Kirjaesittely: Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Antti Stoltin essee Timo Lehtosen kirjasta Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Alkuperäinen löytyy Tiimiakatemian esseepankista osoitteesta http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/tiimiakatemia-kuinka-kasvaa-tiimiyrittajaksi-30/

Aloittaessani tämän kirjan päässäni pyöri lukuisia kysymyksiä Tiimiakatemiasta. Päätyessäni tänne opiskelemaan koin tarpeeni oppia lisää Tiimiakatemiasta ja sen historiasta välttämättömäksi. Ensimmäisinä viikkoinani olin kuullut Piippukadun tiloissa paljon sanoja ja lyhenteitä ja muitakin asioita, joita en ymmärtänyt. Yleisestikin ottaen, vaikka olen Jyväskylässä kasvanut ja tuttuja ihmisiä täällä on opiskellut, minulle oli pimennon peitossa ja hieman epäselvää se, mitä Tiimiakatemia oikeastaan edes on ja mitä täällä itse asiassa edes tehdään.

Rennosti ja virkistävän poikkeuksellisesti tarinan muodossa kirjoitettu kirja alkaakin juuri Tiimiakatemian historialla. Löysin tarinasta jonkin verran samaistumisen kohteita. Minunkaan kotona ei varsinaisesti oltu kovin innostuneita siitä, kun ensi kerran mainitsin harkitsevani Tiimiakatemiaa. Talon arvot, vaikkakin ne olivat jo arjessa jokseenkin tulleet tutuiksi, oli hyvä vielä nähdä listattuna selkeästi ylös. Väittäisin kuitenkin, että nykyään – tai ainakaan itselläni – päämääränä ei ole enää maailmanympärysmatka. Toki se on mukava lisä ja kiva lopetus, mutta itselleni se ei ainakaan ollut syy miksi hain tänne. Koen, että päämäärä on jotain suurempaa.

Arvoja täydentävistä periaatteista itselleni varmasti tärkein on yksilön vastuu. Vapaudesta ja sen tuomasta vastuusta olen puhunut myös muissa esseissäni. Pidän myös Tiimiakatemian perinnön ajatuksesta ja siitä, kuinka täällä vaalitaan talolle jo ominaiseksi muodostunutta kulttuuria. Kymmenen ohjetta tiimiyrittäjälle on myös jotain mihin tulen erittäin todennäköisesti palaamaan ja muistuttamaan itseäni vielä talossa ollessani.

Kirjan toinen luku käsitteli tiimiä ja tästä kappaleesta olennaisimpina aihealueina tiimiämme ajatellen pitäisin dialogia sekä tiimin kehitysvaiheita. Meillä on selvästi vielä paljon opittavaa dialogista. Mutta koska olemme pinkkutiimi se ei voikaan vielä olla hioutunut muotoonsa. Tähän meneekin ainakin se 100 tuntia. Kehitysvaiheet ovatkin sitten tiimimme tulevaisuuden kannalta mielenkiintoisia ja hyödyllisiäkin. Tätä kirjoittaessani olemme ensimmäisen neljän kuukauden työryhmä-vaiheessa. Ajatuksia, innostusta ja lennokkaita ideoita meillä tuntuu olevan paljon, mutta lisää varsinaista tekemistä meillä saisi olla vielä paljon enemmän. Huomaan, että olemme kuitenkin edistyneet tämänkin vaiheen sisällä. Itsekään en enää jännitä yhtä paljoa tiimin edessä puhumista.

