HJALLIS HARKIMO OSOITTAUTUI LOISTAVAKSI TIIMIVALMENTAJAKSI

VALMENTAJAN TYÖKALUT

Hjallis Harkimo onnistui ylittämään Atlantin kokemattoman julkkismiehistön kanssa. Kun vene saatiin kiinnitettyä laituriin, hän puhkesi kyyneliin, eikä liikutukselle tahtonut tulla loppua. Kyllä mieskin voi itkeä, myös Hjallis.

Mikä ihme saa miehen kyynelehtimään, vaikka hän itse on purjehtinut yksin maailman meret, ja matkalla pyörähtänyt veneen kanssa 360 astetta ympäri, kaksi kertaa! Tilannehan on tuolloin karmea: veneen masto osoittaa välillä meren pohjaa, ja mies pitää epätoivoisesti kiinni ruorista ja luottaa elämänlankaan, joka estää häntä tippumasta veneen kyydistä. Siinä rytäkässä taisi mennä kylkiluitakin. (Oheisen kuvan lähde: Me Naiset). Sukulaltakin meni taju, kun kolhi itsensä veneen kajuutassa. Se on eri juttu, mutta kapteenille toki suuri huolenaihe. Hän kantaa vastuun, ja juuri vastuu meni Hjalliksella perillä tunteisiin, ja sai miehen kyyneliin.

HARKIMO ON HYVÄ TIIMIVALMENTAJA

Koko matkan ajan hän sparrasi porukkaa. Joku julkkiksista totesikin, että aika usein Hjalliksen pää työntyi ulos kajuutan luukusta kyselemään, miten menee. Se on hyvän valmentajan ominaisuus: kantaa huolta, mutta samalla jakaa vastuuta ja antaa toisten tehdä ja oppia. Kyllä hän osaa purjehtija, mutta tärkeintä on saada tämä porukka liikkeelle, toimimaan ja harjoittelemaan.

Tein kirjaani ”Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä (2016)” oheisen piirroksen, joka kuvaa metaforamaisesti tiimin merimatkaa, ja jota voi käyttää tiimin tilan arviointiin. Yllätyksekseni se sopii mainiosti myös Atlantin yli tv-sarjaan.

PURJEVENE:

  • Ketkä ovat mukana tässä veneessä ja sitoutuneet olemaan mukana perille asti? Mitkä ovat miehistön tehtävät veneessä, mitä osaamista meillä on? Kuka on kapteeni? Purjehduksessa tarvitaan monenlaisia osaajia.
  • Kapteeni toimii aluksen päällikkönä ja johtaa toimintaa ja kantaa vastuun.
  • Navigoija laatii parhaan mahdollisen reitin (strategian) ja valitsee kauttakulkupisteet (välitavoitteet) päämäärään pääsemiseksi.
  • Pinnamies (perämies) pitää veneen annetussa suunnassa (seuranta) ja ohjaa porukan ennalta laadittua reittiä pitkin perille. 
  • Radisti/sähköttäjä pitää yhteyttä (viestintä) muihin veneisiin ja laivoihin sekä satamiin.
  • Purjeenpaikkaaja ompelee revenneet purjeet ehjiksi ja huolehtii muutenkin, että purjeet ovat kunnossa.
  • Kokki vastaa miehistön hyvinvoinnista ja ruokahuollosta.
  • Tekniikka- ja sähkömies varmistaa, että kaikki laitteet veneessä toimivat häiriöttä. Hän huolehtii siitä, että akuissa riittää virtaa, ja että vessa vetää.
  • Ja sitten on näitä vinssimiehiä: heidän tehtävänään on säätää purjeiden kireys ja kulma tuuleen nähden sellaiseksi, että saavutetaan maksimaalinen kulkunopeus.
  • Meteorologi seuraa säätilan (markkinoiden) kehitystä.

MAJAKKA: Visio valaisee tien, tavoitteet antavat päämäärän koordinaatit. Ilman visiota ja päämäärää tiimi on täysin tuuliajolla. Matkalle on asetettava selkeitä välitavoitteita, jotka auttavat pääsemään perille. Jos tavoitteita ei ole, tiimi harhailee ja etsii epätoivoisesti oikeaa väylää. 

MYÖTÄTUULI: On tärkeää saada tiimin toiminta käyntiin ja vene liikkeelle. Mitkä asiat ja ketkä ihmiset puhaltavat tuulta purjeisiimme? Myötätuuli on myös työn tehokasta organisointia, joustavaa kalenterinhallintaa ja toistemme innostamista. Se on taitavaa dialogia.

