KALLEN ELÄMISENMALLI JA LATVIALAINEN REKKA

TARINAT

kallenmalli_1

Jos joskus pääsisi käsiksi hauskaan itsensä johtamiseen ja onnellisen elämän yksinkertaisuuteen. Esikuvakseni terveestä elämäntyylistä olen ottanut edesmenneen ystäväni Karoly  ”Kalle” Kovacsin. Tapasin hänet ensimmäisen kerran Unkarissa vuonna 1974, kun olin Interrail matkalla Euroopassa hyvän ystäväni Jukka Sulkusen kanssa.  Meistä tuli hyvät ystävät. Kalle eli innostavaa elämää, jota olen pyrkinyt kuvaamaan yllä olevalla piirroksella. Hän teki elämäntyönsä tulkkina Unkarilaisessa National Oil and Gas Trustissa, koska oli nk. kielinero ja osasi tulkata useita kieliä, myös hieman suomea.

1. USKO, TOIVO JA RAKKAUS

Ei ole pahitteeksi, vaikka uskoisit johonkin suurempaan, etkä menettäisi toivoasi epätoivon hetkellä. Toivo aina parasta ja rakasta elämää. Kalle Kovacs oli harras uskovainen, maalasi kirkkoihin alttaritauluja ja toimi messuissa kanttorina. Hän ei menettänyt toivoaan jouduttuaan vuonna 1945 sotavankileirille Ranskaan, vaan käytti tuonkin ajan opettelemalla puhumaan sujuvasti maan kieltä. Hän oli rakastettava papparainen, ja hän rakasti kaikkia muitakin papparaisia ja ihmisiä.

2. HAUSKUUS

Voit pitkälti itse valita, onko elämäsi hauskaa tai tylsää. Opettele myös kertomaan englannin kielellä mukavia ja humoristisia tarinoita elämästäsi ja hauskuta niillä ihmisiä. Ei haittaa, vaikka joku olisi kuullut tarinan aikaisemminkin. On hauska pelata enon kanssa pöytätennistä aamuisin. Välillä ottelu voi äityä liian vakavamieliseksi: koskettiko pallo pöydän reunaan vai ei?

3. YRITTÄJYYS

Yrittäjyys antaa mahdollisuuden tienata hieman ylimääräistä oman ansiotyön lisäksi, tai siitä voi tulla myös päätyösi. Eläkeläiselle yrittämisen lisäansiot mahdollistavat pitkätkin ulkomaanmatkat. Vaikka sosialismi kukoisti ja voi hyvin Unkarissa aina 80-luvun lopulle asti, Kalle pystyi pyörittämään omaa kielikoulua ja antamaan soittotunteja. Lisätuloja tuli myös oman puutarhan tuotteiden myymisestä työkavereille.

4. TIPUTANSSI JA VIULUNSOITTO

Kannattaa ottaa matkoille mukaan viulu ja soittaa ihmisille tiputanssia aina, kun siihen ilmaantuu sopiva tilaisuus. Musiikin lumous on suuri, ja laulussa on taikaa. Musisointi tekee aivoille hyvää ja vapauttaa. Soittaa voi myös kännykällä, jota ei Kallen aikaan vielä ollut. Mietin, että kavereille soittamista pitäisi lisätä.

5. MATKUSTAMINEN

Matkoja vieraisiin maihin kannattaa tehdä säännöllisesti. Ei oikeastaan ole mitään järkeä lähteä aurinkorannoille löhöilemään, sillä aito elämä löytyy aivan jostain muualta. Pienellä budjetilla matkustaminen antaa matkalle oman jännittävän sivumaun. Kun Kalle tuli ensimmäistä kertaa vierailulle Suomeen, oli lentäminen liian kallista. Hän saapui maahamme junalla Pietarin kautta. Junassa tapaa uusia ihmisiä, voi soittaa viulua ja piirrustella muista matkustajista hienoja piirroksia. Evääksi pitkällekin matkalle riittää rasia muslia ja runsaasti vettä.

