OPPIMISEN VALLANKUMOUS OLI VUONNA 1997, SITTEN TULIVAT OPPIMISROBOTIT

TARINAT

Hippien_koulutusohjelma

Luin joskus aikojen alussa Gordon Dryden ja Jeannette Vossin kirjan ”Oppimisen vallankumous – ohjelma elinikäistä oppimista varten”. Jotenkin tuosta kirjasta tuli meidän tiimivalmentajien keskuudessa jonkin tasoinen raamattu. Mikäs ihme se on, sillä kirjoittajat väittävät, että:

”Kaikkien ja kaikenikäisten on mahdollista oppia melkein mitä tahansa – usein jopa 5 – 20 kertaa tavanomaista nopeammin ja 10 – 100 kertaa tehokkaammin. Tähän tarvittavat oppimismenetelmät ovat yksinkertaisia, hauskoja ja terveeseen järkeen perustuvia ja ne toimivat”.

Ja tottahan se on, vuonna 1997, jolloin kirja ilmestyi, vielä nykyisinkin käytössä olevat oppimismenetelmät olivat jo aikansa eläneitä. Jeannette oli tehnyt jopa väitöskirjan maailman parhaista tavoista edistää oppimista. Dryden oli toiminut omalla tahollaan mm. tv-toimittajana. Teosta on myyty yli miljoona kappaletta, jota voidaan pitää aikamoisena saavutuksena. Tekijät esittävät aika radikaaleja teesejä oppimisesta:

*Jokaiselle lapselle on laadittava oma oppimissuunnitelma. *On otettava käyttöön uudet oppimismenetelmät, jotka avaavat yhä useammalle mahdollisuuden menestyä. *Opiskelu on muutettava työn kaltaiseksi. *Jokaisen on opittava käyttämään tietokoneita !(?) *Koulun on avauduttava oikeaan elämään. *Tunneille riittävästi vaihtelua. Tehdään myös oikeasti! *Lisää liikuntaa! *Viedään oppiminen sinne, missä ympäristö on oppimiselle edullisinta. *Käytetään aisteja ja taidetta.

Onhan tuon kirjan ilmestymisen jälkeen syntynyt varsin monta saman aiheista julkaisua. Nimisamiksena voidaan pitää mm. Lauri Järvilehdon kirjaa ”Hauskan oppimisen vallankumous (2014)”. Sitä mainostetaan seuraavasti:

”On alkanut vaikuttaa siltä, ettei oppiminen olekaan niin kovin vakava asia: se saattaa olla jopa leikin asia. Itse asiassa parhaimmillaan ja kaikkein tehokkaimmassa muodossaan oppimisen pitäisikin olla hauskaa.”

20 vuotta on vallankumouksesta – yliopistojen ja korkeakoulujen %-liike on edelleen vertaansa vailla.

Uudet aiheet ja uudet kujeet. Työelämän vallankumous on täällä, ainakin vierailemassa (kunnes linjaorganisaatiot ja hierarkiat palaavat). Kaikenlaiset perinteiset koulut ovat edelleen voimissaan, mutta oppiiko niissä tulevaisuuden kompetensseja?

Piirtelin ja ihmettelin, vertasin ja pohdin. Siitä syntyi tämä sarjakuva (ei millään pahalla, mutta Easy Rider on edelleen minun ikäisille SE juttu, ja niinpä se putkahtaa esiin tässäkin). Vain harva ryhtyy oikeasti yrittäjäksi, vaikka haluja onkin.

”Opiskelun on muututtava työn kaltaiseksi, on avauduttava oikeaan elämään. Enemmän liikuntaa! Tunteille ja aisteille tilaa!”

Ilkka Halava väittää, että vuonna 2035 meistä toimii yrittäjinä tai freelansereina yli 60%. Mistä saamme valmiudet tehdä töitä ja ansaita toimeentulomme tällä tavalla? No tietysti Hippien koulutusohjelmasta! (katso lisää artikkelin lopusta)

 

OVATKO OPPIMISROBOTIT RAUTAA VAI TAVALLISTA MUOVIA?

