ja mies pitää epätoivoisesti kiinni ruorista ja luottaa elämänlankaan, joka estää häntä tippumasta veneen kyydistä. Siinä rytäkässä taisi mennä kylkiluitakin. (Oheisen kuvan lähde: Me Naiset). Sukulaltakin meni taju, kun kolhi itsensä veneen kajuutassa. Se on eri juttu, mutta kapteenille toki suuri huolenaihe. Hän kantaa vastuun, ja juuri vastuu meni Hjalliksella perillä tunteisiin, ja sai miehen kyyneliin.

HARKIMO ON HYVÄ TIIMIVALMENTAJA

Koko matkan ajan hän sparrasi porukkaa. Joku julkkiksista totesikin, että aika usein Hjalliksen pää työntyi ulos kajuutan luukusta kyselemään, miten menee. Se on hyvän valmentajan ominaisuus: kantaa huolta, mutta samalla jakaa vastuuta ja antaa toisten tehdä ja oppia. Kyllä hän osaa purjehtija, mutta tärkeintä on saada tämä porukka liikkeelle, toimimaan ja harjoittelemaan.

Tein kirjaani ”Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä (2016)” oheisen piirroksen, joka kuvaa metaforamaisesti tiimin merimatkaa, ja jota voi käyttää tiimin tilan arviointiin. Yllätyksekseni se sopii mainiosti myös Atlantin yli tv-sarjaan.

PURJEVENE:

  • Ketkä ovat mukana tässä veneessä ja sitoutuneet olemaan mukana perille asti? Mitkä ovat miehistön tehtävät veneessä, mitä osaamista meillä on? Kuka on kapteeni? Purjehduksessa tarvitaan monenlaisia osaajia.
  • Kapteeni toimii aluksen päällikkönä ja johtaa toimintaa ja kantaa vastuun.
  • Navigoija laatii parhaan mahdollisen reitin (strategian) ja valitsee kauttakulkupisteet (välitavoitteet) päämäärään pääsemiseksi.
  • Pinnamies (perämies) pitää veneen annetussa suunnassa (seuranta) ja ohjaa porukan ennalta laadittua reittiä pitkin perille. 
  • Radisti/sähköttäjä pitää yhteyttä (viestintä) muihin veneisiin ja laivoihin sekä satamiin.
  • Purjeenpaikkaaja ompelee revenneet purjeet ehjiksi ja huolehtii muutenkin, että purjeet ovat kunnossa.
  • Kokki vastaa miehistön hyvinvoinnista ja ruokahuollosta.
  • Tekniikka- ja sähkömies varmistaa, että kaikki laitteet veneessä toimivat häiriöttä. Hän huolehtii siitä, että akuissa riittää virtaa, ja että vessa vetää.
  • Ja sitten on näitä vinssimiehiä: heidän tehtävänään on säätää purjeiden kireys ja kulma tuuleen nähden sellaiseksi, että saavutetaan maksimaalinen kulkunopeus.
  • Meteorologi seuraa säätilan (markkinoiden) kehitystä.

MAJAKKA: Visio valaisee tien, tavoitteet antavat päämäärän koordinaatit. Ilman visiota ja päämäärää tiimi on täysin tuuliajolla. Matkalle on asetettava selkeitä välitavoitteita, jotka auttavat pääsemään perille. Jos tavoitteita ei ole, tiimi harhailee ja etsii epätoivoisesti oikeaa väylää. 

MYÖTÄTUULI: On tärkeää saada tiimin toiminta käyntiin ja vene liikkeelle. Mitkä asiat ja ketkä ihmiset puhaltavat tuulta purjeisiimme? Myötätuuli on myös työn tehokasta organisointia, joustavaa kalenterinhallintaa ja toistemme innostamista. Se on taitavaa dialogia.

VASTATUULI: Mitkä asiat ja ihmiset hidastavat kulkuamme? Vähennä vastatuulta poistamalla toiminnan esteitä, ota käyttöön teamlean-ajattelu. Vähennä ihmisten välistä kitkaa ja poista tiimi-ilmastoa pilaavat tavat ja keskustelut.

AURINKO: Mistä saamme iloa, energiaa ja valoa? Mitä iloisia tapahtumia meillä on ollut, missä olemme onnistuneet?

KUU: Missä asioissa tiimi on kuutamolla? Mistä asioista pitää saada lisätietoa?

TUMMAT PILVET: Mitkä asiat synkistävät mieltämme? Mitä negatiivista meidän toiminnastamme voi löytää, mitkä asiat kaivelevat?

SADE: Toimintaamme virkistävät asiat? Vesi on kasvun perusta, se saa meidät virkistymään, se raikastaa sään kuuman helteen jälkeen. Vesi elvyttää janoisen, se pitää meidät elossa.

JÄÄVUOREN HUIPPU: Tärkeät asiat, joista pitää puhua juuri nyt. Kun jäävuoren huippu kohoaa horisontin takaa, on syytä lisätä tähystämistä ja tarkkaavaisuutta. Asiat, joiden käsittelemisen lykkääminen voi aihettaa kohtalokkaan törmäyksen.

JÄÄVUORI PINNAN ALLA: Ajatukset, joista ei kerrota, tunteet, joista ei puhuta, havainnot, joita ei jaeta. Jos nämä asiat jäävät käsittelemättä ja puhumatta, johtaa se ennemmin tai myöhemmin ikävään törmäykseen, joka voi katkaista matkamme.

HAI: Pelot ja uhkatekijät, jotka liittyvät meihin ja toimintaamme. Pelot estävät meitä toimimasta ja saavuttamasta tavoitteitamme. Emme uskalla hypätä uimaan, sllä hai voi syödä jalkamme. Emme uskalla sukeltaa, sillä pinnan alta voi löytyä tiikerihai!

Voin väittää, että Hjallis Harkimo käytti kaikkia edellä mainittuja kriteereitä, pohtiessaan matkasta selviytymistä ja arvioidessaan miehistön tilaa!

 

Myös Tiimiakatemian opiskelijat purjehtivat Atlantin yli vuonna 2004!(https://tiimiakatemia.files.wordpress.com/2009/11/atlantille.pdf). Minullekin oli varattu paikka veneessä, jonka kuitenkin lopulta luovutin nuoremmille. Hyvä näin. Tuosta matkasta ei paljon puhuttu jälkeenpäin, mutta aivan uskomaton seikkailu se on ollut, yhden TV-sarjan arvoinen. Myös alhaalla kuvassa oleva Ollis oli matkalla mukana. Hän on Kajaanin oma Hjallis!

Yli Atlantin ohjelman viimeinen jakso oli varsin tunteikas. Se sai minut kirjoittamaan tämän artikkelin. Eniten minua säväytti Harkimon elämän viisaus:

”Mitä järkee tässä hommassa on, jos et sä vedä täysillä koko tätä elämää.”

Jotenkin osui ja upposi (ilmaus upposi ei oikein sovi tähän teemaan), kun ajattelen tätä 60-vuotiaan elämäntilannettani. Tuon kuultuani päätin, että ainakin ikävuoteni 60-70 vuotta, jos Luoja suo, aion vetää täysillä. Ehkä koko elämänkin (purjeveneemme odottakoon sen aikaa laiturissa).

Ja vielä lopuksi pitää tunnustaa, että silmät kostuivat, kun Hjallis piti puhetta päätösillallisella ja totesi todella liikuttuneena:

”Mulla on hieno poika, jota mä rakasta yli kaiken. Siksi mä teen näitä juttuja.”

Tuli omat pojat mieleen….

Kiitos, jos luit tämän. Tämä kertomus on minulle tärkeä.

Timo Lehtonen lehtotim@gmail.com

Innovaatio-ja vuorovaikutussillat: että sotkeutuisivat toisenlainen ja erilainen

VALMENTAJAN MATERIAALIT

Sillat

Teimme alkukeväisen matkan Amsterdamiin moottoripyörillä. Aluksi mukaan piti lähteä iso joukko opiskelijoitamme, mutta lopulta meitä oli vain minä ja Henry Vesin. Hän on tehnyt mahtavan matkakertomuksen, joka Sinun kannattaa käydä lukemassa:

http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/learning-riders-on-the-road/

Matka alkoi huhtikuun lopulla vuonna 2015, ja ilmat olivat todella koleat. Lähdimme kiitämään kohti päämäärää +2 asteen lämpötilassa. Tuo piirros on tehty matkan aikana Moleskinen pieneen muistikirjaan. Se on matkalla mitä mainioin kaveri. Tuli siinä Tanskan salmia ylittäessä mieleen siltojen suuri merkitys niin konkreettisesti paikkojen yhdistäjänä että metaforamaisesti ihmisiä ja aatteita nitovana rakennelmana. Aloitin kotoisasti Kuokkalan sillasta ja päädyin lopulta Malmön ja Kööpenhaminan yhdistävään Beltin siltaan.