6. KEVYT RUOKA JA VAATIMATTOMUUS

En pidä pahana sitä, että luopuisi lihan syömisestä ja keskittyisi kasviksiin ja hedelmiin. Keksin juuri Kallen johtavan ajatuksen ruuan suhteen: ”syö vaatimattomasti.”  Miksi meidän pitää kattaa pöytämme sekalaisella tarjonnalla, jossa kaikille on tarjolla kaikkea? Tässäkin asiassa vaatimattomuus kaunistaa. Puuroa, leipää, marjoja, yksinkertaista keittoa (esim. kylmä kirsikkakeitto tai lihaliemi) tai vaikkapa juureksia eri tavoin laitettuna. Haittaako se, että on vaatimatonta tai vaatimaton?

7. VIINI ON VIISASTEN JUOMA

Kalle oli ottanut elämässään vain kerran kunnon kumarat – alle 20 vuotiaana. Kulku oli ollut nk. vasemmalle-oikealle-vasemmalle-oikealle. Viiniin pitäisi suhtautua kunnioittavammin, ei sitä saisi litkiä ja tissutella. Maistelu, haistelu ja nauttiminen ovat eri asia.

8. ½TUNTIA JUMPPAA (JOKA AAMU)

Tätä on helkutin vaikea täyttää. Kalle oppi aamujumpalle jo Unkarin Kadettikoulussa. Eikä tavastaan luopunut. Kun olimme vaeltamassa Lapissa (Kalle 70v), huomasimme Kallen eräänä aamuna jumppaamassa yksikseen tunturinjuurella: venyttely, kyykkyyn-ylös, kädenpyöritystä…..Lopuksi hän sukelti uimaan jääkylmään lampeen! Kalle saattoi esittää uhkarohkean rekkitempun pyykkitelineellä heiluen  tai uida uimarannalta  keskelle suurta selkää satojen metrien päähän kelluttelemaan.

9. 250 KM PYÖRÄILY YHTEEN SOITTOON (JOS HUVITTAA)

Liikuntaan ei saisi liittyä pakkoa. Kun Kallea huvitti hän ajoi kotikaupungistaan Nagykanitzasta Wieniin sisarentyttären luo kahville. Ja ajoi takaisin kotiin seuraavana päivänä. Matkaa yhteen suuntaan 250 km.

10. TAIDE, PIIRRUSTAMINEN JA KAUNEUS

Voin vilpittömästi suositella Kallen tapaa piirtää ja maalata. Tärkeintä on luoda ja toteuttaa itseään, taidot tulevat perässä ja kehittyvät koko ajan. Olimme yllättyneitä, kun posti toi Unkarista häälahjaksemme 1m x 1,5m kokoisen öljyvärityön rullalle käärittynä. Se oli kaunis rantamaisema kotoani, ja maisemaa koristi sen keskellä oleva oranssin värinen lasikuituvene. Piirrustaminen muistikirjaan jättää ikuisen muistijäljen, digikuva katoaa.

kalle_kovacs_1

Kuva vuodelta 1974. Vasemmalta: Kallen äiti, minä, Karoly ”Kalle” Kovacs ja hänen tätinsä.

LOPPU

Oli sumuinen sunnuntai-aamu Unkarissa. Kalle oli matkalla polkupyörällään messuun. Oli hänen vuoronsa avustaa pappia ja säestää kirkonmenoissa. Kuulolaite ei ollut päällä kun hän lähti ylittämään tietä. Sumun seasta ilmestyi latvialainen rekka…Hän olisi seuraavassa kuussa täyttänyt 80-vuotta.

arviointipassi_2014

Mainokset

OPPIMISEN VALLANKUMOUS OLI VUONNA 1997, SITTEN TULIVAT OPPIMISROBOTIT

TARINAT

Hippien_koulutusohjelma

Luin joskus aikojen alussa Gordon Dryden ja Jeannette Vossin kirjan ”Oppimisen vallankumous – ohjelma elinikäistä oppimista varten”. Jotenkin tuosta kirjasta tuli meidän tiimivalmentajien keskuudessa jonkin tasoinen raamattu. Mikäs ihme se on, sillä kirjoittajat väittävät, että:

”Kaikkien ja kaikenikäisten on mahdollista oppia melkein mitä tahansa – usein jopa 5 – 20 kertaa tavanomaista nopeammin ja 10 – 100 kertaa tehokkaammin. Tähän tarvittavat oppimismenetelmät ovat yksinkertaisia, hauskoja ja terveeseen järkeen perustuvia ja ne toimivat”.