Mutta mikä minua erityisesti mietityttää on se, mille kehitysvaiheelle asti tulemme pääsemään ottaen huomioon, että opiskelemme talossa kuitenkin vain 2,5 vuotta vietettyämme ensimmäisen vuoden opinnoistamme Rajakadulla. Kuten kirjassakin sanotaan, olisi mahtavaa kuulua huipputiimiin eli viimeiseen kehitysvaiheeseen. Toisaalta kirjassa mainitaan myös, että ”tälle kehitystasolle yltävät vain harvat ja valitut.” Olisihan se kyllä mukava kuulua näihin harvoihin ja valittuihin ja tähän tietenkin on meidän ja jokaisen muunkin tiimin hyvä pyrkiä. Mielestäni tässä olisikin maailmanympärysmatkaa parempi päämäärä. Ei siis välttämättä huipputiimiksi kehittyminen – tai epäonnistuminen jos ei kehity huipputiimiksi – vaan ylipäänsä tiiminä kehittyminen ja yhdessä kasvaminen.

Tiimiä käsittelevässä luvussa puhuttiin myös tiimirooleista. Belbinin tiimiroolitestin perusteella kaksi voimakkainta rooliani olivat diplomaatti (teamworker) sekä keksijä (plant). Nostin nämä molemmat roolit esille, sillä piste-ero niiden välillä ei ollut kovinkaan suuri ja koska tunnistan itseni selvästi näistä molemmista rooleista. Diplomaatti on ”hiljainen ihmissuhdevaikuttaja” jolle ristiriidat ovat vaikeita tilanteita ja keksijä on mahdollisesti hieman sisäänpäin kääntynyt ehkä jokseenkin omaperäisten tai epäsovinnaisten ideoiden tuottaja. Tämänkaltaisten testien tekeminen on aina mielenkiintoista, sillä en ole kovin itsetiedostava ihminen, mutta tunnistan itseni monesti näistä testeistä. Ehkä pitäisi alkaa harrastaa horoskooppeja.

Tiimiläisistä yksilöinä puhuttaessa työkalu, josta itse voisin hyötyä suunnattomasti, on taitoprofiili.  Kuten mainitsin, minulla on kehitettävää tietynlaisessa itsetuntemuksessa, joten tietojeni ja taitojeni konkreettinen listaaminen ylös olisi erittäin hyödyllistä. Erityisesti itseni johtamisessa minulla on paljon parannettavaa. En myöskään ole täysin varma, mitä haluan tehdä ammatikseni joskus. Olen aina hiukan kadehtinut ihmisiä, joilla on pienestä pitäen ollut unelma-ammatti, jotain mitä tavoitella. Oppimissopimuksessani kuitenkin mainitsin, että haluan tehdä jotain siistiä ja itsen näköistä, mitä ikinä se sitten onkaan.

Varmasti yksi merkittävimmistä työkaluista mitä kirjasta saa irti ja mitä tullaan käyttämään vielä monen monessa projektissa, on Alexander Osterwalderin Business Model Canvas-malli. Käytännössä tähän visuaaliseen malliin kootaan yritys- tai liiketoiminnan perusta ja ne avaintekijät, joiden varaan se rakentuu. Näitä avaintekijöitä ovat arvolupaus, avainresurssit, yhteistyökumppanit, avaintoiminnot, asiakassegmentit ja asiakassuhteet, kanavaratkaisut, ansaintamalli sekä kulurakenne. Tätä mallia olemme ehtineet kokeilla jo muun muassa tiimimme vaateprojektissa.

Ensisijaisesti luin siis tämän kirjan oppiakseni lisää Tiimiakatemiasta ja sen historiasta. Luettuani tämän kirjan ja oltuani kauemmin akatemialla ja totuttuani sen rytmiin sain kuitenkin vastauksia minua askarruttaneisiin kysymyksiin. Hyvähän ne olivat vielä kuitenkin kertaalleen kirjoittaa ylös. Suosittelisinkin tätä kirjaa ”yleissivistävänä” teoksena ainakin kaikille tiimiakatemialasille, miksei myös muillekin akatemiasta kiinnostuneille.