Ja sitten se oivallus…

Innovaatio-ja vuorovaikutussillat, kuinka tärkeitä ne voivatkaan olla! Siksi että sotkeutuisivat:

  1. teoriat ja käytännöt,
  2. totiset ja riemukkaat,
  3. introvertit ja ekstrovertit,
  4. virkamiehet ja haalarijengi,
  5. nuoret ja vanhat,
  6. miehet ja naiset,
  7. uskovaiset ja ateistit,
  8. sokeat ja näkevät,
  9. juopot ja raittiit,
  10. rikolliset ja nuhteettomat.

Siinäpä meille kymmenen innovaatioparia!

PS. Olisiko ensi keväänä ketään lähdössä ”Oppimisajelulle”?

Timo Lehtonen tiimivalmentaja.com

Learning Riders esite

Tiimin seuranta ja ”Nokkapuhtaaks” puhuminen

VALMENTAJAN MATERIAALIT

nokkapuhtaaks

TAVOITTEET

Meillä oli jälleen tänään Tiimi ”Kaverit” treenit ja hyvinhän ne menivät. Tämä tiimi hallitsee jo dialogin ja valetiimivaihe on (ehkä) kohta ohitettu. Nyt puhutaan jo viikkotason tavoitteista: mitä porukka on viime viikolla tehnyt, ja mitä aikoo tehdä tällä viikolla. Toiminta pyritään siis samaan läpinäkyväksi: ”Asettakaa tavoitteet ääneen ja seurattavaksi”, ehdotti Aleksi. Toverillisesti todettiin, että tämän läpinäkyvyyden tavoitteena ei ole ahdistaa ketään. No ei tietenkään, koska tässä vaiheessa kukaan ei vielä halua heittäytyä epämukavuusalueelle

NOKKA PUHTAAKSI

Toisena teemana oli suoraa puhuminen. Iiris oli tänään treenivastaavana, ja hänen sukunimestään (Nokka) johtuen aihe sai uuden nimen ”puhu nokkasi puhtaaksi”. Tuo mielensä pahoittajan tarina tulee deMellon kirjasta Havahtuminen. Kukapa meistä haluaisi pahoittaa toisen mieltä puhumalla suoraa asioista, jotka toisessa ärsyttävät ja ottavat päähän. Tiimitoiminnassa nämä voivat olla mm. laiminlyönnit, sitoutumisen puute, huolimattomuus, ikävät puheet, kiusaaminen tai sopimaton käytös. Kyllähän siinä kaveri ottaa nokkiinsa, jos kuulee itsestään jotain epämiellyttävää…Ja tuleehan siitä sanojallekin paha mieli. Mutta ei tiimi voi kehittyä, jos puheissa kierrellään ja kaarrellaan ja jätetään sanomatta asioita, jotka pitää sanoa ja nostaa pöydälle.

SATAMASSA OLLAAN

Tiimiläiset kyllä pahoittavat mielensä, kun sanon heidän olevan purjeveneensä (tiimin) kanssa vielä satamassa, köydet lujasti laituriin kiinnitettynä. Kaikki on valmiina, vene kunnossa ja ruokaa sekä juomaa varattu Atlantin ylitykseen. Mutta kun ei vaan uskalla lähteä merelle kohti tuntematonta. Ja kuka näyttäisi suunnan, mihin lähdetään. Tiimiliiderikö? Saako hän porukan sitoutumaan, hyväksymään asettamansa päämäärän? Satamaravintolan terassilla on vielä suurempi vetovoima…

Terveisin

Timo Lehtonen

  • tiimivalmentaja, tietokirjailija ja sisällöntuottaja

Tiimi”kaverit”: Treenien aiheena henkilöbrändäys

VALMENTAJAN MATERIAALIT

tiimi_kaverit

Päivän treenien aihe oli henkilöbrändäys.

Mitä osaavampia ja hyvin tunnettuja tiimiläiset ovat yksilöinä, sen parempi on tiimiyrityksen  ”imu”. Aina näissä yhteyksissä mietimme niitä hiljaisia introvertteja – miten saamme heidän mukaan somen etulinjaan, jos halua esilläoloon ei todellakaan ole.

Lisäksi suhtaudun itse varsin kriittisesti tyyppeihin, jotka möykkäävät somessa ja pitävät suurta ääntä, mutta teot ovat olleet aivan mitättömät. Kyllä henkilöbrändin tulisi perustua suuriin tekoihin, eikä tyhjän puhumiseen.

Siksi elävät legendat ovat ansainneet paikkansa myös julkisuudessa, mutta ”väärät profeetat” pysyköön pöksyissään.

Lähdetäänkö tiimin kanssa lennolle?

VALMENTAJAN TYÖKALUT

lentokone kopio

mistä

Menneisyys on mennyttä, mutta on syytä miettiä, mitä olemme sieltä ottaneet matkaan. Virheistä kannattaa oppia, eikä niitä pidä toistaa. Joku on verrannut mennyttä reppuun: toiset saavat sieltä matkaan hyvät eväät, toisilla repussa painavat kivet (pettymykset, epäonnistumiset). On parasta heittää kivilasti menemään ja aloittaa kevyin mielin. Tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä.

where

Ilman päämäärää emme voi lentää, tai jos lähdemme lentoon, polttoaine loppuu ennen pitkää. Määritelkäämme siis selkeät tavoitteet ja niille mittarit, joilla onnistumista mitataan. Oletko harrastanut purjelentoa? Siinähän olet enemmän luonnon armoilla: etsit nostoja, jotta pysyisit ilmassa. Tarvitset myös hinausta saadaksesi tuulta siipien alle. Joten edetkäämme seuraavaan kysymykseen…

what

”Antakee sitä voimajuomoo” – huutaa Asterix savonkielisessä sarjakuvassa taistellessaan roomalaisia vastaan. Tiimillä on vähän sama juttu – yksilöiden voimaantuminen vaikuttaa energiatasoon merkittävästi, ja ryhmäilmiöksi kutsuttu henkinen tila lamaannuttaa koko väen. Tässä lienee paras sanoa: yhteisvoimin me teemme ihmeitä!

who

Nyt olemme tiimitoiminnan ytimessä. Mitä varten tiimi on alunperin perustettu? Tietysti asiakasta varten! Tuottamaan lisäarvoa ja kehittämään uusia juttuja. Arvoa tuottamaton tiimi on lähinnä pulinaryhmä, vitsinkerrontapiiri tai suojatyöpaikka.

howsteer

Kukas tätä tiimiä oikein johtaa? Monet alan ”asiantuntijat” puhuvat itseohjautuvista tiimeistä. Eilen täällä oli luennoimassa mielenkiintoinen persoona, joka kirosi itseohjautuvuuden: ”En minä sellaiseen luota, tiimillä pitää olla johtaja joka johtaa oikeasti.” Kuka kumma on keksinyt tuon väärän määritelmän? Meidän pitää puhua itse itseään johtavista tiimeistä. Päättäköön kukin miten johtavat, mutta johtaa kuitenkin pitää – tavalla tai toisella.

Timo ”Letim” Lehtonen, tiimivalmentaja ja tietokirjailija

lentokone kopio

Mikä ihmeen TEAL?

TARINAT

IMG_7877

Aina mukavan Roope Rämäsen vinkistä ryhdyin tutkimaan aihetta nimeltä TEAL. Mitä, mikä, milloin? Tässä on jotain kiehtovaa. Oheinen blogikirjoitus alkaa lupaavalla lauseella: ”Yhä useampi alkaa kiinnostua sielukkaiden Teal-organisaatioiden toiminnasta.” Eiköhän aleta seurata. Kiitos vinkistä ja jutustasi Jussi Markula!

IMG_8152

http://prominda.com/tyokulttuuri/teal-materiaalia/

Sen verran alkoi tuo Teal kiinnostaa, että piti tilata porukan  ”raamattu” Reinventing organizations”. Täytyy myöntää, että kirjaa jo hieman lukeneena en enää ihmettele tämän liikkeen syntyä. Aika paljon opus kuvaa myös Tiimiakatemian tapaa toimia, tuntuu tutulta!