Ja tottahan se on, vuonna 1997, jolloin kirja ilmestyi, vielä nykyisinkin käytössä olevat oppimismenetelmät olivat jo aikansa eläneitä. Jeannette oli tehnyt jopa väitöskirjan maailman parhaista tavoista edistää oppimista. Dryden oli toiminut omalla tahollaan mm. tv-toimittajana. Teosta on myyty yli miljoona kappaletta, jota voidaan pitää aikamoisena saavutuksena. Tekijät esittävät aika radikaaleja teesejä oppimisesta:

*Jokaiselle lapselle on laadittava oma oppimissuunnitelma. *On otettava käyttöön uudet oppimismenetelmät, jotka avaavat yhä useammalle mahdollisuuden menestyä. *Opiskelu on muutettava työn kaltaiseksi. *Jokaisen on opittava käyttämään tietokoneita !(?) *Koulun on avauduttava oikeaan elämään. *Tunneille riittävästi vaihtelua. Tehdään myös oikeasti! *Lisää liikuntaa! *Viedään oppiminen sinne, missä ympäristö on oppimiselle edullisinta. *Käytetään aisteja ja taidetta.

Onhan tuon kirjan ilmestymisen jälkeen syntynyt varsin monta saman aiheista julkaisua. Nimisamiksena voidaan pitää mm. Lauri Järvilehdon kirjaa ”Hauskan oppimisen vallankumous (2014)”. Sitä mainostetaan seuraavasti:

”On alkanut vaikuttaa siltä, ettei oppiminen olekaan niin kovin vakava asia: se saattaa olla jopa leikin asia. Itse asiassa parhaimmillaan ja kaikkein tehokkaimmassa muodossaan oppimisen pitäisikin olla hauskaa.”

20 vuotta on vallankumouksesta – yliopistojen ja korkeakoulujen %-liike on edelleen vertaansa vailla.

Uudet aiheet ja uudet kujeet. Työelämän vallankumous on täällä, ainakin vierailemassa (kunnes linjaorganisaatiot ja hierarkiat palaavat). Kaikenlaiset perinteiset koulut ovat edelleen voimissaan, mutta oppiiko niissä tulevaisuuden kompetensseja?

Piirtelin ja ihmettelin, vertasin ja pohdin. Siitä syntyi tämä sarjakuva (ei millään pahalla, mutta Easy Rider on edelleen minun ikäisille SE juttu, ja niinpä se putkahtaa esiin tässäkin). Vain harva ryhtyy oikeasti yrittäjäksi, vaikka haluja onkin.

”Opiskelun on muututtava työn kaltaiseksi, on avauduttava oikeaan elämään. Enemmän liikuntaa! Tunteille ja aisteille tilaa!”

Ilkka Halava väittää, että vuonna 2035 meistä toimii yrittäjinä tai freelansereina yli 60%. Mistä saamme valmiudet tehdä töitä ja ansaita toimeentulomme tällä tavalla? No tietysti Hippien koulutusohjelmasta! (katso lisää artikkelin lopusta)

 

OVATKO OPPIMISROBOTIT RAUTAA VAI TAVALLISTA MUOVIA?

Oppimisrobottien toiminta perustuu tavallisesti selkeään toimintaketjuun:

1.  Aisti ja havainnoi ympäristöäsi

2.  Tee havainnoista ”omat” johtopäätöksesi eli

3.  vertaa nykyistä tilannetta tavoitetilaasi

4.  Tee sen pohjalta suunnitelma

5.  Toimi suunnitelman mukaan ja pistä käyttölaitteet (toimielimet) pyörimään.

”Robotit ja keinoälyt laittavat 6000 ihmistä pellolle Nordeasta”, tämäpä cool uutinen. Mutta ihminenhän se edelleen laittaa lajitovereitaan kortistoon, ei tekoäly! Kuka pelkää mustaa robottia, tai tekoälliä? Ei kai kukaan. Oppimisrobotit ovat kuitenkin rautaa: kolmivuotias oppii niiden avulla hauskalla tavalla lukemaan, viisi- vuotias oppii kertotaulun ja 80-vuotias mummo italian-kielen.