Oppimisrobottien toiminta perustuu tavallisesti selkeään toimintaketjuun:

1.  Aisti ja havainnoi ympäristöäsi

2.  Tee havainnoista ”omat” johtopäätöksesi eli

3.  vertaa nykyistä tilannetta tavoitetilaasi

4.  Tee sen pohjalta suunnitelma

5.  Toimi suunnitelman mukaan ja pistä käyttölaitteet (toimielimet) pyörimään.

”Robotit ja keinoälyt laittavat 6000 ihmistä pellolle Nordeasta”, tämäpä cool uutinen. Mutta ihminenhän se edelleen laittaa lajitovereitaan kortistoon, ei tekoäly! Kuka pelkää mustaa robottia, tai tekoälliä? Ei kai kukaan. Oppimisrobotit ovat kuitenkin rautaa: kolmivuotias oppii niiden avulla hauskalla tavalla lukemaan, viisi- vuotias oppii kertotaulun ja 80-vuotias mummo italian-kielen.

(Oppimisen vallankumous taitaa olla vanha juttu. Olisi parempi puhua hybridi-oppimisesta, jossa apuna ovat kaikki ”maailman härpäkkeet”. Tästä artikkelista tuli varsin hipahtava, eikä siitä saa oikein tolkkua, vaikka kiinnostavalta se vaikuttaakin. Tämä on kuitenkin kirjoitettu ihan selvinpäin junassa matkalla Helsingistä Jyväskylään. Aiheeseen on pakko palata…)

Niin kutsuttu ”Hippien koulutusohjelma” on salanimi Jyväskylän Tiimiakatemialle. Siellä on käytössä vallankumouksellisia oppimismenetelmiä, joita ovat kehittäneet loistavat tiimivalmentajat ( Ulla Luukas, Essi Silvennoinen, Riikka Ahmaniemi, Juha Ruuska ja Timo Lehtonen)

TO THE FOREST & (maybe) BACK

Forest & Back on tiimiytymis-tapahtuma, jossa käytetään seikkailupedagogiikan menetelmiä. Tapahtuma on tarkoitettu 1. vuoden tiimiyrittäjille eli ”pinkuille” ja se toteutetaan kerran vuodessa syyskuun alkupuolella. Myös muut tiimit voivat osallistua tapahtumaan, lähinnä järjestäjän tehtävissä.

Yhdessä tekeminen ja kokeminen on tiimiytymisen kannalta tärkeää. Prosessia voidaan tehostaa altistamalla tiimiläiset vuorokauden ajaksi ”vaaraan” ja viemällä heidät epämukavuusalueelle. Suomalainen metsä tarjoaa tähän mainiot edellytykset.

Tapahtumaan liittyy aina fyysistä rasitusta. Tavoitteena on viedä tiimi väsymyksen ja uupumuksen rajamaille, kuitenkin kohtuullisuuden rajoissa. Suositeltava on järjestää 15-20 km metsävaellus, matkalla voi olla tehtävärasteja ja retkiruokailu.Yöpyminen eräolosuhteista teltoissa tai alkeellisesti katon alla.

RAKETTIPÄIVÄT

Rakettipäivät ovat vuorokauden kestävä Tiimiakatemian yhteisöllisyyttä rakentava ja lujittava tapahtuma, johon osallistuvat sekä kaikki valmentajat että tiimiyrittäjät.  Ne pidetään kaksi kertaa vuodessa, syksyisin syys-lokakuussa ja keväisin maalis-huhtikuussa.

Yhteisöllisyyttä ei voi kehittää oikeastaan muulla tavalla kuin olemalla ja tekemällä yhdessä. Oppivassa organisaatiossa, kuten Tiimiakatemiassa, tiedon virtaaminen ja yhteinen reflektointi ei voi toimia ilman tuttuutta ja luottamusta. Päivien aikana annetaan merkittävä työ-tai kehityspanos valitulle yritykselle tai yhteisölle. Suuressa iltajuhlassa jaetaan palkinnot ansioituneille tiimeille, projekteille ja tiimiläisille. Rakettipäiviin kuuluu irtautuminen arjesta ja tutuista ympyröistä. On lähdettävä ”kauaksi” nähdäkseen lähelle, siksi matkaan taitetaan yleensä busseilla 50-300 kilometriä ja yövytään kohteessa.