Ps. Jotkut yksinvaltiaan halusivat rakentaa omasta mielestään sielukkaan kansakunnan, joka tarvitsi tuekseen monumentteja. Artikkelin alussa olevassa kuvassa on maailman toiseksi suurin rakennus, Bukarestin parlamenttirakennus,  joka paremmin tunnetaan Ceaucescun palatsina. Palatsi on pituudeltaan 270 ja leveydeltään 240 metriä pitkä. Sen korkeus on 86 metriä. Rakennus parkkiluolineen jatkuu maan alle 92 metrin verran. Rakennuksessa on 1100 huonetta.

Lue lisää TÄÄLTÄ!

Tiimivalmentaja ajaa pääraiteella

VALMENTAJAN MATERIAALIT

Timo Lehtonen Tiimiakatemia

Valmentaja tuntee itsensä usein veturinkuljettajaksi, joten:

  1. Pidä pääraiteet kunnossa. Raiteet ovat se punainen lanka, joka kuljettaa tiimin perille. Pääraide vie kohti päämäärää.
  2. Tiimille arkirutiinit ovat tärkeitä, pidä niistä kiinni. Valmennettavat tykkäävät, kun toiminnan kaaoksessa on jotain tuttua ja turvallista.
  3. Omassa valmennuksessa on sovellettava lean-ajattelua: puhu selkeästi, toimi johdonmukaisesti, poista toiminnan ja kehittymisen esteet.
  4. Älä varasta valmennettavalta hänelle kuuluvaa pääroolia tässä näytelmässä. Sinä itse olet aina sivutehtävissä: huolehdit, että ”esiintymislava” on kunnossa, valospotit pelaa ja äänentoisto on huippuluokkaa. Sinun työsi on siis backstagella.
  5. Näytä teitä ja polkuja. Avaa näkyjä ja visioita. Mutta älä ihmeessa unohda huolehtia pääraiteesta ja liikenteestä siellä.
  6. Luo keskustelun kulttuuri.
  7. Kuri ja järjestys tulee tiimiltä. Sinä olet auttamassa pelisääntöjen ja tiimisopimuksen laatimisessa, ja autat porukkaa niiden noudattamisessa.
  8. Ylläpidä jännitteitä ja jopa luo ristiriitaisuutta. Jos toiminta on kitkatonta, niin eihän sitä kukaan pääse eteenpäin. Sinun pitää hiekottaa. Se on valkun hommia

Keskusteluja apuvalmentajan kanssa: millainen on hyvä tiimivalmentaja

VALMENTAJAN TYÖKALUT

IMG_5953

Otteita kirjastani Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä

HYVÄ VALMENTAJA (valmentava näkymätön johtajuus)

Olen päättänyt valmentajana, että jokaisen treenikerran jälkeen käymme tapahtuman läpi apuvalmentaja Tirkkosen kanssa. Hän on nyt hieman hämmentynyt:

— Eikö tuo ollut sellaista jauhamista, jolla ei ollut mitään päämäärää. Jos vertaan meitä esimerkiksi oikeaan urheilujoukkueeseen, niin eihän me harjoiteltu mitään. Treeneissä oikeat urheilijat kehittävät taitoja, kestävyyttä ja ruumiin hallintaa. Ja koulun oppitunneille opettaja rakentaa sisällön ja rungon, jonka mukaan siellä edetään, hän vastaa oppimisesta.

Tirkkonen on aivan oikeassa, me emme harjoittaneet ruumiinkulttuuria, mutta sielu sai treeniä.

— Nuo olivat kuule tärkeät treenit, sanon vakuuttuneena. Yritimme virittää ihmisiä niin kuin soittimia, he ovat herkkiä kapistuksia. Nyt ainakin kuulimme, millainen ääni jokaisesta lähtee ja millaisella soinnilla. Meidän on valmentajina saatava tiimi soittamaan yhteistä sävelmää. Etkö huomaa, kuinka pikku hiljaa rakennamme toiminnalle puitteet ja sisällön.

Tom puistelee päätään ja ihmettelee ääneen, mikä hänen tehtävänsä tässä prosessissa oikein on. Millainen on hyvä valmentaja, jos hän ei voi olla opettaja eikä johtaja? Sanon, että aluksi riittää lämmin olemus, että on sellainen ihminen, jota on helppo lähestyä. Pitää olla luonteva ja läsnäoleva, mutta omata myös ripaus aitoa auktoriteettia.

— Sinulla pitää olla sosiaalisia taitoja Tirkkonen, ja sinun pitää olla uskottava ja luotettava äijä. Valmennus on kummallisuuksia täynnä. Vaikka hiot ryhmän yhteen ja saat sen hyvin ohjaksiin,

  • et silti voi olla johtaja ja dominoiva aikuinen,
  • tee kaikki epäsuorasti: aktivoi tiimiläiset ajattelemaan itse ja hyödynnä heidän ajatuksiaan,
  • kyseenalaista, sillä nuorilla on pinttyneitä käsityksiä ja vahingollisia mielenmalleja. Auta heitä rikkomaan ne ja rohkaise porukka tekemään enemmän kuin he uskovat kykenevänsä.

Paiskaan kämmentä Tirkkosta olalle ja kysyn, onko hänellä rohkeutta puolustaa sitä, mikä on oikein. Mielestäni on oikein, että nuorille annetaan mahdollisuus kehittyä omiin mittoihinsa. Ei valmentajan tehtävänä ole arvostella ja pitää kuria vaan kehittää taitoaan havaita ja ratkaista tiimiläisten ongelmia.

— Eikö tuo aloituskierros ollutkin hyvä. Pääsimme heti selville porukan tilasta ja mitä ongelmia ja haasteita sieltä löytyy. Sinun pitää oppia lukemaan peliä, etsimään totuutta sanojen takaa. Kuuntele ja ihmettele, miksi joku sanoo juuri noin. Mitä hän sillä tarkoitti? Dialogi tuo esiin asioita, joiden taakse sinun pitää päästä, että voisit esittää, ei mielipiteitä eikä vastauksia, vaan oikeita kysymyksiä!

Oikeita kysymyksiä? Tirkkonen ihmettelee. Kyllä valmentajalla pitää olla vastauksiakin ja organisointikykyä, tiimi tarvitsee toimintaa varten tilat ja kalusteet, ja kai jotain hallinnollisiakin asioita on hoidettava. Olen yrittänyt olla innostava esimerkki. Vaikka stressi iskisi päälle, on silti jaksettava, en voi ensimmäisenä luovuttaa. Ja sitten sanon sinulle, että valmentajan eli sinun on opittava esittämään monimutkaiset asiat selkeästi ja yksinkertaisesti.

Tirkkonen tuhahtaa epätoivoisena:

— Mihin ihmeeseen olen ryhtynyt?!

— Tirkkonen, voit suhtautua tiimiisi monella tavalla, vastaan rauhallisena:

Voit esiintyä arvostelevana valmentajana, joka määräilee ja käyttää sanoja “pitäisi”, “täytyy” ja “ei saa”.

Voit olla hoivaava valmentaja, joka ehdottaa, tyynnyttää ja huolehtii tiimiläisistä.

Minä sanoisin, että tällä hetkellä suhtaudut tiimin niin kuin aikuinen: yrität olla objektiivinen, rationaalinen ja looginen. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta sydän pitää ottaa mukaan.

Itselläni on ongelmana se, että olen välillä vähän liiankin luonnonlapsi eli leikkisä, luova ja elämästä nautiskeleva. Tämä valmennustyyli ärsyttää aika monia, mutta parempihan se on kuin mukautuva valmentaja, joka esittää vihaista, kapinoivaa ja epävarmaa.

