KALLEN ELÄMISENMALLI JA LATVIALAINEN REKKA

kallenmalli_1

Jos joskus pääsisi käsiksi hauskaan itsensä johtamiseen ja onnellisen elämän yksinkertaisuuteen. Esikuvakseni terveestä elämäntyylistä olen ottanut edesmenneen ystäväni Karoly  ”Kalle” Kovacsin. Tapasin hänet ensimmäisen kerran Unkarissa vuonna 1974, kun olin Interrail matkalla Euroopassa hyvän ystäväni Jukka Sulkusen kanssa.  Meistä tuli hyvät ystävät. Kalle eli innostavaa elämää, jota olen pyrkinyt kuvaamaan yllä olevalla piirroksella. Hän teki elämäntyönsä tulkkina Unkarilaisessa National Oil and Gas Trustissa, koska oli nk. kielinero ja osasi tulkata useita kieliä, myös hieman suomea.

1. USKO, TOIVO JA RAKKAUS

Ei ole pahitteeksi, vaikka uskoisit johonkin suurempaan, etkä menettäisi toivoasi epätoivon hetkellä. Toivo aina parasta ja rakasta elämää. Kalle Kovacs oli harras uskovainen, maalasi kirkkoihin alttaritauluja ja toimi messuissa kanttorina. Hän ei menettänyt toivoaan jouduttuaan vuonna 1945 sotavankileirille Ranskaan, vaan käytti tuonkin ajan opettelemalla puhumaan sujuvasti maan kieltä. Hän oli rakastettava papparainen, ja hän rakasti kaikkia muitakin papparaisia ja ihmisiä.

2. HAUSKUUS

Voit pitkälti itse valita, onko elämäsi hauskaa tai tylsää. Opettele myös kertomaan englannin kielellä mukavia ja humoristisia tarinoita elämästäsi ja hauskuta niillä ihmisiä. Ei haittaa, vaikka joku olisi kuullut tarinan aikaisemminkin. On hauska pelata enon kanssa pöytätennistä aamuisin. Välillä ottelu voi äityä liian vakavamieliseksi: koskettiko pallo pöydän reunaan vai ei?

3. YRITTÄJYYS

Yrittäjyys antaa mahdollisuuden tienata hieman ylimääräistä oman ansiotyön lisäksi, tai siitä voi tulla myös päätyösi. Eläkeläiselle yrittämisen lisäansiot mahdollistavat pitkätkin ulkomaanmatkat. Vaikka sosialismi kukoisti ja voi hyvin Unkarissa aina 80-luvun lopulle asti, Kalle pystyi pyörittämään omaa kielikoulua ja antamaan soittotunteja. Lisätuloja tuli myös oman puutarhan tuotteiden myymisestä työkavereille.

4. TIPUTANSSI JA VIULUNSOITTO

Kannattaa ottaa matkoille mukaan viulu ja soittaa ihmisille tiputanssia aina, kun siihen ilmaantuu sopiva tilaisuus. Musiikin lumous on suuri, ja laulussa on taikaa. Musisointi tekee aivoille hyvää ja vapauttaa. Soittaa voi myös kännykällä, jota ei Kallen aikaan vielä ollut. Mietin, että kavereille soittamista pitäisi lisätä.

5. MATKUSTAMINEN

Matkoja vieraisiin maihin kannattaa tehdä säännöllisesti. Ei oikeastaan ole mitään järkeä lähteä aurinkorannoille löhöilemään, sillä aito elämä löytyy aivan jostain muualta. Pienellä budjetilla matkustaminen antaa matkalle oman jännittävän sivumaun. Kun Kalle tuli ensimmäistä kertaa vierailulle Suomeen, oli lentäminen liian kallista. Hän saapui maahamme junalla Pietarin kautta. Junassa tapaa uusia ihmisiä, voi soittaa viulua ja piirrustella muista matkustajista hienoja piirroksia. Evääksi pitkällekin matkalle riittää rasia muslia ja runsaasti vettä.

6. KEVYT RUOKA JA VAATIMATTOMUUS

En pidä pahana sitä, että luopuisi lihan syömisestä ja keskittyisi kasviksiin ja hedelmiin. Keksin juuri Kallen johtavan ajatuksen ruuan suhteen: ”syö vaatimattomasti.”  Miksi meidän pitää kattaa pöytämme sekalaisella tarjonnalla, jossa kaikille on tarjolla kaikkea? Tässäkin asiassa vaatimattomuus kaunistaa. Puuroa, leipää, marjoja, yksinkertaista keittoa (esim. kylmä kirsikkakeitto tai lihaliemi) tai vaikkapa juureksia eri tavoin laitettuna. Haittaako se, että on vaatimatonta tai vaatimaton?

7. VIINI ON VIISASTEN JUOMA

Kalle oli ottanut elämässään vain kerran kunnon kumarat – alle 20 vuotiaana. Kulku oli ollut nk. vasemmalle-oikealle-vasemmalle-oikealle. Viiniin pitäisi suhtautua kunnioittavammin, ei sitä saisi litkiä ja tissutella. Maistelu, haistelu ja nauttiminen ovat eri asia.

8. ½TUNTIA JUMPPAA (JOKA AAMU)

Tätä on helkutin vaikea täyttää. Kalle oppi aamujumpalle jo Unkarin Kadettikoulussa. Eikä tavastaan luopunut. Kun olimme vaeltamassa Lapissa (Kalle 70v), huomasimme Kallen eräänä aamuna jumppaamassa yksikseen tunturinjuurella: venyttely, kyykkyyn-ylös, kädenpyöritystä…..Lopuksi hän sukelti uimaan jääkylmään lampeen! Kalle saattoi esittää uhkarohkean rekkitempun pyykkitelineellä heiluen  tai uida uimarannalta  keskelle suurta selkää satojen metrien päähän kelluttelemaan.

9. 250 KM PYÖRÄILY YHTEEN SOITTOON (JOS HUVITTAA)

Liikuntaan ei saisi liittyä pakkoa. Kun Kallea huvitti hän ajoi kotikaupungistaan Nagykanitzasta Wieniin sisarentyttären luo kahville. Ja ajoi takaisin kotiin seuraavana päivänä. Matkaa yhteen suuntaan 250 km.

10. TAIDE, PIIRRUSTAMINEN JA KAUNEUS

Voin vilpittömästi suositella Kallen tapaa piirtää ja maalata. Tärkeintä on luoda ja toteuttaa itseään, taidot tulevat perässä ja kehittyvät koko ajan. Olimme yllättyneitä, kun posti toi Unkarista häälahjaksemme 1m x 1,5m kokoisen öljyvärityön rullalle käärittynä. Se oli kaunis rantamaisema kotoani, ja maisemaa koristi sen keskellä oleva oranssin värinen lasikuituvene. Piirrustaminen muistikirjaan jättää ikuisen muistijäljen, digikuva katoaa.

kalle_kovacs_1

Kuva vuodelta 1974. Vasemmalta: Kallen äiti, minä, Karoly ”Kalle” Kovacs ja hänen tätinsä.

LOPPU

Oli sumuinen sunnuntai-aamu Unkarissa. Kalle oli matkalla polkupyörällään messuun. Oli hänen vuoronsa avustaa pappia ja säestää kirkonmenoissa. Kuulolaite ei ollut päällä kun hän lähti ylittämään tietä. Sumun seasta ilmestyi latvialainen rekka…Hän olisi seuraavassa kuussa täyttänyt 80-vuotta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: