Tämä blogi on tarkoitettu kaikille tiimien vetäjille, tiimiliidereille ja -valmentajille. Bloggaaja Timo P. Lehtonen.
Laadi sinäkin itsellesi tiimiyrittäjän taitoprofiili. Tämän kehitelmän takana ovat mm. opetusneuvos Johannes Partanen ja ”tietäjä”, tietokirjailija Jukka Hassinen (minä piirtelin tämän sykähdyttävän graafisen fasilitoinnin). Olemme käyttäneet tätä Tiimiakatemialla mainiona arviointityökaluna.
Meiltä voi tilata myös mainion Tiimiakatemian arviointipassin hintaan 19,95 + erittäin kohtuulliset postituskulut. Julkaisun koko A5, pehmeäkantinen, sivuja 66. Kirjoittele ja tilaa lehtotim@gmail.com
Peruskoulu ja lukio upottaa erilaiset oppijat suohon. Ei synny onnistumisen tunnetta, uskoa itseen ja omiin kykyihin. Tanja Heikkilä kirjoittaa blogissaan sydäntä särkevästi omasta opintiestään, joka alkaa ”maan korvessa kulkevi lapsosen tie” – oppimiskokemuksesta, mutta päättyy uuden, huikeita näkymiä ja onnistumisia avaavaan elämyksellisen oppimisen tien löytymiseen.
Tutustu blogiin https://tanjantavalla.wordpress.com
Alussa olet keskiössä, huomion keskipisteenä, ja sinut odotetaan näyttävän suuntaa ja kertovan, mitä tiimissä oleminen ja tiimiläisenä toimiminen oikeastaan jäseniltä vaatii. Ajan myötä pääset pinteestä, ja siirryt tiimin kehälle, silti sinun pitää tehdä väliintuloja, ottaa toisinaan ohjat käsiin ja näyttää suuntaa, jos siihen on tarvetta. Lopulta tiimi kypsyy toiminnalle, itseohjautuu ja haastaa itsensä ja sinut. On aika tehdä tulosta!
Oikeaksi tiimiksi kehittyminen kestää ”kohtuuttoman” kauan, ja koettelee niin tiimiläisiä kuin valmentajaakin.
Tämä piirros auttaa arvioimaan tiimin tilaa ja valmiutta selviytyä myskyävällä merellä!
Voi kuinka usein tiimit seilaavat aavalla myrskyävällä merellä ilman suuntaa ja päämäärää. Taitava tiimivalmentaja auttaa reitin etsimisessä, estää törmäykset jäävuoreen, auttaa selättämään haipelot, kaivaa auringon pilven takaa, haistelee tuulet ja sateet. Oheinen piirros kertonee kaiken!
Oltiin Mittava Innovation – tiimin kanssa Ränssin kievarissa Strategiapäivillä. Sieltä se oivallus tuli, läpi pakkashuuruisen ikkuna. Pää on määrätön, tyhjä, siellä ei ole konkreettisia tavoitteita, aikatauluja eikä mittareita. Miten voi saada jotain aikaiseksi, jos kalenteri on tyhjä?
Päivän aikana käytimme GROW-mallia, ja tuossa piirroksessa on lähde, mistä se löytyi: Kaikkien aivot käyttöön! (Heinonen, Klinberg). Vihjdoinkin onnistuimme sitoutumaan yhteisiin päämäärääriin, vihdoinkin saimme merkintöjä kalentereihin ja intohimoiset tavoitteet. Mukava tunne!
Sykähdyttävät, raastavat sanat Johanna Kurkelan laulussa ”Riko minut”.
Minua on kutsuttu hiekottajaksi, varmasti hieman huumorilla maustettuna, mutta ei koskaan kenenkään rikkojaksi. Kun kuuntelin tarkkaan tämän laulun sanat, niin en voinut olla vertaamatta niitä valmentajan elämään ja tiimiläisen valmentamiseen.
Vai käykö tässä niin, toisinpäin,
että tiimi rikkoo valmentajan, että hän voisi tulla ehjäksi, kiskooko tiimi valmentajasta kaiken tarpeettoman pois, että olisi helpompi valmentaa? Murskaako tiimi valmentajan muistot ja mielenmallit, runnoo raivon romuksi, tallaa turhan tiedon ja pätemisen tomuksi?
Polkeeko joukko maahan mielettömyyden ja pohjattoman itsekkyyden? Ehkä paremminkin käy näin. Valmentajaksi ei voi tulla kuin elämällä oppimismatkan yhdessä tiimiläisten kanssa, arkipäivää, juhlahetkiä ja pettymyksen laaksoja…..