VASTATUULI: Mitkä asiat ja ihmiset hidastavat kulkuamme? Vähennä vastatuulta poistamalla toiminnan esteitä, ota käyttöön teamlean-ajattelu. Vähennä ihmisten välistä kitkaa ja poista tiimi-ilmastoa pilaavat tavat ja keskustelut.

AURINKO: Mistä saamme iloa, energiaa ja valoa? Mitä iloisia tapahtumia meillä on ollut, missä olemme onnistuneet?

KUU: Missä asioissa tiimi on kuutamolla? Mistä asioista pitää saada lisätietoa?

TUMMAT PILVET: Mitkä asiat synkistävät mieltämme? Mitä negatiivista meidän toiminnastamme voi löytää, mitkä asiat kaivelevat?

SADE: Toimintaamme virkistävät asiat? Vesi on kasvun perusta, se saa meidät virkistymään, se raikastaa sään kuuman helteen jälkeen. Vesi elvyttää janoisen, se pitää meidät elossa.

JÄÄVUOREN HUIPPU: Tärkeät asiat, joista pitää puhua juuri nyt. Kun jäävuoren huippu kohoaa horisontin takaa, on syytä lisätä tähystämistä ja tarkkaavaisuutta. Asiat, joiden käsittelemisen lykkääminen voi aihettaa kohtalokkaan törmäyksen.

JÄÄVUORI PINNAN ALLA: Ajatukset, joista ei kerrota, tunteet, joista ei puhuta, havainnot, joita ei jaeta. Jos nämä asiat jäävät käsittelemättä ja puhumatta, johtaa se ennemmin tai myöhemmin ikävään törmäykseen, joka voi katkaista matkamme.

HAI: Pelot ja uhkatekijät, jotka liittyvät meihin ja toimintaamme. Pelot estävät meitä toimimasta ja saavuttamasta tavoitteitamme. Emme uskalla hypätä uimaan, sllä hai voi syödä jalkamme. Emme uskalla sukeltaa, sillä pinnan alta voi löytyä tiikerihai!

Voin väittää, että Hjallis Harkimo käytti kaikkia edellä mainittuja kriteereitä, pohtiessaan matkasta selviytymistä ja arvioidessaan miehistön tilaa!

 

Myös Tiimiakatemian opiskelijat purjehtivat Atlantin yli vuonna 2004!(https://tiimiakatemia.files.wordpress.com/2009/11/atlantille.pdf). Minullekin oli varattu paikka veneessä, jonka kuitenkin lopulta luovutin nuoremmille. Hyvä näin. Tuosta matkasta ei paljon puhuttu jälkeenpäin, mutta aivan uskomaton seikkailu se on ollut, yhden TV-sarjan arvoinen. Myös alhaalla kuvassa oleva Ollis oli matkalla mukana. Hän on Kajaanin oma Hjallis!

Yli Atlantin ohjelman viimeinen jakso oli varsin tunteikas. Se sai minut kirjoittamaan tämän artikkelin. Eniten minua säväytti Harkimon elämän viisaus:

”Mitä järkee tässä hommassa on, jos et sä vedä täysillä koko tätä elämää.”

Jotenkin osui ja upposi (ilmaus upposi ei oikein sovi tähän teemaan), kun ajattelen tätä 60-vuotiaan elämäntilannettani. Tuon kuultuani päätin, että ainakin ikävuoteni 60-70 vuotta, jos Luoja suo, aion vetää täysillä. Ehkä koko elämänkin (purjeveneemme odottakoon sen aikaa laiturissa).

Ja vielä lopuksi pitää tunnustaa, että silmät kostuivat, kun Hjallis piti puhetta päätösillallisella ja totesi todella liikuttuneena:

”Mulla on hieno poika, jota mä rakasta yli kaiken. Siksi mä teen näitä juttuja.”

Tuli omat pojat mieleen….

Kiitos, jos luit tämän. Tämä kertomus on minulle tärkeä.

Timo Lehtonen lehtotim@gmail.com

Mainokset

Lähdetäänkö tiimin kanssa lennolle?

