Kuinka Markkinoinnin Taikakaava syntyi?
Siperiasta kuuluu hiljaista keskustelua. Liukuovi on tiukasti kiinni ja epäröin koputtaa. Uteliaisuus vie kuitenkin voiton, joten raotan ovea muutaman sentin nähdäkseni sisälle. Keskellä huonetta olevalla pöydällä on iso pahvi, johon on piirretty neliö. Neliön jokaisessa nurkassa ja sen keskellä onympyrä. Ympyröissä lukee 4P, 4E, 4Y ja 4S. Viimeisessä, keskellä olevassa, on vain iso K. Säikähdän.
Täällä taitaa olla spiritualistinen istunto… Sami kirjoittaa Post-it -lappuihin tekstiä ja Salla näyttää pohtivan jotakin 4E-nurkassa. Tomi on syventynyt muistiinpanojen tekemiseen ja istuu läppäri sylissään huoneen perillä. Matias katsoo ikkunasta ulos kaukaisuuteen, mutta siirtyy hetken päästä fläppitaululle ja kirjoittaa yhtälön 4P+5E+6Y≥15B.
– Tämä on se alkuperäinen taikakaava, jonka Markkinoijan tie (MT) -valmennusryhmä kehitti Morvan majatalossa keväällä 2004, hän sanoo mietteliäänä.
Kesä teki silloin tuloaan, ja pilvettömältä taivaalta porottava aurinko osui juuri oikeassa kulmassa paperiin. Päävalmentaja Johannes Partanen ja valmentaja Timo Lehtonen en seisovat taulun edessä.Lehtonen vaatii, että 4P-markkinoinnin teoria on otettava mukaan MT:n ohjelmaan:
– Onhan se toki vanhaa markkinointiajattelua, myönnän sen. – Philip Kotler on kuitenkin luonut koko tälle työlle perustan. Tuote, hinta, saatavuus ja markkinointiviestintä, eivät ne mihinkään katoa.
Johannes piirtää pitkin hampain paperille ”4P”.
– Olen todella väsyny tähän neljään peehen. Olen kyllästymiseen saakka opettanut tätä 70-luvulla kauppaopistossa. Vieläkö tämä Kotler täytyy kaivaa haudastaan.
– Ei Kotleria vielä ole haudattu, mieshän tekee kirjoja edelleen ja on nykyisin 80-vuotias teräsvaari. Voit toki piirrellä sen perään mitä haluat. En vieläkään ymmärrä, miksi hylkäisit Kotlerin hyvät markkinointiopit?
Partanen piirtää 4P:n perään + -merkin.
– Lisään tähän 5E:n ja toivon, että olet lukenut Pinen ja Gilmoren The Experience Economyn (Pine & Gilmore 1999). Heidän teoriansa avaa markkinointiin todellakin uusia ulottuvuuksia. Nämä kirjaimet tulevat sanoista viihde (Enterntaiment), oppiminen (Education), estetiikka (Esthetic) ja pako todellisuudesta (Escapism). Tällä tavalla markkinointiin lisätään elämyksellisyyttä. Ja tuo viides on minun itse keksimäni ”Espirit of Teamacademy”.
Lehtonen huokaa syvään: – Niinpä.
Aurinko menee välillä pilveen, eikä silmiä tarvitse enää siristää. Lehtonen saa oivalluksen ja ryhtyy rakentavaan dialogiin:
– Samaisessa kirjassa tulkitaan bisnestä varsin mielenkiintoisella tavalla. Esimerkiksi lähikauppaa voi verrata teatteriin: myymälä on näyttämö, kauppias ja henkilökunta ovat näyttelijöitä ja asiakkaat ovat yleisöä. Käsikirjoitusta voisi verrata liikeideaan, sillä se kertoo, miten kaikki toimii käytännössä. Lisäisin tuohon vielä plussan ja 6Y:n.