Kuuntele laulu.
Riko minut riekaleiksi
särje salani siruiksi
pilko minut atomeiksi
murskaa muistoni muruiksi
tallaa tietoni tomuksi
runno raivoni romuksi
polje maahan mun mielettömyys
ja se pohjaton itsekkyys
Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut
Puhko minut palasiksi
älä päästä mua perille
taio suusi sapeliksi
viillä valheeni verille
tao rautaasi yli yön
läpi levon ja läpi työn
iske ivani seinää päin
iske kolmasti peräkkäin
Piirros: Mainio tapa ratkaista ”kahdenvälisiä” konflikteja: HOT DOUPLE CHAIR DIALOG PLAY by Mittava: Perinteisen dialogiympyrän keskellä asetetaan vastakkaine kaksi nojatuolia. Toisessa istuu henkilö, joka on aiheuttanut konfliktin tiimissä, toisessa voi istua vuoron perään henkilö, jolle on jäänyt jotain hampaankoloon.
Ja niitä ihania, tiimin kehitystä vauhdittavia konfliktia on todellakin tiedossa! Tuskin riemukkaampaa asiaa onkaan. Anu Kuivaniemi (Mittava-tiimistä) pohtii asiaa esseessään, jonka hän on kirjoittanut luettuaan Ismo Lassilan kirjan ”Konfliktin ratkaisemisen taito”:
– ”Konflikti on arka asia, ja se koetaan aina hyvin eri tavalla. Me emme uskalla puhua konfliktin aiheuttaneista tekijöistä, koska taustalla on aina muita ihmisiä. Se, miten toinen tiimiläinen/ yksilö organisaatiossa reagoi, kun hänen tekemisensä nostetaan esille syynä konfliktiin, on aina arvoitus.
– Tämä pelko on yksi Mittavan ongelmista, ja tässä palaan alussa esittelemääni aiheeseen – konfliktin välttelystä aiheutuvat ongelmat ovat usein paljon suurempia kuin itse konfliktin voima on. Emme luota vielä toisiimme, emmekä tunne toisiamme tarpeeksi hyvin, joten pelkäämme toisten reaktioita.
Totuus on kuitenkin se, että vain kokeilemalla näemme miten asia todella on. Voi olla, että pelkomme oli täysin turha, tai pahimmassa tapauksessa lopputulos on vielä pahempi kuin uskoimmekaan. Emme voi tietää, jos emme ole kokeilleet.
Tämä on vähän sama asia kuin se, että ei halua maistaa jotain ruokaa, koska se voi olla pahaa. Se voi kuitenkin olla paras makunautinto mitä on koskaan kokenut, mutta sitä ei saa koskaan tietää, jos ei maista ensin. Kannattaako elämää ylipäätään elää pelossa ja varoen?
Mittavan arvoissa lukee edesvastuuton koheltaminen. Tiimiakatemian arvoissa lukee rohkeus. Näillä eväillä uskon, että voimme selvittää myös tulevat konfliktit.”
Elämä tiimissä on niin kummaa ja haasteellista. Tami Tammisen ajatuksia mukaillen:
Tuo taitaa pitää paikkansa myös parisuhteessa (kohta 30 vuotta avio-onnea takanani). Tuon ajatuksen poimin Jaana Fagerin esseestä ”Minä-tauti tappaa joukkueen”. Lue essee Tiimiakatemian Esseepankissa http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/mina-tauti-tappaa-joukkueen/
Essee on sydäntä viiltävää reflektiota omasta roolista tiimissä:
”Oma tiimi, Mittava, täytyy laittaa etusijalle. En ole vastuussa tekemisistäni vain itselleni vaan myös 16 tiimikaverilleni. Vastuu on yksi avainsanoista, joilla saadaan minä-tauti kitkettyä maan tasalle. Olen vastuussa omista töistäni ja että ne tulevat hoidettua ennen kuin voin pitää vapaa-aikaa. Tiimiläisten ei pidä huolehtia siitä tai murehtia sitä onko työt tehty.”
Tästä päästään toiseen tärkeään aisaan nimeltään Luottamus. Luottamus ei tule itsestään, se tulee ansaita. Miten epäluottamus on minun kohdallani syntynyt? En ole kertonut tiimikavereilleni tarpeeksi omista tekemisistäni ja menoistani. Olen hoitanut töitäni ja hommiani vähän milloin sattuu tai huvittaa.
Lisäksi olen unohtanut tehdä joskus jonkun homman minkä olen luvannut. Tattadaaa ja paletti on valmis! Sen lisäksi etten ole pelannut kuin joukkueen jäsenen kuuluu, olen ollut vielä epäluotettavakin. Omalla kohdallani voi sanoa, että tästä on suunta ylöspäin.