VALMENTAJAN TYÖKALUT

lentokone kopio

mistä

Menneisyys on mennyttä, mutta on syytä miettiä, mitä olemme sieltä ottaneet matkaan. Virheistä kannattaa oppia, eikä niitä pidä toistaa. Joku on verrannut mennyttä reppuun: toiset saavat sieltä matkaan hyvät eväät, toisilla repussa painavat kivet (pettymykset, epäonnistumiset). On parasta heittää kivilasti menemään ja aloittaa kevyin mielin. Tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä.

where

Ilman päämäärää emme voi lentää, tai jos lähdemme lentoon, polttoaine loppuu ennen pitkää. Määritelkäämme siis selkeät tavoitteet ja niille mittarit, joilla onnistumista mitataan. Oletko harrastanut purjelentoa? Siinähän olet enemmän luonnon armoilla: etsit nostoja, jotta pysyisit ilmassa. Tarvitset myös hinausta saadaksesi tuulta siipien alle. Joten edetkäämme seuraavaan kysymykseen…

what

”Antakee sitä voimajuomoo” – huutaa Asterix savonkielisessä sarjakuvassa taistellessaan roomalaisia vastaan. Tiimillä on vähän sama juttu – yksilöiden voimaantuminen vaikuttaa energiatasoon merkittävästi, ja ryhmäilmiöksi kutsuttu henkinen tila lamaannuttaa koko väen. Tässä lienee paras sanoa: yhteisvoimin me teemme ihmeitä!

who

Nyt olemme tiimitoiminnan ytimessä. Mitä varten tiimi on alunperin perustettu? Tietysti asiakasta varten! Tuottamaan lisäarvoa ja kehittämään uusia juttuja. Arvoa tuottamaton tiimi on lähinnä pulinaryhmä, vitsinkerrontapiiri tai suojatyöpaikka.

howsteer

Kukas tätä tiimiä oikein johtaa? Monet alan ”asiantuntijat” puhuvat itseohjautuvista tiimeistä. Eilen täällä oli luennoimassa mielenkiintoinen persoona, joka kirosi itseohjautuvuuden: ”En minä sellaiseen luota, tiimillä pitää olla johtaja joka johtaa oikeasti.” Kuka kumma on keksinyt tuon väärän määritelmän? Meidän pitää puhua itse itseään johtavista tiimeistä. Päättäköön kukin miten johtavat, mutta johtaa kuitenkin pitää – tavalla tai toisella.

Timo ”Letim” Lehtonen, tiimivalmentaja ja tietokirjailija

lentokone kopio

Keskusteluja apuvalmentajan kanssa: millainen on hyvä tiimivalmentaja

VALMENTAJAN TYÖKALUT

IMG_5953

Otteita kirjastani Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä

HYVÄ VALMENTAJA (valmentava näkymätön johtajuus)

Olen päättänyt valmentajana, että jokaisen treenikerran jälkeen käymme tapahtuman läpi apuvalmentaja Tirkkosen kanssa. Hän on nyt hieman hämmentynyt:

— Eikö tuo ollut sellaista jauhamista, jolla ei ollut mitään päämäärää. Jos vertaan meitä esimerkiksi oikeaan urheilujoukkueeseen, niin eihän me harjoiteltu mitään. Treeneissä oikeat urheilijat kehittävät taitoja, kestävyyttä ja ruumiin hallintaa. Ja koulun oppitunneille opettaja rakentaa sisällön ja rungon, jonka mukaan siellä edetään, hän vastaa oppimisesta.

Tirkkonen on aivan oikeassa, me emme harjoittaneet ruumiinkulttuuria, mutta sielu sai treeniä.

— Nuo olivat kuule tärkeät treenit, sanon vakuuttuneena. Yritimme virittää ihmisiä niin kuin soittimia, he ovat herkkiä kapistuksia. Nyt ainakin kuulimme, millainen ääni jokaisesta lähtee ja millaisella soinnilla. Meidän on valmentajina saatava tiimi soittamaan yhteistä sävelmää. Etkö huomaa, kuinka pikku hiljaa rakennamme toiminnalle puitteet ja sisällön.

Tom puistelee päätään ja ihmettelee ääneen, mikä hänen tehtävänsä tässä prosessissa oikein on. Millainen on hyvä valmentaja, jos hän ei voi olla opettaja eikä johtaja? Sanon, että aluksi riittää lämmin olemus, että on sellainen ihminen, jota on helppo lähestyä. Pitää olla luonteva ja läsnäoleva, mutta omata myös ripaus aitoa auktoriteettia.