Partanen kirjoittaa paperille 6Y, tuijottaa sen jälkeen pitkän tovin ikkunasta avautuvaa keväistä maalaismaisemaa ja tokaisee lopulta:
– Tarkoittanet tuolla heitollasi markkinoinnin kohtaamisympäristöjä. Myönnän, ei niitäkään voi unohtaa. Asiakkaan voi kohdata monessa paikassa ja monella tavalla: he tulevat asioimaan myymäläämme tai toimistollemme, me menemme heidän luokseen asiakaskäynnille, kohtaamme heidät messuilla tai erilaisissa tapahtumissa. Niin ja voihan sitä rakentaa rekrytointiympäristön, jossa kohtaa potentiaalisia työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita.
– Älä unohda internetiä ja printtiaineistoa. Hyvä esite pakottaa kiteyttämään tarjonnan selkeään muotoon. Tuo alkaa näyttää joltakin kaavalta: 4P+5E+6Y.
Johannes on nopea oivaltaja. Hän laittaa kaavan perään =-merkin.
– Minä sanon vanhan markkinointitutkijan kokemuksella, että näistä aineksista syntyy yrityksen brändi, ja jos tuosta summaa, niin sehän on 15B. Uskomaton oivallus! Nyt kaveri lähdetään kahville ja syödään isot pullat.
Taikakaavasta taikakaavakoneeksi
4P+5E+6Y=15B, sama kaava seisoo Siperian seinällä kahdeksan vuotta myöhemmin. Matias miettii hetken, pyyhkii viitosen ja kuutosen ja korvaa ne nelosilla. Uudet muuttujat vähentävät brändin arvon, se on nyt 12. Näyttää tasapainoisemmalta.
Sami lähtee kahvin hakuun ja avaa Siperian oven yhtäkkiä sepposen selälleen.
– Hyvät ystävät, täällä oven takana on vakoilija!
Jään kiinni itse teossa. Sami nappaa kädestä kiinni ja vetäisee minut yhdellä nopealla liikkeellä sisälle. Hän pelaa amerikkalaista jalkapalloa.
– Kenen asialla oikein olet?
Enhän minä oikeastaan kenenkään asialla ole. Minua vain kiinnostaa, mitä kaikkea jännää Tiimiakatemialla tapahtuu. Ja tämä vaikuttaa todella erikoiselta.
– Nyt kun olet tämän nähnyt, saat luvata, ettet hiisku tästä kenellekään. Olemme nimittäin jalostamassa Tiimiakatemian legendaarista markkinoinnin taikakaavaa. Teemme siitä taikakaavakoneen.
– Taikakaavakoneen! Minä kun luulin, että täältä ollaan yhteydessä korkeampiin voimiin, sanon hämmästyneenä.
Tomi tokaisee, että tämä keksintö on oikeasti korkealta tasolta. Sitten hän esittelee minulle taikakaavakoneentoimintaperiaatteen:
1. kiekko: 4P. Tästä on hyvä aloittaa ja valita jokin muuttuja markkinoinnin kilpailukeinoista (tuote, hinta, saatavuus ja markkinointiviestintä). Ne voi ajaa vuoron perään koneen läpi. Matkalla ne jalostuvat ja saavat uusia muotoja ja uutta sisältöä.
2. kiekko: 4E. Tässä kohtaa lisätään valittuun kilpailukeinoon elämyksellisyyttä, oppimista, estetiikkaa, viihdettä ja keinoja paeta todellisuutta.
3. kiekko: 4Y. Tarkastellaan valittua muuttujaa erilaisissa vuorovaikutusympäristöissä. Onko meillä oma kivijalkamyymälä tai ehkä verkkokauppa, jossa myymme tuotettamme tai palveluamme? Minkä näköinen on konttorimme? Teemmekö asiakaskäyntejä vai kutsummeko asiakkaan meillevierailulle? Miten on printtimateriaalien laita: perusesitteet, käyntikortit, asiakaslehdet? Mitä julkaisemmeinternetissä? Osallistummeko sosiaaliseen mediaan, onko meillä oma blogi ja nettisivut?