(Oppimisen vallankumous taitaa olla vanha juttu. Olisi parempi puhua hybridi-oppimisesta, jossa apuna ovat kaikki ”maailman härpäkkeet”. Tästä artikkelista tuli varsin hipahtava, eikä siitä saa oikein tolkkua, vaikka kiinnostavalta se vaikuttaakin. Tämä on kuitenkin kirjoitettu ihan selvinpäin junassa matkalla Helsingistä Jyväskylään. Aiheeseen on pakko palata…)

Niin kutsuttu ”Hippien koulutusohjelma” on salanimi Jyväskylän Tiimiakatemialle. Siellä on käytössä vallankumouksellisia oppimismenetelmiä, joita ovat kehittäneet loistavat tiimivalmentajat ( Ulla Luukas, Essi Silvennoinen, Riikka Ahmaniemi, Juha Ruuska ja Timo Lehtonen)

TO THE FOREST & (maybe) BACK

Forest & Back on tiimiytymis-tapahtuma, jossa käytetään seikkailupedagogiikan menetelmiä. Tapahtuma on tarkoitettu 1. vuoden tiimiyrittäjille eli ”pinkuille” ja se toteutetaan kerran vuodessa syyskuun alkupuolella. Myös muut tiimit voivat osallistua tapahtumaan, lähinnä järjestäjän tehtävissä.

Yhdessä tekeminen ja kokeminen on tiimiytymisen kannalta tärkeää. Prosessia voidaan tehostaa altistamalla tiimiläiset vuorokauden ajaksi ”vaaraan” ja viemällä heidät epämukavuusalueelle. Suomalainen metsä tarjoaa tähän mainiot edellytykset.

Tapahtumaan liittyy aina fyysistä rasitusta. Tavoitteena on viedä tiimi väsymyksen ja uupumuksen rajamaille, kuitenkin kohtuullisuuden rajoissa. Suositeltava on järjestää 15-20 km metsävaellus, matkalla voi olla tehtävärasteja ja retkiruokailu.Yöpyminen eräolosuhteista teltoissa tai alkeellisesti katon alla.

RAKETTIPÄIVÄT

Rakettipäivät ovat vuorokauden kestävä Tiimiakatemian yhteisöllisyyttä rakentava ja lujittava tapahtuma, johon osallistuvat sekä kaikki valmentajat että tiimiyrittäjät.  Ne pidetään kaksi kertaa vuodessa, syksyisin syys-lokakuussa ja keväisin maalis-huhtikuussa.

Yhteisöllisyyttä ei voi kehittää oikeastaan muulla tavalla kuin olemalla ja tekemällä yhdessä. Oppivassa organisaatiossa, kuten Tiimiakatemiassa, tiedon virtaaminen ja yhteinen reflektointi ei voi toimia ilman tuttuutta ja luottamusta. Päivien aikana annetaan merkittävä työ-tai kehityspanos valitulle yritykselle tai yhteisölle. Suuressa iltajuhlassa jaetaan palkinnot ansioituneille tiimeille, projekteille ja tiimiläisille. Rakettipäiviin kuuluu irtautuminen arjesta ja tutuista ympyröistä. On lähdettävä ”kauaksi” nähdäkseen lähelle, siksi matkaan taitetaan yleensä busseilla 50-300 kilometriä ja yövytään kohteessa.

Päivään liittyy siis aina jokin nykyisen tai potentiaalisen asiakkaan antama tehtävä tai haaste, jonka ratkaisemiseen käytetään työpäivä. Tarkoituksena on antaa asiakkaalle koko Tiimiakatemian voimin merkittävä kehityspanos. Lisäksi ohjelmaan voi kuulua tiimien välisiä kilpailuja ja tehtävärasteja sekä liikuntaa. Yhteisessä iltajuhlassa jaetaan tiimiakatemian palkinnot ansioituneille tiimeille, projekteille ja tiimiläisille.

Rakettipäivät järjestää kukin tiimi vuorollaan ja tiimin jäsenet voivat saada työstään projektipisteitä. Projektiraportit motorolineen vaaditaan. Osanottajat voivat merkitä tapahtuman yhteisöllisyysopintoihinsa. Asiakkaalle tehty työ on innovointi – ja luovuusopintoja.