Päivään liittyy siis aina jokin nykyisen tai potentiaalisen asiakkaan antama tehtävä tai haaste, jonka ratkaisemiseen käytetään työpäivä. Tarkoituksena on antaa asiakkaalle koko Tiimiakatemian voimin merkittävä kehityspanos. Lisäksi ohjelmaan voi kuulua tiimien välisiä kilpailuja ja tehtävärasteja sekä liikuntaa. Yhteisessä iltajuhlassa jaetaan tiimiakatemian palkinnot ansioituneille tiimeille, projekteille ja tiimiläisille.

Rakettipäivät järjestää kukin tiimi vuorollaan ja tiimin jäsenet voivat saada työstään projektipisteitä. Projektiraportit motorolineen vaaditaan. Osanottajat voivat merkitä tapahtuman yhteisöllisyysopintoihinsa. Asiakkaalle tehty työ on innovointi – ja luovuusopintoja.

TREENIT JA DIALOGI

Tiimiakatemiassa treenien perustana on dialogisuus, joka on yhdessä ajattelemisen taitoa. Se takaa erilaisten näkökulmien ja ajatusten esiin tuomisen. Dialogiasessa keskustelussa jokainen osallistuja on yhtä tärkeä. Treenien vetäjän ja valmentajan tehtävänä on edesauttaa kaikkia osallistumaan keskusteluun.

He valvovat dialogin periaatteiden noudattamista ja keskustelun pysymistä aihekokonaisuudessa.

Hyvässä ja onnistuneessa dialogissa kaikki osallistujat saavuttavat parempia tuloksia kuin yksinään.

Dialogi on vaativa menetelmä, jolla voi vaikuttaa suuresti tiimin kehitykseen. Kyse on yhdessä ajattelemisen taidosta.

Ilkka Lavas: ”Ilman hyvää tiimiä ei voi menestyä”

TARINAT

ilkka_lavas_1

Meillä Tiimiakatemialla on kerran kuukaudessa kaikille avoin 4.0 verkostoitumistapahtuma:

”Se antaa ideoita ja inspiraatiota käytännön kokeiluihin uusista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Alustajiksi pyydämme verkostostamme aihealueen asiantuntijoita, edelläkävijöitä, joilla on näppäriä vinkkejä ja työkaluja jaettavaksi. Samalla tutustut uusiin ihmisiin ja saat kaverilta sparrausta ideoihisi”, kirjoittaa meidän tapahtumavastaava, tiimivalmentaja Essi Silvennoinen.

Lokakuun tapahtumaan saimme vieraaksemme Ilkka O. Lavaksen, jonka ura alkoi 17-vuotiaana yhden miehen webbisivuyrittäjänä, ja siitä lähtien hän on pikkuhiljaa kasvatellut yritystoimintaansa. Nykyään Ilkka on mukana yrityksissä, jotka työllistävät yli 100 ihmistä. Hänet tunnetaan mm. Improve Median, TableOnlinen ja City-lehden toimitusjohtajana.

Olipa se hieno tarina! Mieleen jäi monta asiaa, ja ennen kaikkea se, että Star-Up-toiminnassa tärkeintä on sana START ja toiseksi tärkeintä on OPPIMINEN. Ilkka on varmaan niitä 1. polven start-up yrittäjä, joka ei kerjännyt bisnesenkeleitten rahoja, vaan luotti hikipääomaan eli omaan ahkeruuteen ja hyvään tiimiinsä.

Niinpä, millä syntyy se intohimo ja energia, jolla nämä miehet puskevat eteenpäin? Millä ihmeellä nämä äijät jaksavat etsiä ja kokeilla? Eivätkä he anna periksi, vaikka kassa on välillä tyhjä ja firma tekee aluksi miinusta kuukausi toisensa jälkeen. Mutta sitten kun pääsee kuiville ja rahaa riittää vaikka Audi TT:n ostamiseen, kyllä se onnelta näyttää. Ja minä olen tuollaisesta kaverin puolesta vilpittömän onnellinen.