Hyvä ystävä, varo tuota viimeistä valmennustyyliä, siitä ei seuraa mitään hyvää. Ja muista seuraavat valmentajalle kuuluvat tärkeät tehtävät:

  • Luo turvallinen ympäristö
  • Auta mikäli keskustelu ei kulje
  • Tee sadonkorjuuta (taltioi)
  • Esitä oikeita kysymyksiä

Artikkelin kirjoittajan yhteystiedot:

Timo Lehtonen
Tiimiakatemia, tiimivalmentaja
Tietokirjaiija

lehtotim@gmail.com

https://www.linkedin.com/in/lehtotim/

 

TULEVAN HUIPPUTIIMIN TREENEISSÄ

tiimiakatemia

huipputiimi_2

Tiimien treeneissä on yhä edelleen kiehtova tunnelma. Koskaan ei voi ennakoida tulevaa: tapahtuuko tänään jonkinlainen läpimurto, syntyykö suuri oivallus? Vai jauhammeko edelleen paikallamme ja vaellus aavikolla jatkuu, ehkä joku tiimiläisistä toteaa, että se oli tässä, eikä häntä enää tiimin treeneissä näy.

IMG_5752

Mari piirtää Medici-ilmiö kirjasta löytämänsä teoreettisen mallin.
Tänään oli hyvä päivä. Kävimme läpi kirjallisuutta, jota tiimin jäsenet ovat lukeneet helmikuussa. Tavoitteena oli kaksi kirjaa, ja jokainen heistä oli ainakin yrittänyt suoriutua tehtävästä. Mutta vielä elämme valetiimin vaihetta. Miten toimitaan, jos joku ei saavuta yhdessä sovittuja tavoitteita? Seurataanko edes niihin pääsemistä? Vaatiiko tiimi, onko syntynyt tiimikuria?

IMG_5748

Tämä porukka on tehnyt jo tiimisopimuksen. Sitä kunnioittaen jokainen luopuu kännykästään treenien ajaksi. Ei saa myöhästyä aamulla ja poissaolot pitää korvata osallistumalla toisen tiimin treeneihin. Mutta sovittuja tavoitteita ei aina muisteta, niistä pitää muistuttaa jatkuvasti. Valmentajan kannalta ne ovat kuitenkin lähes ainut tapa testata, ollaanko siirrytty jo aidon tiimin vaiheeseen. Totuuden välttely ja ikävien asioiden maton alle lakaiseminen ovat merkkejä vielä alkuvaiheessa olevasta tiimistä. Silloin kukaan ei halua pahoittaa toisen mieltä, on parempi niellä tuskansa.

Opetusneuvos Johannes Partanen varmasti hymyilee minulle ovelasti, jos väitän pystyväni valmentamaan tästä tiimistä huipputiimin. Jollain tavalla valmentaja voi vaikuttaa sellaisen syntymiseen, ja niitä valmennusmenetelmiä minä pohdin harva se päivä.

Kiva lahja omalta valmistuvalta tiimiltä

tiimiakatemia

On vallan ihanaa, että valmistuva tiimi muistaa vanhaa valmentajaansa. Tällä kertaa Nimion-tiimi antoi lahjaksi Suzuki Katanan rakennussarjan, jonka parissa meni kuutisen viikkoa maalaten ja liimaten. Syntyi siinä samalla upea muisto kivasta tiimistä ja heidän kanssaan viettämästäni kahdesta ja puolesta vuodesta. Millaisen muiston annoin tiimille? Autoinko heitä, opastinko, ohjasinko oikealle tielle? On niin vaikea arvioida omaa valmennustaan. Ehkä heistä tulikin Valon Sotureita, joille annoin lahjaksi katanan (kahden käden miekan)

12. tiimini Nimion on valmis uusiin seikkailuihin, ja niin olen minäkin!

tiimiakatemia

nimion

Nämä ovat valmentajan elämässä herkkiä hetkiä – Nimion on 12. tiimini, ja nyt he ovat matkalla uusiin haasteisiin (suurin osa lähtee maailmanympärimatkalle!). Voi kuinka kiitollinen olen siitä, että olen saanut elää heidän kanssaan yhteistä taivalta 2,5 vuotta. Ensimmäisen vuoden heitä valmensi loistava Heikki Toivanen.

Tiimivalmentajan työ on vaativaa silloin, kun tiimi elää kehityksensä kriittisiä vaiheita. Silloin kun mukavien ja iloisten asioiden aika on jäämässä taakse ja on käännettävä jäävuori väärinpäin. Kun on otettava käsittelyyn asiat, joista yleensä vaietaan, joita ei nosteta pöydälle. On valmentajan tehtävä neuvoa tiimiä katsomaan totuutta silmästä silmään, käsittelemään aidosti omia ongelmiaan ja poistamaan kovalla kädellä kehittymisen esteet. Tiimin myrsky-vaihe on raskas ja pitkä, myös sopiminen ja sitouttaminen vaativat taitoja. Kaikki tuntuu kestävän liian kauan….

Nämä valmistumisen hetket ovat hienoja! Aito tiimi on syntynyt ja hyvät yhteiset hetket nousevat pintaan ja saavat silmät kosteiksi. Kuinka hienoa, että meillä tiimiläiset voivat kokea kaikki tiimin kehitysvaiheet: muotoutuminen – myrsky – sopiminen – suoritukset. Harvassa paikassa näin on. Täytyy myöntää, että Nimionin valmistumisen jälkeen on hieman tyhjä olo ja tuntuu outoa väsymystä. Valmentaminen tuntuu vaativan, vaikka se näyttääkin helpolta, paljon henkistä energiaa. Väkisin sitä kertaa tapahtumia ja tiimin oppimismatkaa – mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mitä jäi sanomatta tai tekemättä. Työhön on usein pettynyt ja tyytymätön.

Nimionin kanssa koimme valtavan hienoja hetkiä, olimme usein läpimurron partaalla ja etsimme koko ajan uusia mahdollisuuksia löytää menestyksen tie. Monesti olimme matkalla oikeaan suuntaan, mutta eksyimme yhtä usein sivupoluille. Se opetti paljon. Olen varma, että tämä mainio joukko kestää kaaosta, erimielisyyksiä, suuria haasteita ja stressiä. Matkan aikana tehtiin hienoja projekteja ja synnytettiin yrityksiä. Tästä on kaikkien hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja, ja niitähän riittää jopa minullekin!

Tässä vielä aikaisemmin esittämiäni kokemuksia siitä, mitä tapahtuu tiimin loppuvaiheessa

Kun tiimi on tulossa tiensä päähän, eivät valmentajalta työt lopu:

  • Olet tiimin ulkokehällä sparraajana ja fasilitaattorina, et enää ytimessä
  • On aika koota kokemukset yhteen, reflektoida ja miettiä, mitä tämän tiimin matkasta koimme ja mitä opimme
  • Klousaa siis kuljettu tie arvokkaasti ja mallinna porukalle uusi tie, näytä suuntaa
  • Visioi tiimiläisille innostava tulevaisuus, ole ennustaja ja tietäjä
  • Laadi tiimille ja tiimiläisille tarvittavat dokumentit, työtodistukset, tutkintotodistukset, diplomit ja jaa ansiomerkit
  • Saata tiimisi viimeiseen ponnistukseen, jossa porukka osoittaa opitut tiedot ja taidot sekä kyvyn synnyttää yhdessä
  • Juhli ja vie päätökseen. Tee luopumisen ja loppumisen surutyöt ja riennä uusiin seikkailuihin

Et voi hallita ja omistaa tiimiä, mutta kukaan ei voi sinulta viedä pois niitä upeita, yhdessä koettuja hetkiä, ylä ja alamäkiä, onnea ja surua, naurua ja kyyneleitä. Sinä omistat muistot ja oppimasi ja luulet tietäväsi, miten tiimejä valmennetaan.

Ajankäytön suunnittelu on suurin haasteeni

VALMENTAJAN TYÖKALUT

nayttokuva-2016-11-30-kello-10-01-29Kuinka hallita aikaa? Mihin ne päivät, viikot, kuukauden ja vuodet oikein kuluvat? Asioita tulee, menee ja unohtuu. Merja Takamäki pohtii asiaa blogissaan varsin perusteellisesti:

”Menestyminen valmentajana lähtee siitä, että tiedät, minne olet valmentajana matkalla ja mihin suuntaan haluat yritystäsi kehittää. Mitä paremmin ja täsmällisemmin pystyt määrittelemään haluamasi asiat sitä helpompaa niiden toteuttaminen on.”

Vaikuttaa varsin helpolta, ja onkin sitä teoriassa. Itse en saa aikaiseksi oikein mitään, jos en käytä paperista, itse tehtyä kalenteria (kuva yllä!). Se on muunnelma Stephen R. Coveyn mallista, jonka hän esitteli kirjassaan  ”The 7 Habits of Highly Effective People”. Kirjan ensimmäinen painos valmistui 1989. Opus on vieläkin ajankohtainen, sitä on myyty yli 25 miljoonaa kappaletta.