Joonas Tokeen essee kirjasta Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

 Tiimiakatemia-kirjan lukeminen heti ensimmäisillä viikoilla mielestäni todella kannattaa. Omalla kohdallani kirjasta löytyi monia vastauksia juuri niihin kysymyksiin, joita olen kohdannut sekä tullut pohtineeksi ensimmäisen kuukauden aikana. Ennen lukuprojektiin ryhtymistä mietin, että onko lukeminen viisasta aloittaa siitä miltä tulevaisuus Tiimiakatemialla näyttää. Vai olisiko viisasta edetä pelon sekaisin tuntein kohti tulevaa. Kuitenkin jälkeenpäin kannatti, sillä se selkeytti ajatuksiani.

Kyseinen kirja selventää hyvin sen minkälainen paikka tiimiakatemia on ja millä tavoin siellä toimitaan. Kirjassa asiat kerrottaan uuden tiimiakatemialaisen eli pinkun silmin. Kirjan tapahtumat lähtevät etenemään päivästä jolloin pinkku astuu uuteen ihmeelliseen maailmaan nimeltä Tiimiakatemia, joka vaikuttaa hyvin erikoiselta paikalta. Hänelle kuitenkin alkaa hiljalleen selvitä millaiseen paikkaan on tullut. Kaikki lähtee rakentumaan tiimiakatemian arvoista ja tavoista, johon koko toiminnan ydin perustuu. Pinkun tie selkeästi kulkee läpi ensimmäisten viikkojen ja myös hieman avaa sitä, miltä tiimiyrityksien arki tulisi näyttää, sekä mitä se yksittäisiltä henkilöiltä vaatii. Tiimiakatemian arvojen sisäistäminen tuntui erittäin tärkeältä. Ymmärrys yhdessä tekemisestä ja käytännönläheisistä työskentelytavoista antaa myös itselleni paljon valmiuksia suunnata kohti tiimiyrittäjyyttä.

Asioiden kulku vastaa kirjassa melko täydellisesti sitä, miltä esimerkiksi oma matkani ensimmäisen kolmen viikon aikana tiimiakatemialla näytti. Belbinin testit, tiimien jako, forest and back, ensimmäiset asiakaskäynnit, tiimin yhteisten asioiden selvittely sekä erittäin paljon muitakin tärkeitä asioita kuului ensimmäisiin viikkoihin. Kirjan luettuani tuntuu kuin tapahtumista olisi jo useita kuukausia. Tämä kuvastaa mahdollisesti sitä, kuinka paljon uutta kyseisenä ajan jaksona tapahtuu. Tietyllä tavalla kirjan tapahtumien ymmärtäminen päättyy kohdallani tiimisopimukseen, oppimissopimukseen sekä tiimin kehitysvaiheisiin. Tällä hetkellä tiimimme on vielä työryhmä vaiheessa. Kuitenkin tulevan tiedostaminen sekä tiimin yhteisten linjausten tekeminen johtaa meidät varmasti läpi usean vaiheen tavoitteena olla tulevaisuudessa huipputiimi. Se että sinne asti päästään tulee vaatimaan todella heittäytymistä sekä avoimuutta tiimiltämme. Jo tässä vaiheessa on helppo huomata minkälaisia eri alojen tekijöitä sekä persoonia tiimimme sisältää. Kuitenkin uskon tulevaisuuden muuttavan reilusti tiimin toimintaa sekä käsityksiämme toisistamme. Täytyy vain antaa muille sekä itselleni mahdollisuus tutustua toisiimme.

Tällä hetkellä itse olen vaiheessa, jolloin tiimiakatemian käytännöt ja tavat toimia ovat vielä hukassa. Hieman mietityttää mistä kaiken kaikkiaan opinnot koostuvat ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka aiemmin olen toiminut paljonkin tiimityöskentelyn parissa kilpaurheilun puitteissa, niin silti usein olen tottunut toimimaan hyvin itsenäisesti monissa asioissa. Päivittäinen tiimissä työskentely vaatii itseltäni vielä paljon opittavaa ja sille on annettava vain mahdollisuus. Kirjassa puhuttiin siitä, kuinka alussa voi tulla reaktio: ”en halua muuttua”. Tätä myös itse mielestäni joudun prosessoimaan. Tämä on siksi yksi selkeistä asioista joka vaatii panostusta kehittyäkseni, sekä myös kehittääkseni tiimiä.