4. kiekko: 4S. Tässä kiekossa käymme läpi neljä tärkeintä asiakaskohderyhmäämme.
5. kiekko: K. Tähän keskelle kootaan näistä aineksista konsepti, joka on valmis markkinoille. Sen ympärillä on neljä työkalua: bisnestuotot, bisneskulut, verkostot ja ideointi. Ne pakottavat jalostamaan konseptia pidemmälle ja tarkastelemaan toiminnan taloudellista tulosta. Oho, tämäpä vasta on erikoinen kone. Se rakentuu merkittävistä markkinointiteorioista, laajentaa ajattelua ja luo vuorovaikutussuhteita eri lähestymistapojen välille. Mutta miten se oikein toimii käytännössä?
– Olimme juuri testaamassa sen toimintaan, kun erikoinen sisääntulosi keskeytti sessiomme. 4P, Kotlerin kilpailukeinot ja tarinakone. Yritämme käyttää sitä Kotakahvilamme markkinoinnin suunnitteluun. Olemme löytäneet myyntiin kolme kärkituotetta. Ne ovat nuotiomakkara, pannukahvi ja kotapulla. Jokainen niistä maksaa tasan kaksi euroa ja koko paketin saa viidellä eurolla, Sami sanoo ja pyörittelee 4P-kiekkoa. Tuo ei vaikuta kovinkaan kummalliselta. Mistä syntyy asiakkaalle uutta lisäarvoa?
Kota sijaitsee Jyväsjärven rannalla ja senhän ovat Osuuskunta Jofin tytöt laittaneet pystyyn talvella 2005. Mitä tapahtuu, kun koko Kotakahvila heitetään 4E-kiekkoon?
– Meidän kahvilamme on oltava ainutlaatuinen ja erilainen, Salla toteaa salaperäisesti. Siksi käytämme tätä elämyskiekkoa, johon liittyy toimiva tarinakone! Olemme kehittäneet sen avulla kodasta tarinan.
Tiimiakatemialla vasta aloittaneet pingviinitytöt tapasivat asiakaskäynnillä idean isän, joka halusi periyttää kahvilakonseptinsa ja myydä nokiset kahvipannut ja porontaljat uusille yrittäjille. Tarvittiin myös kotarakennus, jonka keskelle saattoi virittää tulet kahvinkeittoa ja makkaranpaistoa varten.
Mutta eihän tiimiläisillä ollut rahaa eikä pankistakaan lainaa saanut. Pingviinitytöt oivalsivat, että heidän projektinsa saattaisi kiinnostaa sukulaisia. He olivat oikeassa – mummot kaivoivat säästökirjansa piirongin laatikoista, menivät pankkiin ja lainasivat tarvittavat 5000 euroa.
Jyväskylän kaupunki vuokrasi rannalta tontin, tiimin pojat hankkivat polttopuut ja pian järvi jäätyi. Kota laitettiin pystyyn talkoovoimin. 5000 euron investointi vaikutti aika suurelta ja aiheutti huolestumista myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun johtoportaassa. Mitä tapahtuisi, jos Kotakahvilan toiminta olisi tappiollista ja kokemattomat opiskelijatytöt joutuvat taloudelliseen ahdinkoon? Kuka kantaa vastuun tästä liiketoiminnasta?