Joten….käykää lukemassa Merja Takamäen blogijuttu, se on hyvä!

Sinunkin kannattaa synnyttää tiimivalmentajan karaktäärisi!

VALMENTAJAN MATERIAALIT

Sanovat, että somessa tulisi jakaa omia ammatillisiakin ajatelmia. Löysin arkistosta jostain vuodelta 2007 pamfletin omasta tiimivalmentajan karaktäärin synnyttämisestä. Se on muutamien kymmeniä sivuja pitkä, mutta on siellä kuviakin. Jos kiinnostaa se, mitä ajattelin tiimien valmentamisesta tuohon aikaan, ja millaista Tiimiakatemialla oli silloin, kun Johannes Partanen oli jäämässä eläkkeelle, niin lukekaa toki.

nayttokuva-2016-11-29-kello-15-18-14Tässä lehtisessä uskotaan juuri tarinoiden voimaan. Kaikessa monimuotoisuudessaan ne kertovat rikkaasti teille mielenkiintoisista tapahtumista, ihmisistä, sattumuksista ja yrittämisestä. Tapahtumien virta on lakkaamaton – ne tulevat ja menevät, vaipuvat unholaan. Tarinat ovat pysyvämpiä, ne jäävät jäljelle tekojen jo unohduttua ja antavat keinoja tekojen ja tapahtumien sekä niiden välisten suhteiden ymmärtämiselle.

Kuten Aaltonen ja Heikkilä nasevasti ilmaisevat tarinan pitäisi vastata kysymyksiin keitä me olemme, miksi olemme olemassa ja mihin olemme menossa. Olkoon tämä julkaisu yksi vastaus noihin kolmeen kysymykseen. Teen näillä sivuilla ajatukseni läpinäkyvämmäksi, kuten Senge (1990) toteaa:

”Tarinat, jotka kerrotaan spontaanisti, paljastavat yrityksen arvoja, toimintatapoja ja erilaisia uskomuksia.”

KERTOMUS ALKAA TARINALLA SIITÄ, MITEN TUTUSTUIN HENKILÖÖN NIMELTÄ TIMO PARTANEN. Hänen vaikutuksensa oman valmentajan karaktäärin muodostumiseen on ollut voimallinen, riemukas ja elämänrikas. Hän on ollut mentorini ja esikuvani jo vuosia. Ja mikä kaikkein tärkeintä hyvä ystäväni. ja kuten me leikillisesti sanomme paras ”kaveli”.

Lataa omasi alla olevasta linkistä. Hyviä lukuhetkiä!

tiimivalmentajan_karaktaari

To the Forest and (maybe) back

tiimiakatemia, VALMENTAJAN TYÖKALUT

blogiin

Tiimiakatemia had Forest&Back few weeks earlier. The idea of Forest&Back is to get new penguins know their teams. Means for that is to put them to forest to do things together on various task points. Inspiration about Forest&Back comes from the book “To the desert and back”.

Taas on syksy, ja se tarkoittaa, että Tiimiakatemia lähtee metsään! Taitaa olla jo kymmenes kerta, ja edelleen tämä on vahva transformaatio-työkalu tiimiläisille. Ydinkysymys on  ”kuinka minusta tulee me”?

Idea tällaisesta tapahtumasta syntyi, kun luin kirjan To the Desert and Back. Kirja kertoo Unileveristä, eräästä kansainvälisesti tunnetusta brändistä, jolla ei nyt ihan aina ole mennyt lujaa. Aikoinaan Unilever oli lähellä joutua yrityskaupan uhriksi, koska sisäiset ristiriidat olivat jarruttaneet sen toimintaa dramaattisesti. Tämä kaikki saatiin käännettyä ja nykypäivänä Unilever on vahva ja vakavarainen yritys. Yksi käänteen tehneistä asioista oli koko yrityksen hen51oognzbecl-_sx331_bo1204203200_kilökunnan kuljettaminen erämaahan hakemaan perspektiiviä ja tiimihenkeä.
Forest pitää olla riittävän kova koettelemus, ei riitä että käydään köpöttelemässä muutama kilometri pururadalla. Suosittelen 15-20 kilometrin vaellusta ja yöpymistä mieluiten teltoissa. Kurjuus on kaunista! Tiimit tarvitsevat yhteisiä kokemuksia ja selviytymistarinoita.

 

Ei enää koskaan yksin – uusi kirjani on ilmestynyt!

VALMENTAJAN MATERIAALIT

Letim_kirjailijaTiimivalmentajan työn tuiskeessa olen kirjoittanut muistikirjoja, joita on kertynyt vuosien mittaan hyllylleni kolmisenkymmentä. Ne ovat valmentajan päiväkirjoja, joihin olen raapustanut omia oivalluksiani ja piirrellyt kaavioita. Niissä on myös itselleni tärkeitä lainauksia alan kirjoista.

Haluan vilpittömästi esitellä tiimeistä kiinnostuneelle joukon työkaluja, teorioita ja mallinnuksia, joiden avulla olen yrittänyt saada työn kaaoksessa vellovat ajatukset tiimivalmentamisesta edes jonkinlaiseen järjestykseen. Ensimmäinen kirjani ”Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi” oli kuvaus ensimmäisen vuoden tiimiläisen elämästä. Se avasi tuon tiimioppimisen pioneeriyksikön arkea ja toiminnan perustana olevia teorioita ja malleja.

Uusin kirjani ”Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä” lähestyy aihetta valmentajan näkökulmasta ja on edellisen kirjan jatko-osa. Rakennan aihetta yleisemmällä tasolla ja tarjoan mallin, jonka avulla kuka tahansa asiasta innostunut voi startata oman tiimin. Kerron myös, kuinka tiimejä valmennetaan. Tämä on Valmentajan käsikirja.

Tilaa kirjani TÄÄLTÄ!

11.10.2016

Kirjan 2. painos valmistui. Taas sitä taas. Kirjaa on päivitetty ja lisätty muutama piirros, kuten tämä:

huipputiimi

Näyttökuva 2016-05-30 kello 11.36.20

Juttu Keskisuomalaisessa maanantaina 30.5.2016

Roope Rämäsen palaute kirjastani:

”Sain lahjaksi antamasi kirjan ”Ei enää koskaan yksin” luettua. Se oli aivan mahdottoman hyvä! Olet tehnyt mielestäni loistavaa työtä tiimivalmentamisen haasteiden konkretisoinnissa. Kolahduksia tuli ja paljon. Mielestäni kirja pitäisi saada ainakin kaikkien Tiimimestarin läpi käyneiden käsiin välittömästi.”

letim_ja_valtteri

Meillä oli Valtteri Karjulan kanssa yhteinen julkistamistilaisuus. Valtteri kirjoitti kirjan nimeltä Tuhonomia, joka kertoo hänen opiskeluajastaan Tiimiakatemialla.

Kun guru vierailee tiimisi treeneissä, valmistaudu henkiseen katastrofiin

TARINAT
ruuska_ja-maKuvassa tiimivalmentajat Ruuska ja Lehtonen, takana melovat tulevat gurut Teemu ja Neea. Kuva ei liity tarinaan. Se on otettu Tiimiakatemian Creators-valmennusohjelman melontaretkeltä Leivonmäen kansallispuistossa. Itse asiassa…kyllä valmentajan tehtävänä on auttaa tiimiläisiä kasvamaan oman alansa guruiksi!

Jokainen tiimimme kokoontuu yhteisiin treeneihin kaksi kertaa viikossa neljäksi tunniksi. Joskus saamme vieraita, joka piristää kummasti arkeamme. Osa heistä ryhtyy myös vierailevaksi valmentajaksi tai tiimikonsultiksi, ja voin väittää, että hyvin he tässä roolissa onnistuvatkin.

Vaikka olisit kuukausia yrittänyt….

herättää tiimiä uuteen, uudistumaan ja kehittämään toimintaansa, mitään ei tapahdu. Yleensä sanat ja neuvot eivät heti saa vastakaikua, muutosvastarinta on vahva. Mutta kun vieraileva  ”guru”  esittää samat asiat nk. aivan uutena keksintönä, uppoavat neuvot tiimiin kuin karkki lapsen suuhun ja tiimiläiset katsovat sinua kysyvästi ja tuumaavat: – Olisipa hienoa, jos sinäkin osaisit valmentaa tuolla tavalla!