Tekemällä oppiminen on myös todella mielenkiintoista ja tämä on alkuperäinen syy siihen miksi olen hakenut tiimiakatemialle. Olen huomannut oppivani asioita parhaiten juurikin tekemällä. Ennen saapumista taloon ajattelin kaiken olevan siellä hyvinkin tarkkaa ja hallittua. Kuvittelin, että tiimien projekteja harkitaan monelta kannalta ennen työhön ryhtymistä. Ensimmäiset viikot ovat osoittaneet että ideat syntyvätkin hyvin nopeasti ja asiakkaita hankitaan nopealla aikataululla. NONAKA & TAKEUCHI – mallin silmäily selventää itselleni erittäin hyvin kuitenkin sitä miten useimpiin projekteihin alun perin lähdetään ja miten ne etenevät. Teoriatiedon etsiminen vasta sitten kun projekti on jo pitkällä, tuntuu melko erikoiselta. Kuitenkin mallin hyödyntäminen ja sen pohjalta projektien eteenpäin vieminen on varmasti melko luonnollista sekä tärkeää tiimiakatemian arjessa.

Toistaiseksi oma matka tiimiakatemialla on vasta alussa ja uutta informaatiota tulee jatkuvasti eri paikoista. On paljon asioita joita tulee varmasti vastaan ja edellistä pitäisi vielä prosessoida. Kyseisinä hetkinä kuuluisan ”kaaoksen hallitseminen” on omalla kohdalla tärkeää. Olen aiemmin tottunut tekemään asioille heti jotain jos se tuntuu sekavalta. Nyt tilanteeseen vaikuttavat myös muut henkilöt ja sen vuoksi siihen sopeutuminen on ehdottoman suuressa roolissa. Uskon kuitenkin ajan muovaavan itseäni sekä tiimiämme niin, että asioista keskusteleminen ja avoimuus selkeyttää sekä vie asioita eteenpäin. Ainakin itse pyrin siihen panostamaan tulevissa koitoksissa.

Kirjan luettuani kuitenkin jään odottamaan mielenkiinnolla matkaa tiimiakatemialla, sekä uusia haasteita, joita tulen siellä kohtaamaan. Ehkäpä kaikesta informaatiosta löytyy vielä ajansaatossa tekemisen tarkoitus ja ydin, jonka avulla pystyn kehittämään sekä itseäni että tiimiämme.

Timo Hännisen essee kirjasta Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Olin aloittanut vuoden 2016 syksyllä liiketalouden opinnot Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa, Rajakadun kampuksella. Tiimiakatemialle hakeminen ei rehellisesti sanottuna käynyt ensimmäisen syksyn aikana mielessänikään, sillä ajatus yrittäjyydestä oli itselleni hyvin etäinen sekä vieras. Minustako yrittäjä? En tiedä mitä tekisin yrittäjänä, ja sen lisäksi ajatus kaikista monimutkaisista yrittämiseen liittyvistä byrokratian koukeroista saivat minut pyörittämään päätäni. En halunnut itse joutua miettimään tuollaisia asioita. Tiimiakatemia tuntui tuolloin ajatuksen tasolla paikalta, jossa on itselleni liikaa vastuuta sekä työnsarkaa. Keväällä 2017 kuitenkin tapahtui jotain itselleni odottamatonta. Päädyin hakemaan Tiimiakatemialle, kuten arvata saattaa.

Ensimmäisenä lukuvuotena JAMKin liiketalouden opiskelijat saivat päättää mihin haluavat suuntautua opinnoissaan. Valintoina olivat esimerkiksi taloushallinto, markkinointi, johtaminen sekä myös Tiimiakatemia. Itseäni alkoi kiinnostaa Tiimiakatemia, sillä kaksi muuta luokkalaistani oli menossa sinne, ja sen lisäksi Rajakadun kampuksella kävi paljon Tiimiakatemialaisia puhumassa Tiimiakatemian huikeista mahdollisuuksista. Voisin tehdä mitä itse haluaisin, tienaisin rahaa sekä matkustelisin ympäri maailmaa, ja minun ei tarvitsisi istua hiljaa luennoilla vältellen nukahtamista pulpettiin. Tämä kaikki kuulosti jopa liian hyvältä ollakseen totta, joten päätin käydä tutustumassa Tiimiakatemiaan.