TREENIT JA DIALOGI

Tiimiakatemiassa treenien perustana on dialogisuus, joka on yhdessä ajattelemisen taitoa. Se takaa erilaisten näkökulmien ja ajatusten esiin tuomisen. Dialogiasessa keskustelussa jokainen osallistuja on yhtä tärkeä. Treenien vetäjän ja valmentajan tehtävänä on edesauttaa kaikkia osallistumaan keskusteluun.

He valvovat dialogin periaatteiden noudattamista ja keskustelun pysymistä aihekokonaisuudessa.

Hyvässä ja onnistuneessa dialogissa kaikki osallistujat saavuttavat parempia tuloksia kuin yksinään.

Dialogi on vaativa menetelmä, jolla voi vaikuttaa suuresti tiimin kehitykseen. Kyse on yhdessä ajattelemisen taidosta.

Ilkka Lavas: ”Ilman hyvää tiimiä ei voi menestyä”

TARINAT

ilkka_lavas_1

Meillä Tiimiakatemialla on kerran kuukaudessa kaikille avoin 4.0 verkostoitumistapahtuma:

”Se antaa ideoita ja inspiraatiota käytännön kokeiluihin uusista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Alustajiksi pyydämme verkostostamme aihealueen asiantuntijoita, edelläkävijöitä, joilla on näppäriä vinkkejä ja työkaluja jaettavaksi. Samalla tutustut uusiin ihmisiin ja saat kaverilta sparrausta ideoihisi”, kirjoittaa meidän tapahtumavastaava, tiimivalmentaja Essi Silvennoinen.

Lokakuun tapahtumaan saimme vieraaksemme Ilkka O. Lavaksen, jonka ura alkoi 17-vuotiaana yhden miehen webbisivuyrittäjänä, ja siitä lähtien hän on pikkuhiljaa kasvatellut yritystoimintaansa. Nykyään Ilkka on mukana yrityksissä, jotka työllistävät yli 100 ihmistä. Hänet tunnetaan mm. Improve Median, TableOnlinen ja City-lehden toimitusjohtajana.

Olipa se hieno tarina! Mieleen jäi monta asiaa, ja ennen kaikkea se, että Star-Up-toiminnassa tärkeintä on sana START ja toiseksi tärkeintä on OPPIMINEN. Ilkka on varmaan niitä 1. polven start-up yrittäjä, joka ei kerjännyt bisnesenkeleitten rahoja, vaan luotti hikipääomaan eli omaan ahkeruuteen ja hyvään tiimiinsä.

Niinpä, millä syntyy se intohimo ja energia, jolla nämä miehet puskevat eteenpäin? Millä ihmeellä nämä äijät jaksavat etsiä ja kokeilla? Eivätkä he anna periksi, vaikka kassa on välillä tyhjä ja firma tekee aluksi miinusta kuukausi toisensa jälkeen. Mutta sitten kun pääsee kuiville ja rahaa riittää vaikka Audi TT:n ostamiseen, kyllä se onnelta näyttää. Ja minä olen tuollaisesta kaverin puolesta vilpittömän onnellinen.

Ja tuohon Audiin liittyy paljon symboliikkaa: Ilkka kertoi, että hänen kaverinsa työskentelivät suurissa suomalaisissa menestysfirmoissa siihen aikaan, kun hän kävi kamppailua omien firmojensa kanssa. Nuo veljet menestyivät, kun pöytä oli katettu ja palkka juoksi. Ja juuri he ostivat tuollaisia autoja.

”Oli hienoa, kun katsoin netistä kuinka paljon Audi TT:t maksavat ja huomasin, että onhan minulla varaa ostaa sellainen,” Ilkka totesi pilke silmäkulmassa.

No tuo oli vain pieni tarina siitä matkasta, jonka Ilkka on ehtinyt jo tehdä. Paljon hyviä juttuja jäi mieleen, ja tein niistä epätoivoisen hitaasti muistiinpanoja, jotka liitän tähän artikkeliin. Vielä on kirjoitettava tähän yksi oivallus Ilkalta: ”Rohkean ja pelokkaan ero on siinä, että rohkea toimii pelosta huolimatta:” On siinä minulle miettimistä, kun suunnittelen työelämääni kymmenvuotis- ikäjaksolle 60-70v.

Parhaat kiitokset Ilkka vierailustasi!