Ja tuohon Audiin liittyy paljon symboliikkaa: Ilkka kertoi, että hänen kaverinsa työskentelivät suurissa suomalaisissa menestysfirmoissa siihen aikaan, kun hän kävi kamppailua omien firmojensa kanssa. Nuo veljet menestyivät, kun pöytä oli katettu ja palkka juoksi. Ja juuri he ostivat tuollaisia autoja.

”Oli hienoa, kun katsoin netistä kuinka paljon Audi TT:t maksavat ja huomasin, että onhan minulla varaa ostaa sellainen,” Ilkka totesi pilke silmäkulmassa.

No tuo oli vain pieni tarina siitä matkasta, jonka Ilkka on ehtinyt jo tehdä. Paljon hyviä juttuja jäi mieleen, ja tein niistä epätoivoisen hitaasti muistiinpanoja, jotka liitän tähän artikkeliin. Vielä on kirjoitettava tähän yksi oivallus Ilkalta: ”Rohkean ja pelokkaan ero on siinä, että rohkea toimii pelosta huolimatta:” On siinä minulle miettimistä, kun suunnittelen työelämääni kymmenvuotis- ikäjaksolle 60-70v.

Parhaat kiitokset Ilkka vierailustasi!

Timo Lehtonen, lehtotim(at)gmail.com

HJALLIS HARKIMO OSOITTAUTUI LOISTAVAKSI TIIMIVALMENTAJAKSI

VALMENTAJAN TYÖKALUT

Hjallis Harkimo onnistui ylittämään Atlantin kokemattoman julkkismiehistön kanssa. Kun vene saatiin kiinnitettyä laituriin, hän puhkesi kyyneliin, eikä liikutukselle tahtonut tulla loppua. Kyllä mieskin voi itkeä, myös Hjallis.

ve000tvlo9

Mikä ihme saa miehen kyynelehtimään, vaikka hän itse on purjehtinut yksin maailman meret, ja matkalla pyörähtänyt veneen kanssa 360 astetta ympäri, kaksi kertaa! Tilannehan on tuolloin karmea: veneen masto osoittaa välillä meren pohjaa, ja mies pitää epätoivoisesti kiinni ruorista ja luottaa elämänlankaan, joka estää häntä tippumasta veneen kyydistä. Siinä rytäkässä taisi mennä kylkiluitakin. (Oheisen kuvan lähde: Me Naiset). Sukulaltakin meni taju, kun kolhi itsensä veneen kajuutassa. Se on eri juttu, mutta kapteenille toki suuri huolenaihe. Hän kantaa vastuun, ja juuri vastuu meni Hjalliksella perillä tunteisiin, ja sai miehen kyyneliin.

HARKIMO ON HYVÄ TIIMIVALMENTAJA

Koko matkan ajan hän sparrasi porukkaa. Joku julkkiksista totesikin, että aika usein Hjalliksen pää työntyi ulos kajuutan luukusta kyselemään, miten menee. Se on hyvän valmentajan ominaisuus: kantaa huolta, mutta samalla jakaa vastuuta ja antaa toisten tehdä ja oppia. Kyllä hän osaa purjehtija, mutta tärkeintä on saada tämä porukka liikkeelle, toimimaan ja harjoittelemaan.

Tein kirjaani ”Ei enää koskaan yksin – teen ja opin tiimissä (2016)” oheisen piirroksen, joka kuvaa metaforamaisesti tiimin merimatkaa, ja jota voi käyttää tiimin tilan arviointiin. Yllätyksekseni se sopii mainiosti myös Atlantin yli tv-sarjaan.