Lisäksi vierailija voi koko joukon edessä kyseenalaistaa valmennustaitosi kysymällä, kuinka kauan olet ollut valmentajana ja toteaa lopulta:  – Ymmärrän, vasta noin vähän aikaa, minulla on paljon enemmän kokemusta.

Ja teidät hyvin, että tiimejä hän ei oikeastaan ole valmentanut yhtään, käynyt vain pikaisesti vierailemassa ja näyttämässä  ”oikeaa” suuntaa ja antamassa oikeita vastauksia. Kokoa siinä nyt sitten itsesi ja itsetuntosi, joka saattoi romuttua hetkessä. Vierailijan itsetunto taas kasvaa ja gurun sädekehä loistaa kirkkaana.

Saat minusta lohduttajan.

Ålä anna periksi, sillä et ole mikään tunnin tai kahden guru, joka loistaa tiimin alttarilla vain hetken. Eivät nämä messiaat sitoudu millään tavalla tiimin, ei heitä huomenna näy. Sinä taas valmennat pitkää prosessia, jossa eletään tiimin arkea, hyviä ja huonoja päiviä. Oivallutetaan ja autetaan eteenpäin niin henkilöitä kuin joukkuettakin, eikä ketään jätetä yksin. Tiimivalmentaja ei voi olla  ”guru”  eikä  ”stara”, olkoon vierailijamme sellainen. Tämä on nöyrän ihmisen työtä…..

Kyllä juttu-ukossa on potentiaalia tiimissäkin

VALMENTAJAN TYÖKALUT

10644711_730304210357933_6684135942986610195_n

Meitä on niin moneksi! Tiimitoiminnassa kiteytyy yksilön persoonallisuus ja tapa toimia ja tehdä töitä. Oheisessa nelikentässä ulottuvuuksiksi on valittu tiimiläisen tiimiin sitoutumisen ja ahkeruuden tasot.

Toiset ovat ahkeria, toiset pohdiskelevat ja eräät ovat yksinkertaisesti laiskoja eivätkä tee eivätkä pohdiskele yhtään mitään. Minkäs ihminen luonnolleen mahtaa! Mutta mahtaako valmentajakaan? Jotain on kuitenkin tehtävissä: ohessa kolme kysymystä, joilla voit avata keskustelun eri  ”pelureiden” kanssa. Keksi lisää!!

VAPAA-MATKUSTAJA (vähäinen sitoutuminen, laiska) mitä valmentajan kannattaa kysyä häneltä

  • Millaisia mielekkään ja innostavan tekemisen esteitä tiimissämme on sinun mielestäsi?
  • Millaisia kaveri/ystävyyssuhteita sinulle on syntynyt tiimin sisällä, vai tunnetko itsesi ulkopuoliseksi, jos niin millä tavalla?
  • Mitä mielenkiintoista haluaisit tehdä tiimissä ja antaako tiimi tälle mahdollisuutta?

JUTTU-UKKKO/EUKKO  sitoutunut mutta vähätöinen)

  • Mitä asioita olet tehnyt viime aikoina, jotka auttavat tiimiä pääsemään tavoitteisiinsa?
  • Oletko miettinyt keinoja, joilla voisit innostaa muitakin sitoutumaan tiimiin ja joilla voisi vahvistaa tiimin yhteishenkeä?
  • Mitä uusia taitoja tarvitset ja mitä taitoja sinun pitäisi kehittää, että voisit toimia tehokkaasti tiimissä?

YKSITYISYRITTÄJÄ (ahkera mutta tiimistä riippumaton)

  • Oletko miettinyt, miten voisit auttaa tiimiä menestymään?
  • Mitä tietojasi ja taitojasi tiimiläiset arvostavat eniten?
  • Miten tiimi voisi auttaa sinua menestymään?

AVAINPELAAJAT (ahkera ja täysin sitoutunut tiimiin)

  • Miten saisit tiimikaverisi puhaltamaan enemmän yhteen hiileen?
  • Millaista palautettta saat muilta tiimiläisiltä ja motivoiko palaute sinua?
  • Miten kehittäisit tiimin toimintaa ja saisit kaikki innolla mukaan?

Tämä juttu on ote uudesta kirjastani  ”Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä”. Sen voi tilata täältä

Kirjan_kansi

Aiheeseen liittyvää valmennusta voi tilata TÄÄLTÄ!

MILLAINEN ON HYVÄ TIIMIVALMENTAJA?

VALMENTAJAN MATERIAALIT

hyva_tiimivalmentaja

Oman kehittymisen kannalta on joskus hyvä määritellä, millainen pitäisi olla. Tämä antoi kyllä paljon ajateltavaa minusta.

Mielenkiintoinen kysymys. Maailma on täynnä hyvän valmentajan määrittelyä ja tuhansia luetteloita hänen parhaista ominaisuuksista. Joten lisätkäämme maailmankirjastoon vielä yksi juttu aiheesta.

KUUNTELEE JA KUULEE

Joku luulee vieläkin, että valmentajan pitäisi olla äänekäs yksinpuhuja, joka valtaa ”valmennuspuheellaan” tilan kuin tilan. Tärkeämpää on kuitenkin kuunnella, mitä ihmiset sanovat ja yrittää ymmärtää, mitä ajatuksia ja asioita sanojen takana on. Sanat ovat aina viesti jostain. Valmentajan pitää myös kuulla asioita, jotka on tarkoitettu hänen korviinsa: hiljaisia lauseita tulevaisuudesta ja kuiskauksia sekä oivalluksia menneisyydestä.

OPTIMISTI, MUTTA PUHUU TOTTA

Voisiko valmentaja olla ikuinen optimisti? Mielestäni voi, jos hän samaan aikaan puhuu totta. Yltiöoptimistinen satusetä/täti saa aikaiseksi vain sekasortoa ja tyhjiä lupauksia tulevasta menestyksestä. On maalailtava mahdollisuuksia ja visioita, mutta jalat maassa tai ainakin lähellä.

OHJAA, MUTTA EI RAJAA LIIKAA

Kyllä valmentaja voi ohjata ja näyttää tietä, ja hänen pitääkin tehdä niin. On eri asia ohjata porukka kapealle ahdistavalle kivikkoiselle metsäpolulle kuin kiehtovan mutkaiselle kylätielle, josta haarautuu sivuteitä upeita seikkailuita varten. Valmentajalla tulee joustaa ja antaa mahdollisuus itseohjautuvuuteen.

RIKKOO MIELENMALLINSA

Tämä on kaikkein vaativin tehtävä. Usein ei itsekään huomaa kuinka omat pinttyneet mielenmallit ja asenteet rajaavat omaa tekemistä. On vaarana, että yrität siirtää omat mielipiteesi ja tapasi ajatella valmennettaviin. Tämä estää kyseenalaistamisen ja uuden synnyttämisen. Valmennatko itsellesi kopioita, vai tiimiä, joka keksii, kehittää ja tekee sellaista, jota et voinut kuvitella ikinä.

RAKENTAA OPPIMISEN, HARJOITTELUN JA TEKEMISEN ARKKITEHTUURIA

Tämä on taustatyötäsi, jossa tarvitset avuksesi verkostoa ja mielikuvitusta. Sinun pitää olla mahdollistaja ja nähdä kokonaiskuva. Rakenna suotuisa toimintaympäristö tiimillesi, jossa porukka voi oppia, harjoitella erilaisia taitoja ja tehdä ja oppia tekemällä. Arkkitehtuurin pitää olla riittävän haastava, innostava, itsemuokattava ja turvallinen.

NÄKEE LÄHELLE, KAUAS JA LÄPI

Kannattaa katsoa tarkkaan mitä lähellä tapahtuu, pysähtyä oikein tuijottamaan, miltä tilanne näyttää, millaiset ilmeet ihmisillä on, miltä paikat näyttävät – kannattaa etsiä katseellaan ja lukea peliä. On nostettava katseensa myös horisonttiin ja selvittää, mitä maailmalla tapahtuu. Mitä meistä ajatellaan ja olemmeko ajassa mukana. Kannattaa katsoa myös läpi, mitä asioita et juuri näe, joita sinun pitäisi nähdä, jääkö jotain tärkeää näkemättä.