— Sinulla pitää olla sosiaalisia taitoja Tirkkonen, ja sinun pitää olla uskottava ja luotettava äijä. Valmennus on kummallisuuksia täynnä. Vaikka hiot ryhmän yhteen ja saat sen hyvin ohjaksiin,

  • et silti voi olla johtaja ja dominoiva aikuinen,
  • tee kaikki epäsuorasti: aktivoi tiimiläiset ajattelemaan itse ja hyödynnä heidän ajatuksiaan,
  • kyseenalaista, sillä nuorilla on pinttyneitä käsityksiä ja vahingollisia mielenmalleja. Auta heitä rikkomaan ne ja rohkaise porukka tekemään enemmän kuin he uskovat kykenevänsä.

Paiskaan kämmentä Tirkkosta olalle ja kysyn, onko hänellä rohkeutta puolustaa sitä, mikä on oikein. Mielestäni on oikein, että nuorille annetaan mahdollisuus kehittyä omiin mittoihinsa. Ei valmentajan tehtävänä ole arvostella ja pitää kuria vaan kehittää taitoaan havaita ja ratkaista tiimiläisten ongelmia.

— Eikö tuo aloituskierros ollutkin hyvä. Pääsimme heti selville porukan tilasta ja mitä ongelmia ja haasteita sieltä löytyy. Sinun pitää oppia lukemaan peliä, etsimään totuutta sanojen takaa. Kuuntele ja ihmettele, miksi joku sanoo juuri noin. Mitä hän sillä tarkoitti? Dialogi tuo esiin asioita, joiden taakse sinun pitää päästä, että voisit esittää, ei mielipiteitä eikä vastauksia, vaan oikeita kysymyksiä!

Oikeita kysymyksiä? Tirkkonen ihmettelee. Kyllä valmentajalla pitää olla vastauksiakin ja organisointikykyä, tiimi tarvitsee toimintaa varten tilat ja kalusteet, ja kai jotain hallinnollisiakin asioita on hoidettava. Olen yrittänyt olla innostava esimerkki. Vaikka stressi iskisi päälle, on silti jaksettava, en voi ensimmäisenä luovuttaa. Ja sitten sanon sinulle, että valmentajan eli sinun on opittava esittämään monimutkaiset asiat selkeästi ja yksinkertaisesti.

Tirkkonen tuhahtaa epätoivoisena:

— Mihin ihmeeseen olen ryhtynyt?!

— Tirkkonen, voit suhtautua tiimiisi monella tavalla, vastaan rauhallisena:

Voit esiintyä arvostelevana valmentajana, joka määräilee ja käyttää sanoja “pitäisi”, “täytyy” ja “ei saa”.

Voit olla hoivaava valmentaja, joka ehdottaa, tyynnyttää ja huolehtii tiimiläisistä.

Minä sanoisin, että tällä hetkellä suhtaudut tiimin niin kuin aikuinen: yrität olla objektiivinen, rationaalinen ja looginen. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta sydän pitää ottaa mukaan.

Itselläni on ongelmana se, että olen välillä vähän liiankin luonnonlapsi eli leikkisä, luova ja elämästä nautiskeleva. Tämä valmennustyyli ärsyttää aika monia, mutta parempihan se on kuin mukautuva valmentaja, joka esittää vihaista, kapinoivaa ja epävarmaa.

Hyvä ystävä, varo tuota viimeistä valmennustyyliä, siitä ei seuraa mitään hyvää. Ja muista seuraavat valmentajalle kuuluvat tärkeät tehtävät:

  • Luo turvallinen ympäristö
  • Auta mikäli keskustelu ei kulje
  • Tee sadonkorjuuta (taltioi)
  • Esitä oikeita kysymyksiä

Artikkelin kirjoittajan yhteystiedot:

Timo Lehtonen
Tiimiakatemia, tiimivalmentaja
Tietokirjaiija

lehtotim@gmail.com

https://www.linkedin.com/in/lehtotim/

 

Ajankäytön suunnittelu on suurin haasteeni

VALMENTAJAN TYÖKALUT

nayttokuva-2016-11-30-kello-10-01-29Kuinka hallita aikaa? Mihin ne päivät, viikot, kuukauden ja vuodet oikein kuluvat? Asioita tulee, menee ja unohtuu. Merja Takamäki pohtii asiaa blogissaan varsin perusteellisesti:

”Menestyminen valmentajana lähtee siitä, että tiedät, minne olet valmentajana matkalla ja mihin suuntaan haluat yritystäsi kehittää. Mitä paremmin ja täsmällisemmin pystyt määrittelemään haluamasi asiat sitä helpompaa niiden toteuttaminen on.”