– Vastuun kantaa aina opiskelijoiden osuuskunta itse, palvelumuotoiluun erikoistunut valmentaja
Juha Ruuska murahtaa ovenraosta. – Valmentajan tehtävänä on auttaa tiimiä menestymään ja kiertämään pahimmat karikot. Pohjakosketuksia tapahtuu silloin tällöin, mutta alukset eivät ole saaneet vuotoja eikä mikään yrityksistämme ole uponnut. Kotakahvilan alku ei ollut helppo. Tuuli puhalsi sokkelin alta ja asiakkaiden jalkoja paleli. Piippu ei vetänyt, joten savu leijaili metrin korkeudella, asiakkaat istuivat kyyryssä ja kahvia tarjoiltiin polvillaan kodan lattiatasossa. Viikonlopun jäljiltä jofilaiset haisivat ”kodalta” vielä keskiviikon treeneissä. Sari Veripäätä kohtasi traaginen tapaturma – kahvinkeitossa kärähtivät silmäripset.
Nunnulta taas katkesi rakennekynsi. Mutta kauppa kävi. Ville Keränen myi eräänä aurinkoisena kevätsunnuntaina 300 grillimakkaraa.
– Alku aina hankalaa, lopulta Kotakahvilasta on tullut yksi Tiimiakatemian menestyksekkäimmistä projekteista, Salla kertoo ja veivaa samalla tarinakonetta. – Kotaa on pyörittänyt jo kolme tiimiä ja me olemme neljäs. Tarjolla on ollut paljon hauskoja hetkiä ja oppimista. Me olemme naureskelleet Jofin tyttöjen kokemuksille ensimmäiseltä talvikaudelta: olihan siinä toiminnassa paljon kehitettävää, sillä heiltä puuttuivat ammattiylpeys, markkinointi, budjetointi ja johtaminen!
Tarinakone näyttää toimivan, mutta taikakaavakoneen tehtävänä on synnyttää myös uutta. Minua kiinnostaa, miten varsin perinteisiin tarjottaviin voi lisätä elämyksellisyyttä. Kahvin suuruttujana Sami tarttuu pyydykseen:
– Mieti pannukahvia, jota ei oikeastaan kukaan muu tarjoa näillä markkinoilla. Mokkamaster on tehokasta ja asiallinen peli, mutta me lähestymme asiaa aivan toisesta näkökulmasta. Asiakas näkee kodassa vieraillessaan pannukahvin valmistusprosessin. Raikasta lähdevettä kiehutetaan kahvipannussa nuotiolla, sitten veteen mitataan lusikalla juuri oikea määrä kahvinpuruja, kiehautetaan ja annetaan selvitä hetken aikaa pannumyssyn alla. Mieti, kuinka vastakeitetyn kahvin tuoksu leijailee asiakasta vastaan, kun hän avaa kodan oven. Se houkuttelee ostamaan.
Kieltämättä tässä touhussa kota toimii näyttämönä, tiimiläiset hoitavat omaa rooliaan ja käsikirjoituskin on olemassa. Tuohan on kuin parasta viihdettä.
– Miten tuohon liitetään oppiminen? haastan Samia dialogiin.
Sami pyörittelee 4Y-kiekkoa ja pohtii asiaa. Silmälasit roikkuvat nenällä ja hän katsoo minua hajamielisen näköisenä linssiensä yli.
– Olisi liian riskaabelia antaa asiakkaiden harjoitella kahvinkeittoa avotulen ääressä. Me johdamme kodan kohtaamisympäristöä ja asiakas on passiivinen osallistuja. Mutta oppimiselämys voi syntyä toisaalla, asiakkaan omassa kodissa. Olemme suunnitelleet, että meidän graafinen fasilitoijamme
Maria piirtää hienon ja värikkään taulun pannukahvin valmistusprosessista. Sen asiakas saa meiltä mukaansa. Hän voi laittaa taulun seinälle raameihin tai käyttää hiirimattona. Myymme myös pieniä pannukahvipaketteja ja tarjolla on valikoima perinteisiä kahvipannuja. Näin asiakas voi ostaa itselleen täydellisen ”harjoittelupaketin”.
Samin kierrokset nousevat koko ajan.