TUNTEET

Tunteet peliin, et voi olla teflon-valmentaja, johonka ei mikään tartu. Ole kuitenkin varovainen, ettei matkaasi tartu asioita ja tunteita, jotka estävät toimimasta tehokkaasti ja järkevästi. Saat olla iloinen ja surullinen, hyvällä tai pahalla päällä, rauhallinen tai levoton, mutta käytä olotilaasi hyödyksi valmennuksessa – suodata tunteiden kautta tiimiläisille jotain uutta ja mielenkiintoista, jota he eivät olisi sinulta osanneet odottaa. Vaihtelu virkistää!

OSAA VALMENTAA SEKÄ YKSILÖITÄ ETTÄ TIIMEJÄ

Olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tiimin valmentamisen lisäksi on panostettava myös tiimiläisen yksilövalmennukseen. Tämä on minulle vähän outoa toimintaa, johon joudun syventymään entistä enemmän. Valmenna tiimiläisen tiimitaitoja, sillä harva niitä osaa ja tiedostaa, että pitäisi osata.

RUOKKII ITSETUNTOA JA MIELIKUVISTUSTA

Tässä olen kyllä aika huono. Pitäisi antaa enemmän palautetta ja arvioida tiimiläisen tekemistä ja olemista. Kannattaa kaivaa onnistumiset esiin ja käsittelyyn ja auttaa pääsemään epäonnistumisten yli. Mielikuvitusta osaan ruokkia jo paremmin.

LIIKKUU

Huh, tämä on rankkaa. Pitäisi olla aina joka paikassa missä tapahtuu ja missä tiimille voisi aueta uusia pelikenttiä ja mahdollisuuksia. Maailmalla tapahtuu niin paljon, että perässä pysyminen vaatii paljon liikkumista. Kun uskoo keksineensä jotain uutta, on se jo ajat sitten keksitty ja käytössä maailmalla. On liikuttava niin henkisesti kuin fyysisestikin.

TAHDITTAA

Valmentajan tärkeä tehtävä. Aikataulutus, toiminnan rytmi ja luova jännite, vaihtelevuus ja tasainen tömistely. Tavoitteiden laatiminen – teot niihin pääsemiseksi – seuranta – tulosten arviointi ja palkitsemiset. Tässä kannattaa soveltaa lean-ajattelua.

VINKKEJÄ TASKUSSA

Ja aina pitää löytyä jotain jännää taskusta. Vinkkejä, yllätyksiä, makeaa ja suolaista.

No tästä tuli todella hauska lista. Eipä tuo valmentajan homma kovin paljon vaadikaan, senkun pistää tuulemaan ja tekee hirveesti töitä. Mutta on tämä hauskaa hommaa!!

Voileipäkakkua ja kuohuviiniä – niiden avulla tiimi pääsee tavoitteisiinsa?

VALMENTAJAN TYÖKALUT

uk_spurtti_1Olen miettinyt kevään tapahtumia tiimeissäni. Eniten harmittaa, ettemme pystyneet ajamaan läpi teemoitettua Spurttia (piirros) onnistuneesti alusta loppuun.

Tiimi tarvitsee onnistuakseen oikean rytmin ja aikataulun. On turha asettaa tavoitteita koko kevääksi, vaan kevät on jaettava 4-6 viikon pituisiksi spurteiksi. Niille kehitellään oiva teema, esim. asiakkuudet ja tekemällä oppiminen, teoriat ja mallintaminen tai liiketoiminnan vauhdittaminen. Kun teema on päätetty, pitää jokaiselle viikolle aikatauluttaa myös tekeminen ja päivärytmi: milloin treenit pidetään, kuinka monta asiakaskäyntiä, mitä kirjoja luetaan, mitkä ovat ohjaavat mallit ja teoriat jne.

Onnistuimme vain kerran joten kuten ajamaan läpi koko spurtti alusta loppuun. Tavoitteet ohjasivat tiimiläiset tekemään, mutta enemmän olisin odottanut heittäytymistä teemaan ja roolittamista. Spurtti on kuin elokuva, sillä pitää olla käsikirjoitus ja se pitää ”näytellä” läpi. Vaatii rohkeutta ja jatkuvaa seurantaa. SEURANTAA! Joka ikisen viikon jälkeen on selvitettävä, mihin on päästy ja mihin pitää päästä ensi viikolla.

uk_spurtti_2Eikä hauskuutta saa unohtaa. Tein yksiin treeneihin voileipäkakun ja joimme tavoitteisiin pääsemisen kunniaksi kuohuviiniä – heti aamusta! Yhdet treenit pidettiin meillä kotona, tein kunnon aamiaisen, paistoin pekonit ja leivoin sämpylät. Nautin näistä treeneistä itse ja niin nautti tiimiläisetkin.

Tiimin vauhtiin laittaminen vaatii älyttömästi panostusta valmentajalta. Harmittaa, kun en vieläkään osaa keskittyä olennaiseen ja vaatia tiimiä laatimaan selkeät, mitattavat tavoitteet ja aikataulut. Ja seurata tarkkaan, miten niihin päästään. Kaikesta huolimatta – tiimien valmentaminen on todella upeaa työtä!

Valmentaja voi vanhentua kahdella tavalla….

TARINAT

Viikoulu opettajat 1964 kuva

Kuvassa entisiä opettajiani, osa yhden asian ihmisiä.

”Kahdella tavalla voi vanhentua,” sanoo Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja Saku Mantere:

  • Viisastumalla, jolloin ymmärtää maailman moninaisuutta
  • Tyhmentymällä yhden asian ihmiseksi.”

Voitte kuvitella, kuinka suuret haasteet tässä on kysymyksessä. Yksinkertainen, huoleton ja yllätyksetön elämä vetää puoleensa. Eletään voimia ja aivoja säästäen, mukavuusalueella toimien. Missä vaiheessa lopettaisit kilvoittelun: 20v, 30v,40v, 50v vai 60v+? Joka ikäluokassa löytyy ”keskeyttäjiä”. Voi kun viisastuisi!

Kuvan opettajille kiitos siitä, että sain katsella oppitunneilla ulos ikkunasta, haaveilla ja kehittää mielikuvitustani. Kiitos Sisko Wahlgren lyhyen saksan nelosesta ja Haapamäen Erkki pitkän matikan kutosesta. Kiitos Lörppä historian seiskasta ja Lehmosen Veikko, kiitos etten repuuttanut YO-kirjoituksissa englannin kielessä, oli yhdestä pisteestä kiinni!

Pähkäilystä pieniin kokeiluihin

VALMENTAJAN TYÖKALUT

kokeilupyc3b6rc3a4_letim

Piirros: Anssi Tuulenmäkeä mukaillen ”Ikuisesta suunnittelusta pieniin kokeiluihin”.

Tiimien harjoittama lopputulokseen päättymätön suunnittelu alkoi ottaa päähän. Ja kuinka ollakaan, kävimme Luova Älykkyys&Notkeus – valmennusohjelmamme kanssa reissulla Aalto Yliopiston Design Factorissa. Sieltä löytyi apu. Anssi Tuulenmäki piti meille mieluisan esityksen, jonka kiteyteytyksestä piirsin tuon yllä olevan piirroksen.

Siis:

  • Etsi toimialoja, jotka eivät toimi tai jotka ovat jämähtäneet paikalleen ja jääneet ajan hampaisiin
  • Ideoi muista poikkeavia ideoita ja ratkaisuja
  • Avaa suusi, ja kerro ideastasi toisille, pakota näin itsesi tekemään ideastasi totta
  • LASKE KOKEILEMISEN KYNNYSTÄ! Ja tuota myös paljon ideoita, miten kokeilet tuotetta/palvelua/konseptiasi markkinoilla
  • Ei muuta kuin kokeilemaan. Mieti myös, miten saisit kokeiluillesi julkisuutta, sillä hyvät kokeilut saavat osakseen myös merkittäviäkin resursseja
  • Ajattele isosti, kokeile pienesti, ”Think big, start small!”

Ensimmäisen kokeilun jälkeen mieti:

  • Haluaako asiakas tätä?
  • Pystytäänkö konsepti kaupallistamaan ja toteuttamaan?
  • Onko toiminta taloudellisesti kannattavaa?
  • Joten: Ikuisesta suunnittelusta pieniin kokeiluihin ja käytännön kehittämiseen.
  • Mieluummin heti kuin huomenna!

KIITOS ANSSI!