Vaikuttaa varsin helpolta, ja onkin sitä teoriassa. Itse en saa aikaiseksi oikein mitään, jos en käytä paperista, itse tehtyä kalenteria (kuva yllä!). Se on muunnelma Stephen R. Coveyn mallista, jonka hän esitteli kirjassaan  ”The 7 Habits of Highly Effective People”. Kirjan ensimmäinen painos valmistui 1989. Opus on vieläkin ajankohtainen, sitä on myyty yli 25 miljoonaa kappaletta.

Joten….käykää lukemassa Merja Takamäen blogijuttu, se on hyvä!

To the Forest and (maybe) back

tiimiakatemia, VALMENTAJAN TYÖKALUT

blogiin

Tiimiakatemia had Forest&Back few weeks earlier. The idea of Forest&Back is to get new penguins know their teams. Means for that is to put them to forest to do things together on various task points. Inspiration about Forest&Back comes from the book “To the desert and back”.

Taas on syksy, ja se tarkoittaa, että Tiimiakatemia lähtee metsään! Taitaa olla jo kymmenes kerta, ja edelleen tämä on vahva transformaatio-työkalu tiimiläisille. Ydinkysymys on  ”kuinka minusta tulee me”?

Idea tällaisesta tapahtumasta syntyi, kun luin kirjan To the Desert and Back. Kirja kertoo Unileveristä, eräästä kansainvälisesti tunnetusta brändistä, jolla ei nyt ihan aina ole mennyt lujaa. Aikoinaan Unilever oli lähellä joutua yrityskaupan uhriksi, koska sisäiset ristiriidat olivat jarruttaneet sen toimintaa dramaattisesti. Tämä kaikki saatiin käännettyä ja nykypäivänä Unilever on vahva ja vakavarainen yritys. Yksi käänteen tehneistä asioista oli koko yrityksen hen51oognzbecl-_sx331_bo1204203200_kilökunnan kuljettaminen erämaahan hakemaan perspektiiviä ja tiimihenkeä.
Forest pitää olla riittävän kova koettelemus, ei riitä että käydään köpöttelemässä muutama kilometri pururadalla. Suosittelen 15-20 kilometrin vaellusta ja yöpymistä mieluiten teltoissa. Kurjuus on kaunista! Tiimit tarvitsevat yhteisiä kokemuksia ja selviytymistarinoita.

 

Kyllä juttu-ukossa on potentiaalia tiimissäkin

VALMENTAJAN TYÖKALUT

10644711_730304210357933_6684135942986610195_n

Meitä on niin moneksi! Tiimitoiminnassa kiteytyy yksilön persoonallisuus ja tapa toimia ja tehdä töitä. Oheisessa nelikentässä ulottuvuuksiksi on valittu tiimiläisen tiimiin sitoutumisen ja ahkeruuden tasot.

Toiset ovat ahkeria, toiset pohdiskelevat ja eräät ovat yksinkertaisesti laiskoja eivätkä tee eivätkä pohdiskele yhtään mitään. Minkäs ihminen luonnolleen mahtaa! Mutta mahtaako valmentajakaan? Jotain on kuitenkin tehtävissä: ohessa kolme kysymystä, joilla voit avata keskustelun eri  ”pelureiden” kanssa. Keksi lisää!!

VAPAA-MATKUSTAJA (vähäinen sitoutuminen, laiska) mitä valmentajan kannattaa kysyä häneltä

  • Millaisia mielekkään ja innostavan tekemisen esteitä tiimissämme on sinun mielestäsi?
  • Millaisia kaveri/ystävyyssuhteita sinulle on syntynyt tiimin sisällä, vai tunnetko itsesi ulkopuoliseksi, jos niin millä tavalla?
  • Mitä mielenkiintoista haluaisit tehdä tiimissä ja antaako tiimi tälle mahdollisuutta?

JUTTU-UKKKO/EUKKO  sitoutunut mutta vähätöinen)

  • Mitä asioita olet tehnyt viime aikoina, jotka auttavat tiimiä pääsemään tavoitteisiinsa?
  • Oletko miettinyt keinoja, joilla voisit innostaa muitakin sitoutumaan tiimiin ja joilla voisi vahvistaa tiimin yhteishenkeä?
  • Mitä uusia taitoja tarvitset ja mitä taitoja sinun pitäisi kehittää, että voisit toimia tehokkaasti tiimissä?