– Voit uskoa, että itse kotona keitetyn pannukahvin tuoksu ja pehmeä maku saa heidät muistelemaan mukavia hetkiä kodassamme. Lisäksi ryhdymme toimittamaan pannukahviblogia, joka tuleeolemaan Suomen ja ehkä koko maailman suosituin!
Jos kahden euron kahvista saa noin moni-ilmeisen tuotteen aikaiseksi, mitä voisi odottaa nuotiomakkaralta ja kotapullalta? En uskalla ajatellakaan.
Matias vääntelee taikakaavalle monenlaisia muotoja. S-kiekkoa ei saa siihen sopimaan millään tavalla, ja mies turhautuu.
– En voi ymmärtää, miksi asiakassegmenttien sijoittaminen tähän kaavaan voi olla niin vaikeaa. Pingviini Tirkkonen poroasussa
Ehkä ne eivät tähän kuulukaan, vaikka taikakaavakoneessa niillä on selkeä tehtävä.
– Joka on…, annan vinkin tekemättä kysymystä.
– Joka on…, Matias jää miettimään.
– Joka on koko koneen toiminnan kannalta keskeisin. Tämän laitteen voimalähteenä toimii oikea asiakas. Siksi meidän täytyy määritellä neljä tärkeintä asiakaskohderyhmäämme, keskittyä heihin ja heidän tarpeisiinsa. Siitä se lähtee rullaamaan.
Kota sijaitsee Jyväsjärven rannalla ja talvisin järven jäälle aurataan kahden kilometrin mittainenluistinrata ja ajetaan latukoneella hyvät hiihtourat. Ulkoilijoita riittää varsinkin viikonloppuisin, kotakin on auki.
– Olettaisin, että lapsiperheet ovat teille erittäin tärkeä segmentti, sanon asiantuntevasti.
– Olet tässä aivan oikeassa, sillä heille Jyväsjärven ulkoiluympäristö on erittäin tärkeä, Tomi sanoo rauhallisesti. – Jos lähdemme rakentamaan palvelukonseptiamme asiakassegmenteistä eli 4S-kiekosta käsin, tulevat tuote- ja palvelutarjonta kokemaan muutoksia. Pannukahvi, kotapulla ja nuotiomakkara eivät enää riitä. Esimerkiksi lapset haluavat jotakin muuta: pillimehua, limsaa, kuumaa kaakaota, munkkirinkilöitä ja karkkeja.
– Miltä kuulostaisivat tikkupulla ja nuotiolla loimutetut vaahtokarkit, Salla innostuu. – Ja jos ajattelette terveellisyysnäkökulmaa, pitäisi meillä olla tarjolla myös soppaa, hernekeittoa tai vaikka kasvissosekeittoa.
Valmentaja Ruuska huutaa ovenraosta, että pyörittäkää ihmeessä keskimmäistä kiekkoa kohtaan ”bisnestuotot” ja käyttäkää sitä välillä kohdassa ”bisneskulut”.
– Teillä tulee tarjonnan suhteen resurssit vastaan. Pitää keskittyä tiettyihin tuotteisiin ja kehittää niitä aina vain paremmiksi. Vaahtokarkit sotkevat paikkoja ja lasten vaatteita. Tikkupullan paisto on liian hidasta, ettekä saa asiakaskiertoa toimimaan. Kota täyttyy pullanpaistajista, jonot eivät etene ja ihmiset hermostuvat. Mutta kuulostaa hyvältä, jos kodan edessä olisi soppatykki ja tarjolla vuoroviikoin hernekeittoa, kasvissosekeittoa ja gulassia. Niissä on hyvä tuotto, ja teillähän on Unkarin Tiimiakatemialla Istvan, joka on taitava kokki ja haluaa siinä ohessa ryhtyä maahantuomaan mausteita. Ottakaa hänet pariksi kuukaudeksi Suomeen sopantekoon.