UK_merimatka

PURJEVENE:

  • Ketkä ovat mukana tässä veneessä ja sitoutuneet olemaan mukana perille asti? Mitkä ovat miehistön tehtävät veneessä, mitä osaamista meillä on? Kuka on kapteeni? Purjehduksessa tarvitaan monenlaisia osaajia.
  • Kapteeni toimii aluksen päällikkönä ja johtaa toimintaa ja kantaa vastuun.
  • Navigoija laatii parhaan mahdollisen reitin (strategian) ja valitsee kauttakulkupisteet (välitavoitteet) päämäärään pääsemiseksi.
  • Pinnamies (perämies) pitää veneen annetussa suunnassa (seuranta) ja ohjaa porukan ennalta laadittua reittiä pitkin perille. 
  • Radisti/sähköttäjä pitää yhteyttä (viestintä) muihin veneisiin ja laivoihin sekä satamiin.
  • Purjeenpaikkaaja ompelee revenneet purjeet ehjiksi ja huolehtii muutenkin, että purjeet ovat kunnossa.
  • Kokki vastaa miehistön hyvinvoinnista ja ruokahuollosta.
  • Tekniikka- ja sähkömies varmistaa, että kaikki laitteet veneessä toimivat häiriöttä. Hän huolehtii siitä, että akuissa riittää virtaa, ja että vessa vetää.
  • Ja sitten on näitä vinssimiehiä: heidän tehtävänään on säätää purjeiden kireys ja kulma tuuleen nähden sellaiseksi, että saavutetaan maksimaalinen kulkunopeus.
  • Meteorologi seuraa säätilan (markkinoiden) kehitystä.

MAJAKKA: Visio valaisee tien, tavoitteet antavat päämäärän koordinaatit. Ilman visiota ja päämäärää tiimi on täysin tuuliajolla. Matkalle on asetettava selkeitä välitavoitteita, jotka auttavat pääsemään perille. Jos tavoitteita ei ole, tiimi harhailee ja etsii epätoivoisesti oikeaa väylää. 

MYÖTÄTUULI: On tärkeää saada tiimin toiminta käyntiin ja vene liikkeelle. Mitkä asiat ja ketkä ihmiset puhaltavat tuulta purjeisiimme? Myötätuuli on myös työn tehokasta organisointia, joustavaa kalenterinhallintaa ja toistemme innostamista. Se on taitavaa dialogia.

VASTATUULI: Mitkä asiat ja ihmiset hidastavat kulkuamme? Vähennä vastatuulta poistamalla toiminnan esteitä, ota käyttöön teamlean-ajattelu. Vähennä ihmisten välistä kitkaa ja poista tiimi-ilmastoa pilaavat tavat ja keskustelut.

AURINKO: Mistä saamme iloa, energiaa ja valoa? Mitä iloisia tapahtumia meillä on ollut, missä olemme onnistuneet?

KUU: Missä asioissa tiimi on kuutamolla? Mistä asioista pitää saada lisätietoa?

TUMMAT PILVET: Mitkä asiat synkistävät mieltämme? Mitä negatiivista meidän toiminnastamme voi löytää, mitkä asiat kaivelevat?

SADE: Toimintaamme virkistävät asiat? Vesi on kasvun perusta, se saa meidät virkistymään, se raikastaa sään kuuman helteen jälkeen. Vesi elvyttää janoisen, se pitää meidät elossa.

JÄÄVUOREN HUIPPU: Tärkeät asiat, joista pitää puhua juuri nyt. Kun jäävuoren huippu kohoaa horisontin takaa, on syytä lisätä tähystämistä ja tarkkaavaisuutta. Asiat, joiden käsittelemisen lykkääminen voi aihettaa kohtalokkaan törmäyksen.

JÄÄVUORI PINNAN ALLA: Ajatukset, joista ei kerrota, tunteet, joista ei puhuta, havainnot, joita ei jaeta. Jos nämä asiat jäävät käsittelemättä ja puhumatta, johtaa se ennemmin tai myöhemmin ikävään törmäykseen, joka voi katkaista matkamme.

HAI: Pelot ja uhkatekijät, jotka liittyvät meihin ja toimintaamme. Pelot estävät meitä toimimasta ja saavuttamasta tavoitteitamme. Emme uskalla hypätä uimaan, sllä hai voi syödä jalkamme. Emme uskalla sukeltaa, sillä pinnan alta voi löytyä tiikerihai!