YKSITYISYRITTÄJÄ (ahkera mutta tiimistä riippumaton)

  • Oletko miettinyt, miten voisit auttaa tiimiä menestymään?
  • Mitä tietojasi ja taitojasi tiimiläiset arvostavat eniten?
  • Miten tiimi voisi auttaa sinua menestymään?

AVAINPELAAJAT (ahkera ja täysin sitoutunut tiimiin)

  • Miten saisit tiimikaverisi puhaltamaan enemmän yhteen hiileen?
  • Millaista palautettta saat muilta tiimiläisiltä ja motivoiko palaute sinua?
  • Miten kehittäisit tiimin toimintaa ja saisit kaikki innolla mukaan?

Tämä juttu on ote uudesta kirjastani  ”Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä”. Sen voi tilata täältä

Kirjan_kansi

Aiheeseen liittyvää valmennusta voi tilata TÄÄLTÄ!

Voileipäkakkua ja kuohuviiniä – niiden avulla tiimi pääsee tavoitteisiinsa?

VALMENTAJAN TYÖKALUT

uk_spurtti_1Olen miettinyt kevään tapahtumia tiimeissäni. Eniten harmittaa, ettemme pystyneet ajamaan läpi teemoitettua Spurttia (piirros) onnistuneesti alusta loppuun.

Tiimi tarvitsee onnistuakseen oikean rytmin ja aikataulun. On turha asettaa tavoitteita koko kevääksi, vaan kevät on jaettava 4-6 viikon pituisiksi spurteiksi. Niille kehitellään oiva teema, esim. asiakkuudet ja tekemällä oppiminen, teoriat ja mallintaminen tai liiketoiminnan vauhdittaminen. Kun teema on päätetty, pitää jokaiselle viikolle aikatauluttaa myös tekeminen ja päivärytmi: milloin treenit pidetään, kuinka monta asiakaskäyntiä, mitä kirjoja luetaan, mitkä ovat ohjaavat mallit ja teoriat jne.

Onnistuimme vain kerran joten kuten ajamaan läpi koko spurtti alusta loppuun. Tavoitteet ohjasivat tiimiläiset tekemään, mutta enemmän olisin odottanut heittäytymistä teemaan ja roolittamista. Spurtti on kuin elokuva, sillä pitää olla käsikirjoitus ja se pitää ”näytellä” läpi. Vaatii rohkeutta ja jatkuvaa seurantaa. SEURANTAA! Joka ikisen viikon jälkeen on selvitettävä, mihin on päästy ja mihin pitää päästä ensi viikolla.

uk_spurtti_2Eikä hauskuutta saa unohtaa. Tein yksiin treeneihin voileipäkakun ja joimme tavoitteisiin pääsemisen kunniaksi kuohuviiniä – heti aamusta! Yhdet treenit pidettiin meillä kotona, tein kunnon aamiaisen, paistoin pekonit ja leivoin sämpylät. Nautin näistä treeneistä itse ja niin nautti tiimiläisetkin.

Tiimin vauhtiin laittaminen vaatii älyttömästi panostusta valmentajalta. Harmittaa, kun en vieläkään osaa keskittyä olennaiseen ja vaatia tiimiä laatimaan selkeät, mitattavat tavoitteet ja aikataulut. Ja seurata tarkkaan, miten niihin päästään. Kaikesta huolimatta – tiimien valmentaminen on todella upeaa työtä!

Pähkäilystä pieniin kokeiluihin

VALMENTAJAN TYÖKALUT

kokeilupyc3b6rc3a4_letim

Piirros: Anssi Tuulenmäkeä mukaillen ”Ikuisesta suunnittelusta pieniin kokeiluihin”.

Tiimien harjoittama lopputulokseen päättymätön suunnittelu alkoi ottaa päähän. Ja kuinka ollakaan, kävimme Luova Älykkyys&Notkeus – valmennusohjelmamme kanssa reissulla Aalto Yliopiston Design Factorissa. Sieltä löytyi apu. Anssi Tuulenmäki piti meille mieluisan esityksen, jonka kiteyteytyksestä piirsin tuon yllä olevan piirroksen.