Järkeviä ideoita. K-kiekon ideointisektori on ollut kovassa käytössä ja auttanut kehittämään tarjontaa asiakkassegmentin tarpeiden mukaiseksi.
– Tämähän toimii, huudahtaa Matias tyylilleen uskollisena. Meidän täytyy mielestäni lisätä kuitenkin vielä ripaus elämyksellisyyttä ja teatteria.
– Miksi emme pukisi pingviini Tirkkosta poroasuun? Vai annetaanko hänen olla oma itsensä, hölmö pingviini? Sami kysyy.
– Minusta tuntuu, että lapset säikähtäisivät häntä. Ei hänenlaistaan voi tuoda ihmisten ilmoille. Mutta miten olisi oikea poro, pulkka ja joikaava Esa? Esa on musiikkimies, hän voisi ilahduttaa asiakkaita
Lapin lauluilla sekä viedä heidät poroajelulle ja järjestää vaikka hiihto- ja pilkkikilpailuja.
– Hieno idea, mutta jos tänne tulee oikea poro, ei kodan ruokalistalla voi olla poronkäristystä.
Sitä syömme vasta kesällä, kun porolta loppuvat hommat, Sami sanoo kieltään lipoen.
Heimokone toimii – Jää Jyväskylään!
Tomi ei pääse irti segmenttikiekostaan.
– Meillähän on tämä heimokonekin. Millaisen asiakasheimon me voisimme rakentaa kodan ympärille?
Zed Godin hehkuttaa kirjassaan heimoja (Kodin 1999). Jokainen voi aloittaa kansanliikkeen (movement), joka yhdistää samanmieliset ihmiset ja joka voi yltää hämmästyttäviin tekoihin. Ihmisjoukko tarvitsee kaksi asiaa ollakseen heimo: jaetun mielenkiinnon ja tavan viestiä. Lisäksi heimo tarvitsee aina johtajan.
– Teidän kannattaa ensin etsiä Johannes Partasen kirjalistasta lyhennelmä Kodinin kirjasta ja sen jälkeen lukea tuo kirja, Tomi väittää ilme vakavana.
Johannes kirjoittaa, että miljoonia vuosia ihmiset ovat olleet osa jotakin heimoa. Mutta heimoa ei voi olla ilman johtajaa eikä johtajaa ilman heimoa. Ihmiset haluat tuntea yhteenkuuluvuutta, liittyä toisiinsa. Heimot tekevät elämästämme paremman, ne energisoivat! Kansanliike on useiden ihmisten yhteinen ponnistus, kaikki ovat jollakin tavalla yhteydessä toisiinsa ja etsivät jotakin parempaa.
Tomi on edelleen kiinni heimokoneessa ja toteaa lopulta vankkumattomasti:
– Kodalle täytyy synnyttää oma heimo. Me olemme heimon pääkallopaikka ja ajamme talvesta nauttivien Jyväskyläläisten asiaa. Rakastamme lunta ja jäätä, rakastamme paukkupakkasia ja kylmiä viimoja! Suurin nautintomme on luistella teräsjäällä tai hiihtää hyvillä laduilla kevätauringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Kun pakkanen ja viima käyvät kimppuumme ja alkaa paleltaa, voimme lähteä porukalla Kotakahvilaan lämmittelemään. Siellä tapaamme heimopäälliköt, kodan omat tiimiyrittäjät, jotka huolehtivat meistä.
– Rakastan tuota ajatusta! Salla huudahtaa vilpittömästi. – Raikas talvikeli, mukavasti pakkasta ja punaiset posket. Meidän heimomme rakastaa talvea, vaikka talvet ovat vuosi vuodelta lyhyempiä, vähälumisempia ja järvetkin jäätyvät aina vaan myöhemmin syksyllä, joskus vasta tammikuussa.
Meidän liiketoimintamme on säiden armoilla, ilmastonmuutos kaivaa hautaa bisneksellemme. Sitä ei pysäytä mikään, ei mikään.