Timo Lehtonen, lehtotim(at)gmail.com

PS. Ilkka on innokas moottoripyöräilijä (BMW) kuten minäkin. Siksi on pakko liittää tähän piirrokseni (vielä keskeneräinen) Elspeth Beardista, ensimmäisestä englantilaisesta naisesta, joka ajoi maailman ympäri moottoripyörällä (BMW 60/6) vuosina 1982-1984.

Mikä ihmeen TEAL?

TARINAT

IMG_7877

Aina mukavan Roope Rämäsen vinkistä ryhdyin tutkimaan aihetta nimeltä TEAL. Mitä, mikä, milloin? Tässä on jotain kiehtovaa. Oheinen blogikirjoitus alkaa lupaavalla lauseella: ”Yhä useampi alkaa kiinnostua sielukkaiden Teal-organisaatioiden toiminnasta.” Eiköhän aleta seurata. Kiitos vinkistä ja jutustasi Jussi Markula!

IMG_8152

http://prominda.com/tyokulttuuri/teal-materiaalia/

Sen verran alkoi tuo Teal kiinnostaa, että piti tilata porukan  ”raamattu” Reinventing organizations”. Täytyy myöntää, että kirjaa jo hieman lukeneena en enää ihmettele tämän liikkeen syntyä. Aika paljon opus kuvaa myös Tiimiakatemian tapaa toimia, tuntuu tutulta!

Ps. Jotkut yksinvaltiaan halusivat rakentaa omasta mielestään sielukkaan kansakunnan, joka tarvitsi tuekseen monumentteja. Artikkelin alussa olevassa kuvassa on maailman toiseksi suurin rakennus, Bukarestin parlamenttirakennus,  joka paremmin tunnetaan Ceaucescun palatsina. Palatsi on pituudeltaan 270 ja leveydeltään 240 metriä pitkä. Sen korkeus on 86 metriä. Rakennus parkkiluolineen jatkuu maan alle 92 metrin verran. Rakennuksessa on 1100 huonetta.

Lue lisää TÄÄLTÄ!

Kun guru vierailee tiimisi treeneissä, valmistaudu henkiseen katastrofiin

TARINAT
ruuska_ja-maKuvassa tiimivalmentajat Ruuska ja Lehtonen, takana melovat tulevat gurut Teemu ja Neea. Kuva ei liity tarinaan. Se on otettu Tiimiakatemian Creators-valmennusohjelman melontaretkeltä Leivonmäen kansallispuistossa. Itse asiassa…kyllä valmentajan tehtävänä on auttaa tiimiläisiä kasvamaan oman alansa guruiksi!

Jokainen tiimimme kokoontuu yhteisiin treeneihin kaksi kertaa viikossa neljäksi tunniksi. Joskus saamme vieraita, joka piristää kummasti arkeamme. Osa heistä ryhtyy myös vierailevaksi valmentajaksi tai tiimikonsultiksi, ja voin väittää, että hyvin he tässä roolissa onnistuvatkin.

Vaikka olisit kuukausia yrittänyt….

herättää tiimiä uuteen, uudistumaan ja kehittämään toimintaansa, mitään ei tapahdu. Yleensä sanat ja neuvot eivät heti saa vastakaikua, muutosvastarinta on vahva. Mutta kun vieraileva  ”guru”  esittää samat asiat nk. aivan uutena keksintönä, uppoavat neuvot tiimiin kuin karkki lapsen suuhun ja tiimiläiset katsovat sinua kysyvästi ja tuumaavat: – Olisipa hienoa, jos sinäkin osaisit valmentaa tuolla tavalla!

Lisäksi vierailija voi koko joukon edessä kyseenalaistaa valmennustaitosi kysymällä, kuinka kauan olet ollut valmentajana ja toteaa lopulta:  – Ymmärrän, vasta noin vähän aikaa, minulla on paljon enemmän kokemusta.

Ja teidät hyvin, että tiimejä hän ei oikeastaan ole valmentanut yhtään, käynyt vain pikaisesti vierailemassa ja näyttämässä  ”oikeaa” suuntaa ja antamassa oikeita vastauksia. Kokoa siinä nyt sitten itsesi ja itsetuntosi, joka saattoi romuttua hetkessä. Vierailijan itsetunto taas kasvaa ja gurun sädekehä loistaa kirkkaana.

Saat minusta lohduttajan.