”Kaikilla meillä on oma minämme, oma sisäinen joukkueemme johdettavanaan. Osa meistä vain ei tiedä, kuinka toimia ja osalla ei ole riittävää itsekuria toimenpiteidensä läpivientiin”
Palautetta on tärkeä antaa ja saada. Vaikka olisi todella kiva saada vain positiivista palautetta, rakentava palaute ja kritiikki palauttaa maan pinnalle. Minusta tuntuu, että sitä tarvitsinkin. Motivaationi koko kevään aikana ei ole ollut paras mahdollinen.
Harmittaa, etten ole osannut käsitellä sitä, vaan tuottanut harmistusta ja pään vaivaa tiimiläisilleni. Ymmärsin, että vielä peli ei ole tältä keväältä menetetty vaan voin alkaa korjamaan asioita parempaan suuntaan ja jatkaa siitä syksyllä. Nyt olen tosissani yrittänyt kertoa tiimiläisilleni missä menen ja ollut toimistolla aina kun en ole tapaamisilla tai tekemässä töitä tiimille.
Olen myös alkanut ajattelemaan, että jos jotain hommaa ei huvittaisi tehdä, jossain vaiheessa se on tehtävä. Parempi hoitaa heti alta pois, niin ei tule turhaa stressiä ja päänvaivaa.”
Mitä ihmettä, mistä sille valmentajalle sitten maksetaan? No tietysti valmentamisesta, joka ei ole jatkuvaa puhumista ja tiimin dialogin keskeyttämistä, neuvomista, ohjaamista, opastamista, opettamista tai monologia.
TAI voihan monologia käyttää tehokeinona, kun haluaa vaikuttaa negatiivisesti tiimin aktiivisuus- ja innostustasoon. Valmentajan aktiivinen monologi keskeyttää tiimin herkän dialogiaihion, puhaltaa sen sammuksiin kuin kynttilän heppoisen liekin….
Voihan valmentaja toki olla ”ihan kivasti” tiimin toiminnassa mukana, myötäelää, sovitella, tuupata ja vaikka mielistellä. Mutta ei tällä tavalla innostuksen tasoa paljon nosteta, vaikka kuinka paijaisi. Mukavat kaverit eivät vain yksinkertaisesti voita (edes tiimin luottamusta)
Se ei voi olla jatkuvaa ja tasaista, vaan sen pitää sisältää lyhyitä välispiikkejä ja myötäsanoja, korkeintaa kolme minuuttia kerrallaan (siksi kuviossa tuolla käyrällä on portaat). Sanomiset on harkittava tarkkaan, ja niiden ajoitus ja sisältö pitää osua nappiin.
Ja voi että, juuri siksi valmentajan pitää hellittämättömästi seurata tiimin dialogia, käsiteltäviä asioita ja miettiä erilaisia lähestymistapoja. Hänen tulee ennakoida ja ennustaa suuntaa, mihin tällä ”tyylillä” ollaan menossa.
Ja jos tähdet ovat oikealla tavalla taivaalla, tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta ja onni on suosiollinen
Tiimien harjoittama lopputulokseen päättymätön suunnittelu alkoi ottaa päähän.
Ja kuinka ollakaan, kävimme Luova Älykkyys&Notkeus – valmennusohjelmamme kanssa reissulla Aalto Yliopiston Design Factorissa. Sieltä löytyi apu. Anssi Tuulenmäki piti meille mieluisan esityksen, jonka kiteyteytyksestä piirsin tuon yllä olevan piirroksen.
Siis:
Ensimmäisen kokeilun jälkeen mieti:
Joten: Ikuisesta suunnittelusta pieniin kokeiluihin ja käytännön kehittämiseen. Mieluummin heti kuin huomenna!
Sen ymmärtää varsin hyvin, jos lukee artikkelin, joka käsittelee 70/20/10-periaatetta, joka pohjautuu David Kolbin 70-luvulla esittämään kokemuksellisen oppimisen malliin. Aiheesta on tarjolla mainio videokin:
Lue myös artikkeli ”The 70/20/10 principle”
Jyväskylän Tiimiakatemialla Oppimisen 60/20/20-periaate on tutumpi: viikossa tehdään työtä 40 tuntia, joista 24 tuntia oman tiimiyrityksen pyörittämistä, 8 tuntia tiimin dialogia ja 8 tuntia kirjojen lukemista. Tuntuu tuottavan tulosta!
TIIMIT JA TIIMIVALMENTAJA 