UUDEN KIRJAN JULKKARIT 22.4.2016

VALMENTAJAN MATERIAALIT

Letim_kirjailija

EI ENÄÄ KOSKAAN YKSIN – TEEN JA OPIN TIIMISSÄ

Kirjan julkistamistilaisuus yhdessä kirjailija Valtteri Karjulan kirjan kanssa

  • Aika: perjantaina 22.4.2016 klo 12.
  • Paikka: Tiimiakatemia, Innova II, Lutakonaukio 7 40100 Jyväskylä

Tilaa omasi! Lähetä nimesi ja osoitteesi sähköpostiini lehtotim@gmail.com . Kirjan hinta on vain 29,50 (+kohtuulliset lähetyskulut)

MISTÄ KIRJAN TARINA KERTOO?

Ei enää koskaan yksin, sillä tiimissä tekeminen ja oppiminen on tehokkaampaa ja hauskempaa. Tietojen ja taitojen lisäksi kehitytään hyviksi tiimipelaajiksi, opitaan ymmärtämään erilaisuutta, sietämään kaaosta ja tekemään asioita yhdessä. Mitään suurta ei saavuteta yksin! Tähän uskovat myös kirjan nuoret opiskelijat, joiden perustama tiimi toimii heidän oppilaitoksessaan pilottiryhmänä.

   Sinulla on koko vuosi aikaa seurata joukon kehittymistä oikeaksi tiimiksi. Matkalla koetaan ilon ja masennuksen hetkiä. Kasvukivut vaivaavat, ja eteen tuleviin ongelmiin etsitään epätoivoisesti ratkaisuja. Lopulta syntyy yhteiset pelisäännöt ja tavoitteet, joihin jokainen pystyy sitoutumaan. Tiimi löytää vuorensa, jolle kiivetä.

KUKA TARINAA KERTOO?

   Tarinan kertoja on kokenut tiimivalmentaja, joka saa apuvalmentajakseen kokemattoman Tom Tirkkosen. Mestarin ja oppipojan välinen dialogi auttaa sinua ymmärtämään, miten tiimitoiminta saadaan käyntiin ja oppimisen arkkitehtuuri rakennetaan. Sinulle selviää tiimivalmennuksen salat. Kirja sisältää paljon aiheeseen liittyviä teorioita ja mallinnuksia. Niiden avulla pystyt hahmottelemaan oman tiimioppimisen pelikentän. Jos mielikuvituksesti ei tähän riitä, tarjolla on myös valmis TEOT eli Teen ja Opin Tiimissä – rautalankamalli. Se toimii varmasti.

KETÄ KIRJA INNOSTAA?

Kirja on oiva innostuksen lähde uutta etsiville opettajille, yritysjohtajille ja tiiminvetäjille. Myös työvoimaviranomaiset voivat löytää tarinasta ratkaisun nuorisotyöttömyyden poistamiseen. Kirja pohjautuu suurimmaksi osaksi tositapahtumiin. Sivuilla seikkailevilla valmentajilla ja tiimiläisillä on elävät esikuvansa, mutta kaikkien nimet on muutettu.
valtteri_letim

Päätettiin Tiimiakatemialta valmistuvan Valtteri Karjulan kanssa kirjoittaa kirjat samaan tahtiin ja julkaista ne porukalla 22.4. Siitä syntyi aikamoinen spurtti. Valtteri kirjoitti tiimioppimisesta tiimiläisen näkökulmasta, minä valmentajan. Syntyi aika jännittävä kahden kirjan ja tarinan kokonaisuus. Tule tutustumaan!

Ei enää koskaan yksin Facebookissa, Tuhonomia Facebookissa

KIRJAN KUVITUSTA, KAKSI ESIMERKKIÄ

UK_aarrekartta_väri_pieni

UK_merimatka

KAUPPIAS-ISÄLLÄNI OLI OMA TIIMI

TARINAT

Lehtosen_kauppa_1

Isäni Matti Lehtonen aloitti kaupanpidon Jyväskylässä Tellervonkadulla vuonna 1955. Itse toimin samassa paikassa kauppiaana vuodet 1990-99.

Aloitin opiskelut ”Tellervonkadun kaupppaopistossa” kuusivuotiaana. Isäni kauppa sijaitsi samalla kadulla, missä asuimme. Oli luonnollista, että vietimme siskoni kanssa lapsuutemme kaupan vaikutuspiirissä. Ensimmäisenä työnäni oli perunoiden pussitus yrityksen kellarissa. Tein yhden, kahden ja kolmen kilon pakkauksia. Opin käyttämään puntaria ja sulkemaan pussit palalla teippiä. Pikku hiljaa minut ylennettiin mehuhyllyn hoitajaksi, ulkomainosten tekijäksi ja lopulta isäni opetti minut paloittelemaan naudan-ja sianruhoja myyntikuntoon. Jo 15 vuotiaana saavutin kauppiaan ammattissa vaadittavat kompetenssit. Lukioaikoina tuurasin isäni viikon mittaisia etelänlomia, olihan tukenani ammattitaitoinen myyjäporukka.

Lehtosen_kauppa_2

Kuva: Äitini Raija Lehtonen ja isäni Matti kaupan 10-vuotisjuhlissa

Jälkeenpäin minulle on kirkastunut eräs merkittävä asia: kauppamme 43 vuotta kestäneen historia aikana siellä toimittiin aina tiiminä!

Yrityksemme malli toimia oppivana organisaationa ja henkilökunnan sitoutuminen tiimitoimintaan alkoi jo 50-luvulla. Alkutaival oli haasteellinen. Isäni joutui kuukauden sairaslomalle vihoittelevan selän vuoksi. Yritystä piti johtaa sängystä käsin. Onneksi puhelin oli keksitty. Myyjät pyörittivät kauppaa omatoimisesti ja muistelivat tuota ajanjaksoa vielä vuosikymmenten jälkeen. Porukan sisälle syntyi johtajuutta. Aamulla kauppa laitettiin myyntikuntoon, palveltiin päivä lähiseudun asukkaita, illalla laitettiin ovet kiinni, laskettiin kassa ja vietiin rahat pankkiin. Päivä toisensa jälkeen. Jokaisen oli hoidettava oma vastuualueensa, tilattava tavarat, hinnoiteltava ja suoritettava myyntityötä. Kuukauden sairasloman jälkeen isäni meni lääkäriin, joka määräsi vielä kuukauden vuodelepoa!

Myyjien sitoutuminen omaan työhön ja työpaikkaan oli esimerkillistä. Pienen kaupan pyörittäminen on tiimityötä. Isäni antoi henkilökunnalleen tilaa ja mahdollisuuden toteuttaa itseään. Jokaisen oli otettava vastuu omasta työstään. Kauppiaalla oli selkeä visio, miten yritys pysyisi kilpailukykyisenä. Tuotteiden laatu ja hyvä palvelu olivat kunnia-asioita, niistä hän ei voinut tinkiä

”Tellervonkadun kauppaopiston” suorittaminen on vaikuttanut suuresti uuden kirjani syntymiseen. Olen vakuuttunut siitä, että yhdessä tekemällä oppii kaikkein tehokkaimmin. Oppimisympäristö pitää olla todellinen, ja sen pitää tarjota oppijalle oikeita haasteita. Työelämästä erillään olevalla koululla oli aikansa ja paikkansa. Uusin kirjan sisältö avaa toivottavasti uusia visioita myös oppilaitoksille. Tiimitoiminnalla on pitkä historia takanaan, kertomukseni lähikauppamme arjesta olkoon siitä yksi todiste. Kauppiasurani jälkeen minulla on ollut mahdollisuus tehdä tiimivalmentajan työtä jo 13 vuotta. Olen ollut etuoikeutettu, sillä tällaista tilaisuutta opetella ammattia on valitettavan harvoin tarjolla.

Ei enää koskaan yksin!

VALMENTAJAN TYÖKALUT

UK_aarrekartta_väri_pieni

Tänään kirjoitin viimeiset rivit maailman hulluimpaan tiimikirjaan, jossa ei ole järjen häivääkään, mutta hieman viisautta ja paljon tunnetta. ”Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä” on kirjan nimi.

Piirros: ”Tiimiläisen oppimisseikkailu”-peli. Sitä voi pelata yksin tai porukalla. Vastaa kysymyksiin ja dokumentoi vastauksesi. Näin sinulle syntyy oma oppimissopimuksesi. Tiedät mihin olet matkalla ja miten pääset perille.