Voin väittää, että Hjallis Harkimo käytti kaikkia edellä mainittuja kriteereitä, pohtiessaan matkasta selviytymistä ja arvioidessaan miehistön tilaa!

Myös Tiimiakatemian opiskelijat purjehtivat Atlantin yli vuonna 2004!(https://tiimiakatemia.files.wordpress.com/2009/11/atlantille.pdf). Minullekin oli varattu paikka veneessä, jonka kuitenkin lopulta luovutin nuoremmille. Hyvä näin. Tuosta matkasta ei paljon puhuttu jälkeenpäin, mutta aivan uskomaton seikkailu se on ollut, yhden TV-sarjan arvoinen. Myös alhaalla kuvassa oleva Ollis oli matkalla mukana. Hän on Kajaanin oma Hjallis!

Yli Atlantin ohjelman viimeinen jakso oli varsin tunteikas. Se sai minut kirjoittamaan tämän artikkelin. Eniten minua säväytti Harkimon elämän viisaus:

”Mitä järkee tässä hommassa on, jos et sä vedä täysillä koko tätä elämää.”

Jotenkin osui ja upposi (ilmaus upposi ei oikein sovi tähän teemaan), kun ajattelen tätä 60-vuotiaan elämäntilannettani. Tuon kuultuani päätin, että ainakin ikävuoteni 60-70 vuotta, jos Luoja suo, aion vetää täysillä. Ehkä koko elämänkin (purjeveneemme odottakoon sen aikaa laiturissa).

Ja vielä lopuksi pitää tunnustaa, että silmät kostuivat, kun Hjallis piti puhetta päätösillallisella ja totesi todella liikuttuneena:

”Mulla on hieno poika, jota mä rakasta yli kaiken. Siksi mä teen näitä juttuja.”

Tuli omat pojat mieleen….

Kiitos, jos luit tämän. Tämä kertomus on minulle tärkeä.

Timo Lehtonen lehtotim@gmail.com

Innovaatio-ja vuorovaikutussillat: että sotkeutuisivat toisenlainen ja erilainen

VALMENTAJAN MATERIAALIT

Sillat

Teimme alkukeväisen matkan Amsterdamiin moottoripyörillä. Aluksi mukaan piti lähteä iso joukko opiskelijoitamme, mutta lopulta meitä oli vain minä ja Henry Vesin. Hän on tehnyt mahtavan matkakertomuksen, joka Sinun kannattaa käydä lukemassa:

http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/learning-riders-on-the-road/

Matka alkoi huhtikuun lopulla vuonna 2015, ja ilmat olivat todella koleat. Lähdimme kiitämään kohti päämäärää +2 asteen lämpötilassa. Tuo piirros on tehty matkan aikana Moleskinen pieneen muistikirjaan. Se on matkalla mitä mainioin kaveri. Tuli siinä Tanskan salmia ylittäessä mieleen siltojen suuri merkitys niin konkreettisesti paikkojen yhdistäjänä että metaforamaisesti ihmisiä ja aatteita nitovana rakennelmana. Aloitin kotoisasti Kuokkalan sillasta ja päädyin lopulta Malmön ja Kööpenhaminan yhdistävään Beltin siltaan.

Ja sitten se oivallus…

Innovaatio-ja vuorovaikutussillat, kuinka tärkeitä ne voivatkaan olla! Siksi että sotkeutuisivat:

  1. teoriat ja käytännöt,
  2. totiset ja riemukkaat,
  3. introvertit ja ekstrovertit,
  4. virkamiehet ja haalarijengi,
  5. nuoret ja vanhat,
  6. miehet ja naiset,
  7. uskovaiset ja ateistit,
  8. sokeat ja näkevät,
  9. juopot ja raittiit,
  10. rikolliset ja nuhteettomat.

Siinäpä meille kymmenen innovaatioparia!

PS. Olisiko ensi keväänä ketään lähdössä ”Oppimisajelulle”?

Timo Lehtonen tiimivalmentaja.com

Learning Riders esite