Ålä anna periksi, sillä et ole mikään tunnin tai kahden guru, joka loistaa tiimin alttarilla vain hetken. Eivät nämä messiaat sitoudu millään tavalla tiimin, ei heitä huomenna näy. Sinä taas valmennat pitkää prosessia, jossa eletään tiimin arkea, hyviä ja huonoja päiviä. Oivallutetaan ja autetaan eteenpäin niin henkilöitä kuin joukkuettakin, eikä ketään jätetä yksin. Tiimivalmentaja ei voi olla  ”guru”  eikä  ”stara”, olkoon vierailijamme sellainen. Tämä on nöyrän ihmisen työtä…..

Valmentaja voi vanhentua kahdella tavalla….

TARINAT

Viikoulu opettajat 1964 kuva

Kuvassa entisiä opettajiani, osa yhden asian ihmisiä.

”Kahdella tavalla voi vanhentua,” sanoo Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja Saku Mantere:

  • Viisastumalla, jolloin ymmärtää maailman moninaisuutta
  • Tyhmentymällä yhden asian ihmiseksi.”

Voitte kuvitella, kuinka suuret haasteet tässä on kysymyksessä. Yksinkertainen, huoleton ja yllätyksetön elämä vetää puoleensa. Eletään voimia ja aivoja säästäen, mukavuusalueella toimien. Missä vaiheessa lopettaisit kilvoittelun: 20v, 30v,40v, 50v vai 60v+? Joka ikäluokassa löytyy ”keskeyttäjiä”. Voi kun viisastuisi!

Kuvan opettajille kiitos siitä, että sain katsella oppitunneilla ulos ikkunasta, haaveilla ja kehittää mielikuvitustani. Kiitos Sisko Wahlgren lyhyen saksan nelosesta ja Haapamäen Erkki pitkän matikan kutosesta. Kiitos Lörppä historian seiskasta ja Lehmosen Veikko, kiitos etten repuuttanut YO-kirjoituksissa englannin kielessä, oli yhdestä pisteestä kiinni!

KAUPPIAS-ISÄLLÄNI OLI OMA TIIMI

TARINAT

Lehtosen_kauppa_1

Isäni Matti Lehtonen aloitti kaupanpidon Jyväskylässä Tellervonkadulla vuonna 1955. Itse toimin samassa paikassa kauppiaana vuodet 1990-99.

Aloitin opiskelut ”Tellervonkadun kaupppaopistossa” kuusivuotiaana. Isäni kauppa sijaitsi samalla kadulla, missä asuimme. Oli luonnollista, että vietimme siskoni kanssa lapsuutemme kaupan vaikutuspiirissä. Ensimmäisenä työnäni oli perunoiden pussitus yrityksen kellarissa. Tein yhden, kahden ja kolmen kilon pakkauksia. Opin käyttämään puntaria ja sulkemaan pussit palalla teippiä. Pikku hiljaa minut ylennettiin mehuhyllyn hoitajaksi, ulkomainosten tekijäksi ja lopulta isäni opetti minut paloittelemaan naudan-ja sianruhoja myyntikuntoon. Jo 15 vuotiaana saavutin kauppiaan ammattissa vaadittavat kompetenssit. Lukioaikoina tuurasin isäni viikon mittaisia etelänlomia, olihan tukenani ammattitaitoinen myyjäporukka.

Lehtosen_kauppa_2

Kuva: Äitini Raija Lehtonen ja isäni Matti kaupan 10-vuotisjuhlissa

Jälkeenpäin minulle on kirkastunut eräs merkittävä asia: kauppamme 43 vuotta kestäneen historia aikana siellä toimittiin aina tiiminä!

Yrityksemme malli toimia oppivana organisaationa ja henkilökunnan sitoutuminen tiimitoimintaan alkoi jo 50-luvulla. Alkutaival oli haasteellinen. Isäni joutui kuukauden sairaslomalle vihoittelevan selän vuoksi. Yritystä piti johtaa sängystä käsin. Onneksi puhelin oli keksitty. Myyjät pyörittivät kauppaa omatoimisesti ja muistelivat tuota ajanjaksoa vielä vuosikymmenten jälkeen. Porukan sisälle syntyi johtajuutta. Aamulla kauppa laitettiin myyntikuntoon, palveltiin päivä lähiseudun asukkaita, illalla laitettiin ovet kiinni, laskettiin kassa ja vietiin rahat pankkiin. Päivä toisensa jälkeen. Jokaisen oli hoidettava oma vastuualueensa, tilattava tavarat, hinnoiteltava ja suoritettava myyntityötä. Kuukauden sairasloman jälkeen isäni meni lääkäriin, joka määräsi vielä kuukauden vuodelepoa!