Ulkopuolisin silmin Tiimiakatemia voi vaikuttaa hyvin erilaiselta paikalta verrattuna perinteisiin kouluihin. Kyseessä on ammattikorkeakoulu, jossa ei ole esimerkiksi opettajia vaan he ovat valmentajia, luentoja ei ole, ja kaikille annettaan vapaat kädet tehdä omia projektejaan. Timo Lehtosen kirja, Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi, raottaa lukijalle Tiimiakatemian toimintatapoja sekä olemusta. Kirjassa seurataan ensimmäisen vuoden opiskelijan eli pinkun matkaa Tiimiakatemialla. Kirja sisältää hyödyllistä tietoa niin opiskelijoille kuin muillekin henkilöille, jotka haluavat ymmärtää Tiimiakatemian toimintatapoja.

Ensimmäinen päivä Tiimiakatemialla lähti vauhdikkaasti käyntiin Kick-Offin merkeissä. Uudet pinkut toivotettiin tervetulleiksi sekä selvitettiin vanhempien tiimiyritysten kesän liikevaihto ja kuulumiset. Myöhemmin iltapäivällä teimme kaikki Belbinin tiimiroolitestit, joista Lehtonen mainitsee kirjassa. Testi, jonka teimme suhteellisen nopeasti, tuli määrittämään, mihin tiimiin kukin pinkku jaettaisiin. Itse sain testistä tulokseksi sen, että olen koordinaattori sekä toimeenpanija. Testin tulos kuvastaa itseäni melko hyvin, sillä näen esimerkiksi ryhmän eri jäsenet ennakkoluulottomasti ja pyrin löytämään heidän vahvuutensa. Sen lisäksi osaan organisoida toimintaa eli mitä tehdään missäkin vaiheessa.

Ensimmäisen viikon aikana oli luvassa myös odotettu tiimiytymistapahtuma, To the Forest and Back. Uudet pinkut oli jaettu kahteen eri tiimiin ja lähdimme metsäretkelle uusien tiimiläisten kanssa. Luvassa oli rastitehtäviä, patikointia keskellä metsää, paljon vesisadetta sekä hauskoja tilanteita. Illalla oli luvassa saunomista ja mukavaa yhdessä oloa. Tulipahan yövyttyä myös PJ-teltassa parin vuoden tauon jälkeen. To the Forest and Back oli kokemuksena erittäin hyvä ja mieleenpainuva. Tiimiläiset tuntuivat vanhoilta tutuilta, vaikka todellisuudessa olimme tunteneet toisemme vain muutaman päivän ajan.

Treenit ovat olennainen osa Tiimiakatemian arkea. Treenejä on kaksi kertaa viikossa ja ne kestävät neljä tuntia kerrallaan. Treenitilat korvaavat luokkahuoneet ja treeneissä on aina valmentaja mukana. Treeneissä on ennalta laadittu agenda, jonka pohjalta käsitellään ajankohtaisia ja tärkeitä asioita. Esimerkiksi budjetin esittely tai tiimiläisten vastuutehtävät ovat sellaisia asioita, jotka ovat hyvä käydä treeneissä yhteisesti läpi. Koska treeneihin osallistuminen on pakollista, se on yleensä myös ainut tilaisuus, kun koko tiimi on samaan aikaan koolla. Porukan koolle saaminen samanaikaisesti on haastavaa, sillä omat projektit vievät paljon aikaa, ja voivat esimerkiksi sisältää matkustamista ympäri Suomea.

