Menneisyys on mennyttä, mutta on syytä miettiä, mitä olemme sieltä ottaneet matkaan. Virheistä kannattaa oppia, eikä niitä pidä toistaa. Joku on verrannut mennyttä reppuun: toiset saavat sieltä matkaan hyvät eväät, toisilla repussa painavat kivet (pettymykset, epäonnistumiset). On parasta heittää kivilasti menemään ja aloittaa kevyin mielin. Tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä.
Ilman päämäärää emme voi lentää, tai jos lähdemme lentoon, polttoaine loppuu ennen pitkää. Määritelkäämme siis selkeät tavoitteet ja niille mittarit, joilla onnistumista mitataan. Oletko harrastanut purjelentoa? Siinähän olet enemmän luonnon armoilla: etsit nostoja, jotta pysyisit ilmassa. Tarvitset myös hinausta saadaksesi tuulta siipien alle. Joten edetkäämme seuraavaan kysymykseen…
”Antakee sitä voimajuomoo” – huutaa Asterix savonkielisessä sarjakuvassa taistellessaan roomalaisia vastaan. Tiimillä on vähän sama juttu – yksilöiden voimaantuminen vaikuttaa energiatasoon merkittävästi, ja ryhmäilmiöksi kutsuttu henkinen tila lamaannuttaa koko väen. Tässä lienee paras sanoa: yhteisvoimin me teemme ihmeitä!
Nyt olemme tiimitoiminnan ytimessä. Mitä varten tiimi on alunperin perustettu? Tietysti asiakasta varten! Tuottamaan lisäarvoa ja kehittämään uusia juttuja. Arvoa tuottamaton tiimi on lähinnä pulinaryhmä, vitsinkerrontapiiri tai suojatyöpaikka.
Kukas tätä tiimiä oikein johtaa? Monet alan ”asiantuntijat” puhuvat itseohjautuvista tiimeistä. Eilen täällä oli luennoimassa mielenkiintoinen persoona, joka kirosi itseohjautuvuuden: ”En minä sellaiseen luota, tiimillä pitää olla johtaja joka johtaa oikeasti.” Kuka kumma on keksinyt tuon väärän määritelmän? Meidän pitää puhua itse itseään johtavista tiimeistä. Päättäköön kukin miten johtavat, mutta johtaa kuitenkin pitää – tavalla tai toisella.
Timo ”Letim” Lehtonen, tiimivalmentaja ja tietokirjailija
TIIMIT JA TIIMIVALMENTAJA 