Siis:

  • Etsi toimialoja, jotka eivät toimi tai jotka ovat jämähtäneet paikalleen ja jääneet ajan hampaisiin
  • Ideoi muista poikkeavia ideoita ja ratkaisuja
  • Avaa suusi, ja kerro ideastasi toisille, pakota näin itsesi tekemään ideastasi totta
  • LASKE KOKEILEMISEN KYNNYSTÄ! Ja tuota myös paljon ideoita, miten kokeilet tuotetta/palvelua/konseptiasi markkinoilla
  • Ei muuta kuin kokeilemaan. Mieti myös, miten saisit kokeiluillesi julkisuutta, sillä hyvät kokeilut saavat osakseen myös merkittäviäkin resursseja
  • Ajattele isosti, kokeile pienesti, ”Think big, start small!”

Ensimmäisen kokeilun jälkeen mieti:

  • Haluaako asiakas tätä?
  • Pystytäänkö konsepti kaupallistamaan ja toteuttamaan?
  • Onko toiminta taloudellisesti kannattavaa?
  • Joten: Ikuisesta suunnittelusta pieniin kokeiluihin ja käytännön kehittämiseen.
  • Mieluummin heti kuin huomenna!

KIITOS ANSSI!

Ei enää koskaan yksin!

VALMENTAJAN TYÖKALUT

UK_aarrekartta_väri_pieni

Tänään kirjoitin viimeiset rivit maailman hulluimpaan tiimikirjaan, jossa ei ole järjen häivääkään, mutta hieman viisautta ja paljon tunnetta. ”Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä” on kirjan nimi.

Piirros: ”Tiimiläisen oppimisseikkailu”-peli. Sitä voi pelata yksin tai porukalla. Vastaa kysymyksiin ja dokumentoi vastauksesi. Näin sinulle syntyy oma oppimissopimuksesi. Tiedät mihin olet matkalla ja miten pääset perille.

Tiimivalmentajan rooli ja tehtävä tiimin loppuvaiheessa

VALMENTAJAN TYÖKALUT

Kun_tiimi_valmistuu

Kun tiimi on tulossa tiensä päähän, eivät valmentajalta työt lopu:

  1. Olet tiimin ulkokehällä sparraajana ja fasilitaattorina, et enää ytimessä
  2. On aika koota kokemukset yhteen, reflektoida ja miettiä, mitä tämän tiimin matkasta koimme ja mitä opimme
  3. Klousaa siis kuljettu tie arvokkaasti ja mallinna porukalle uusi tie, näytä suuntaa
  4. Visioi tiimiläisille innostava tulevaisuus, ole ennustaja ja tietäjä
  5. Laadi tiimille ja tiimiläisille tarvittavat dokumentit, työtodistukset, tutkintotodistukset, diplomit ja jaa ansiomerkit
  6. Saata tiimisi viimeiseen ponnistukseen, jossa porukka osoittaa opitut tiedot ja taidot sekä kyvyn synnyttää yhdessä
  7. Juhli ja vie päätökseen. Tee luopumisen ja loppumisen surutyöt ja riennä uusiin seikkailuihin

Et voi hallita ja omistaa tiimiä, mutta kukaan ei voi sinulta viedä pois niitä upeita, yhdessä koettuja hetkiä, ylä ja alamäkiä, onnea ja surua, naurua ja kyyneleitä. Sinä omistat muistot ja oppimasi ja luulet tietäväsi, miten tiimejä valmennetaan.

Tiimin pahis on löytynyt

VALMENTAJAN TYÖKALUT

päämäärättömyysOltiin Mittava Innovation – tiimin kanssa Ränssin kievarissa Strategiapäivillä. Sieltä se oivallus tuli, läpi pakkashuuruisen ikkuna. Pää on määrätön, tyhjä, siellä ei ole konkreettisia tavoitteita, aikatauluja eikä mittareita. Miten voi saada jotain aikaiseksi, jos kalenteri on tyhjä?

Päivän aikana käytimme GROW-mallia, ja tuossa piirroksessa on lähde, mistä se löytyi: Kaikkien aivot käyttöön! (Heinonen, Klinberg). Vihjdoinkin onnistuimme sitoutumaan yhteisiin päämäärääriin, vihdoinkin saimme merkintöjä kalentereihin ja intohimoiset tavoitteet. Mukava tunne!

kaikkien_aivot_pieni

Vihdoinkin pääsin töihin ja konfliktien pariin!

VALMENTAJAN TYÖKALUT
konf

Piirros: Mainio tapa ratkaista ”kahdenvälisiä” konflikteja: HOT DOUPLE CHAIR DIALOG PLAY by Mittava: Perinteisen dialogiympyrän keskellä asetetaan vastakkaine kaksi nojatuolia. Toisessa istuu henkilö, joka on aiheuttanut konfliktin tiimissä, toisessa voi istua vuoron perään henkilö, jolle on jäänyt jotain hampaankoloon.