Myyjien sitoutuminen omaan työhön ja työpaikkaan oli esimerkillistä. Pienen kaupan pyörittäminen on tiimityötä. Isäni antoi henkilökunnalleen tilaa ja mahdollisuuden toteuttaa itseään. Jokaisen oli otettava vastuu omasta työstään. Kauppiaalla oli selkeä visio, miten yritys pysyisi kilpailukykyisenä. Tuotteiden laatu ja hyvä palvelu olivat kunnia-asioita, niistä hän ei voinut tinkiä

”Tellervonkadun kauppaopiston” suorittaminen on vaikuttanut suuresti uuden kirjani syntymiseen. Olen vakuuttunut siitä, että yhdessä tekemällä oppii kaikkein tehokkaimmin. Oppimisympäristö pitää olla todellinen, ja sen pitää tarjota oppijalle oikeita haasteita. Työelämästä erillään olevalla koululla oli aikansa ja paikkansa. Uusin kirjan sisältö avaa toivottavasti uusia visioita myös oppilaitoksille. Tiimitoiminnalla on pitkä historia takanaan, kertomukseni lähikauppamme arjesta olkoon siitä yksi todiste. Kauppiasurani jälkeen minulla on ollut mahdollisuus tehdä tiimivalmentajan työtä jo 13 vuotta. Olen ollut etuoikeutettu, sillä tällaista tilaisuutta opetella ammattia on valitettavan harvoin tarjolla.

Future Thinkers, Tiimiakatemian innovatiivisin yritys

TARINAT

Samuli Saukkonen kertoo esseessään seuraavaa:

Future Thinkers luo uuden normin
Päätimme uuden hörhöilyn, eli Future Thinkers –aatteen kanssa, että teemme tulevaisuudessa innovaation, josta tulee myöhemmin normi. Ilmiöissä kun on tärkeää, että juurrutetaan ja uudistetaan. Eli asiat, jotka aikoinaan ovat olleet tajunnanräjäyttäviä uutuuksia ja joista on puhuttu naapureilla ja kylänmiehille suut vaahdossa, voivat nykyään olla niin arkipäiväisiä, että unohdamme niiden olemassaolon. Näitä olivat 1882 vuonna sähkövalot. Isovanhempien aikoihin ensimmäiset radiot ja televisiot. Vanhemmillamme väritelevisiot ja pöytätietokoneet. Meidän aikana taas internet, älypuhelimet, -kellot, sosiaalinen media. Tulevaisuudessa erilaiset hologrammit, ihmiseen integroitavat sirut. Lista vain jatkuu.

Lue lisää täältä

http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/ilmion-kaava-2/

Koulun luuserista kuoriutui tiimissä ydinpelaaja – Diamond of the Team!

TARINAT

tanja

Peruskoulu ja lukio upottaa erilaiset oppijat suohon. Ei synny onnistumisen tunnetta, uskoa itseen ja omiin kykyihin. Tanja Heikkilä kirjoittaa blogissaan sydäntä särkevästi omasta  opintiestään,  joka alkaa  ”maan korvessa kulkevi lapsosen tie” – oppimiskokemuksesta, mutta päättyy uuden, huikeita näkymiä ja onnistumisia avaavaan elämyksellisen oppimisen tien löytymiseen.

Tutustu blogiin https://tanjantavalla.wordpress.com

KAVERIN JOHTAMINEN JOHTAJAN KAVERINA

TARINAT

”Tiimiläinen! Ei kai haittaisi, vaikka olisit helppo johdettava, sillä kaverisi vasta harjoittelee johtamistasi.”

Tähän tarpeeseen sopii mainiosti kirja HYVEJOHTAJUUS http://www.hyvejohtajuuskirja.fi/

kaisaKirja on saanut erinomaista palautetta tiimiläisiltä, ja voit lukea Kaisa Kylä-Kailan esseen kirjasta TÄÄLTÄ!