Dialogin merkitys korostuu treeneissä. Kaikki istuvat ringissä kasvokkain, jolloin kukaan ei jää huomaamatta ja kaikki saavat sanottua omat mielipiteensä. Omien mielipiteiden ilmaiseminen on tärkeää, oli ne sitten kuinka negatiivisia tai positiivisia tahansa. Asioista yhdessä keskusteleminen on erittäin opettavaista ja treeneissä syntyykin välillä loistavia oivalluksia. Muun muassa tästä syystä treeneistä pidetään treenipäiväkirjaa, jotta sovitut asiat ja oivallukset eivät unohtuisi. Myös tiimisopimus laaditaan treeneissä. Se pitää sisällään esimerkiksi vastuunjaon, työajan pituuden sekä palkitsemisen. Jokainen tiimi tarvitsee yhteiset pelisäännöt, jotta työskentely olisi sujuvaa, ja ongelmatilanteisiin osattaisiin tarvittaessa reagoida ennalta sovituilla tavoilla.

Kiinnostavaa kirjassa oli mielestäni myös tiimin eri kehitysvaiheet. Niitä ovat:

• Työryhmä (0-4kk)
• Valetiimi (5kk-12kk)
• Potentiaalinen tiimi (12kk-24kk)
• Todellinen tiimi (24kk-32kk)
• Huipputiimi (36kk -)

Tällä hetkellä oma tiimini on työryhmä vaiheessa. Kirjan kuvaus työryhmästä osuu lähes täydellisesti kohdalleen. Meillä ei esimerkiksi tällä hetkellä ole projekteista pulaa, mutta usein tuntuu siltä, että emme saa mitään aikaiseksi. Meillä myös menee yleisesti todella hyvin, vaikka emme ole vielä paljoa saavuttaneetkaan. Työryhmävaiheen jälkeen meitä odottaa valetiimivaihe, joka tulee suhteellisen nopeasti vastaan. Valetiimivaihe on kirjan mukaan haastavaa, ja negatiivisuudelta ei kovin helposti vältytä. Toisaalta kaikille alkaa myös pikkuhiljaa valjeta, mistä Tiimiakatemialla olemisessa on kyse.

On harmi, että emme tuskin koskaan tule pääsemään huipputiimivaiheeseen, sillä tiimimme yhteinen matka Tiimiakatemialla tulee kestämään yhteensä 2,5 vuotta ennen valmistumista. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, jos pääsemme todellinen tiimi-vaiheeseenkin, jolloin pystymme esimerkiksi maksamaan itsellemme hieman palkkaa.

Kirjassa on keskiössä myös tiimiläinen ja tiimiläisen matka tiimiakatemialla. Koska Tiimiakatemialla jokainen tiimiläinen on vastuussa omasta oppimisestaan, kukin tekee oppimissopimuksen. Se pitää sisällään muun muassa sen, mitä kaikkea tiimiläinen haluaa oppia, miten näitä taitoja opitaan, kuinka taitoja sovelletaan tiimiyrityksen käyttöön, kuinka kauan taitojen oppiminen vie aikaa, ja kuinka opittua arvioidaan. Oppimissopimus onkin yksi tärkeimmistä työkaluista, jonka avulla selvitetään jokaisen päämäärät ja keinot saavuttaa ne.

Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi- kirja on ollut hyvä lukukokemus varsinkin näin ensimmäisen vuoden tiimiyrittäjälle. Kirja on avannut sitä, mitä kaikkea Tiimiakatemia pitää sisällään, ja mitä kaikkea voi seuraavan 2,5 vuoden aikana odottaa tapahtuvan. Aivan kaikki kirjan käsittelemät asiat eivät vielä täysin auenneet, mutta se ei haittaa, koska ne tulevat kuitenkin jossain vaiheessa eteen matkan varrella. Suosittelen kaikille lämpimästi Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi- kirjaa, jotka ovat kiinnostuneita tietämään lisää Tiimiakatemian erilaisista oppimisen keinoista ja tavoista.