Matias näyttää hermostuvan eniten, kun aletaan puhua talven tulosta ja järvien jäätymisestä.
– Ei minunkaan kotonani meri jäädy enää koskaan. Tälle on tehtävä jotakin. Jäätä on saatava, eivät ihmiset voi luistella veden pinnalla. Jää Jyväskylään! Hemmetti, ilmastonmuutos on pysäytettävä, muuten tulevaisuudessa lapset eivät enää koskaan saa luistella luonnon jäällä.
Seuraa syvä hiljaisuus. Markkinoinnin taikakaavakone on kääntynyt itseään vastaan. Se on tulostanut kidastaan piinaavan totuuden, joka tulee vaikuttamaan Kotakahvilan ydinsegmenttiin. Jäätyvätkö järvet enää koskaan? Voivatko heimot todellakin tehdä maailmasta paremman ja toimia vipuvartena, joka kääntää kehityksen uusille urille? Osuuskunta Made unelmoi pitkästä jääkaudesta, joka tarjoaisi kaikille jyväskyläläisille mahdollisuuden terveyttä ja kuntoa kehittäviin talvileikkeihin ja -liikuntaan. Mistä saamme asiakkaita, jos Jyväsjärvi velloo sulana koko talven? Tuleeko siitä lopulta uimareiden pukukoppi?
Sami katkaisee hiljaisuuden:
– Pane tuo lausahdus ”Jää Jyväskylään!” 4P-kiekkoon, sehän voi olla aidosti jokin tuote. Meidän heimollemme se on iskulause ja samalla markkinointikampanja, jonka tavoitteena on pysäyttää ilmastonmuutos ja varmista, että Jyväskylässä on jatkossakin oikea talvi. Eikä kyseessä ole uuden jäähallin rakentaminen, vaan me vaadimme luonnonjäätä. Jäähallia ei kannata jäädyttää, pelatkoon JYP jatkossa vain luonnonjäällä. Koko joukkue voisi liittyä heimoomme, luomutalvesta nauttiviin ulkoilmaihmisiin. Keinojää ei ole tätä päivää, sillä sen ylläpitäminen vaatii energiaa ja kiihdyttää ilmastonmuutosta.
– Ja miksi ihmeessä jyväskyläläiset lähtevät talvilomallaan Lappiin ja etelään. Meillähän on Jyvässeudulla tarjolla kaikki, mitä ihminen tarvitsee lomanviettoon. Jää siis Jyväskylään! Salla huutaa innoissaan. – Mitä tuhlausta ajaa omalla autolla pohjoiseen tai lentää etelään. Tervetuloa Kotakahvilan terassille.
– Voisimme laittaa autojen lasinpyyhkijöiden alle pipoja, joissa olisi teksti: Jää Jyväskylään, kävele töihin. Houkuttelemme koko kaupungin kävelemään, säästämme luonnonvaroja, vähennämme pakokaasuja ja saamme tilalle tonneittain jäätä, Tomi ynnää kampanjan hyötyjä. – Emmekä enää polta kodassa puita, vaan keskellä palaa upea maakaasunuotio, tulta ilman savua.
Markkinoinnin taikakaavakone on näyttänyt tehokkuutensa. Se on räjäyttänyt Kotakahvilan markkinoinnin uudelle ja yllätykselliselle linnunradalle. Aivoni eivät enää kestä tätä ilotulitusta ja pyydän lupaa poistua koneen vaikutusalueelta.
– Et sitten kerro tästä kenellekään, Sami vannottaa. – Tästä tulee meidän tiimimme menestystuote, joka mullistaa markkinoinnin ja pelastaa siinä sivussa maailman. Lupaan, etten kerro tästä kenellekään enkä kirjoita asiasta mitään. Olkoon tiimin ikioma salaisuus ja pysyköön sellaisena.
TIIMIT JA TIIMIVALMENTAJA 