Ja niitä ihania, tiimin kehitystä vauhdittavia konfliktia on todellakin tiedossa! Tuskin riemukkaampaa asiaa onkaan. Anu Kuivaniemi (Mittava-tiimistä) pohtii asiaa esseessään, jonka hän on kirjoittanut luettuaan Ismo Lassilan kirjan  ”Konfliktin ratkaisemisen taito”:

– ”Konflikti on arka asia, ja se koetaan aina hyvin eri tavalla. Me emme uskalla puhua konfliktin aiheuttaneista tekijöistä, koska taustalla on aina muita ihmisiä. Se, miten toinen tiimiläinen/ yksilö organisaatiossa reagoi, kun hänen tekemisensä nostetaan esille syynä konfliktiin, on aina arvoitus.

– Tämä pelko on yksi Mittavan ongelmista, ja tässä palaan alussa esittelemääni aiheeseen – konfliktin välttelystä aiheutuvat ongelmat ovat usein paljon suurempia kuin itse konfliktin voima on. Emme luota vielä toisiimme, emmekä tunne toisiamme tarpeeksi hyvin, joten pelkäämme toisten reaktioita.

Totuus on kuitenkin se, että vain kokeilemalla näemme miten asia todella on. Voi olla, että pelkomme oli täysin turha, tai pahimmassa tapauksessa lopputulos on vielä pahempi kuin uskoimmekaan. Emme voi tietää, jos emme ole kokeilleet.

Tämä on vähän sama asia kuin se, että ei halua maistaa jotain ruokaa, koska se voi olla pahaa. Se voi kuitenkin olla paras makunautinto mitä on koskaan kokenut, mutta sitä ei saa koskaan tietää, jos ei maista ensin. Kannattaako elämää ylipäätään elää pelossa ja varoen?

Mittavan arvoissa lukee edesvastuuton koheltaminen. Tiimiakatemian arvoissa lukee rohkeus. Näillä eväillä uskon, että voimme selvittää myös tulevat konfliktit.”

VALMENTAJA VOI TAPPAA TIIMIN MONOLOGILLAAN!

VALMENTAJAN TYÖKALUT

valmentajan_rooli

Voisin väittää, että aktiivinen valmentaja on enimmäkseen hiljaa.

Mitä ihmettä, mistä sille valmentajalle sitten maksetaan? No tietysti valmentamisesta, joka ei ole jatkuvaa puhumista ja tiimin dialogin keskeyttämistä, neuvomista, ohjaamista, opastamista, opettamista tai monologia.

TAI voihan monologia käyttää tehokeinona, kun haluaa vaikuttaa negatiivisesti tiimin aktiivisuus- ja innostustasoon. Valmentajan aktiivinen monologi keskeyttää tiimin herkän dialogiaihion, puhaltaa sen sammuksiin kuin kynttilän heppoisen liekin….

Voihan valmentaja toki olla  ”ihan kivasti” tiimin toiminnassa mukana, myötäelää, sovitella, tuupata ja vaikka mielistellä. Mutta ei tällä tavalla innostuksen tasoa paljon nosteta, vaikka kuinka paijaisi. Mukavat kaverit eivät vain yksinkertaisesti voita (edes tiimin luottamusta)

Mutta sitten tämä haastaminen on (hiekotus yhdellä iillä)?

Se ei voi olla jatkuvaa ja tasaista, vaan sen pitää sisältää lyhyitä välispiikkejä ja myötäsanoja, korkeintaa kolme minuuttia kerrallaan (siksi kuviossa tuolla käyrällä on portaat). Sanomiset on harkittava tarkkaan, ja niiden ajoitus ja sisältö pitää osua nappiin.

Ja voi että, juuri siksi valmentajan pitää hellittämättömästi seurata tiimin dialogia, käsiteltäviä asioita ja miettiä erilaisia lähestymistapoja. Hänen tulee ennakoida ja ennustaa suuntaa, mihin tällä ”tyylillä” ollaan menossa.

Ja jos tähdet ovat oikealla tavalla taivaalla, tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta ja onni on suosiollinen

valmentaja pystyy taitavalla hiekotuksella lisäämään merkittävästi tiimin innostuksen ja tekemisen tasoa.