KAUPPIAS-ISÄLLÄNI OLI OMA TIIMI

Lehtosen_kauppa_1

Isäni Matti Lehtonen aloitti kaupanpidon Jyväskylässä Tellervonkadulla vuonna 1955. Itse toimin samassa paikassa kauppiaana vuodet 1990-99.

 

Aloitin opiskelut ”Tellervonkadun kaupppaopistossa” kuusivuotiaana. Isäni kauppa sijaitsi samalla kadulla, missä asuimme. Oli luonnollista, että vietimme siskoni kanssa lapsuutemme kaupan vaikutuspiirissä. Ensimmäisenä työnäni oli perunoiden pussitus yrityksen kellarissa. Tein yhden, kahden ja kolmen kilon pakkauksia. Opin käyttämään puntaria ja sulkemaan pussit palalla teippiä. Pikku hiljaa minut ylennettiin mehuhyllyn hoitajaksi, ulkomainosten tekijäksi ja lopulta isäni opetti minut paloittelemaan naudan-ja sianruhoja myyntikuntoon. Jo 15 vuotiaana saavutin kauppiaan ammattissa vaadittavat kompetenssit. Lukioaikoina tuurasin isäni viikon mittaisia etelänlomia, olihan tukenani ammattitaitoinen myyjäporukka.

Lehtosen_kauppa_2

Kuva: Äitini Raija Lehtonen ja isäni Matti kaupan 10-vuotisjuhlissa.

Jälkeenpäin minulle on kirkastunut eräs merkittävä asia: kauppamme 43 vuotta kestäneen historia aikana siellä toimittiin aina tiiminä!

Yrityksemme malli toimia oppivana organisaationa ja henkilökunnan sitoutuminen tiimitoimintaan alkoi jo 50-luvulla. Alkutaival oli haasteellinen. Isäni joutui kuukauden sairaslomalle vihoittelevan selän vuoksi. Yritystä piti johtaa sängystä käsin. Onneksi puhelin oli keksitty. Myyjät pyörittivät kauppaa omatoimisesti ja muistelivat tuota ajanjaksoa vielä vuosikymmenten jälkeen. Porukan sisälle syntyi johtajuutta. Aamulla kauppa laitettiin myyntikuntoon, palveltiin päivä lähiseudun asukkaita, illalla laitettiin ovet kiinni, laskettiin kassa ja vietiin rahat pankkiin. Päivä toisensa jälkeen. Jokaisen oli hoidettava oma vastuualueensa, tilattava tavarat, hinnoiteltava ja suoritettava myyntityötä. Kuukauden sairasloman jälkeen isäni meni lääkäriin, joka määräsi vielä kuukauden vuodelepoa!

Myyjien sitoutuminen omaan työhön ja työpaikkaan oli esimerkillistä. Pienen kaupan pyörittäminen on tiimityötä. Isäni antoi henkilökunnalleen tilaa ja mahdollisuuden toteuttaa itseään. Jokaisen oli otettava vastuu omasta työstään. Kauppiaalla oli selkeä visio, miten yritys pysyisi kilpailukykyisenä. Tuotteiden laatu ja hyvä palvelu olivat kunnia-asioita, niistä hän ei voinut tinkiä

”Tellervonkadun kauppaopiston” suorittaminen on vaikuttanut suuresti uuden kirjani syntymiseen. Olen vakuuttunut siitä, että yhdessä tekemällä oppii kaikkein tehokkaimmin. Oppimisympäristö pitää olla todellinen, ja sen pitää tarjota oppijalle oikeita haasteita. Työelämästä erillään olevalla koululla oli aikansa ja paikkansa. Uusin kirjan sisältö avaa toivottavasti uusia visioita myös oppilaitoksille. Tiimitoiminnalla on pitkä historia takanaan, kertomukseni lähikauppamme arjesta olkoon siitä yksi todiste. Kauppiasurani jälkeen minulla on ollut mahdollisuus tehdä tiimivalmentajan työtä jo 13 vuotta. Olen ollut etuoikeutettu, sillä tällaista tilaisuutta opetella ammattia on valitettavan harvoin tarjolla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s