Voisin väittää, että aktiivinen valmentaja on enimmäkseen hiljaa.
Mitä ihmettä, mistä sille valmentajalle sitten maksetaan? No tietysti valmentamisesta, joka ei ole jatkuvaa puhumista ja tiimin dialogin keskeyttämistä, neuvomista, ohjaamista, opastamista, opettamista tai monologia.
TAI voihan monologia käyttää tehokeinona, kun haluaa vaikuttaa negatiivisesti tiimin aktiivisuus- ja innostustasoon. Valmentajan aktiivinen monologi keskeyttää tiimin herkän dialogiaihion, puhaltaa sen sammuksiin kuin kynttilän heppoisen liekin….
Voihan valmentaja toki olla ”ihan kivasti” tiimin toiminnassa mukana, myötäelää, sovitella, tuupata ja vaikka mielistellä. Mutta ei tällä tavalla innostuksen tasoa paljon nosteta, vaikka kuinka paijaisi. Mukavat kaverit eivät vain yksinkertaisesti voita (edes tiimin luottamusta)
Mutta sitten tämä haastaminen on (hiekotus yhdellä iillä)?
Se ei voi olla jatkuvaa ja tasaista, vaan sen pitää sisältää lyhyitä välispiikkejä ja myötäsanoja, korkeintaa kolme minuuttia kerrallaan (siksi kuviossa tuolla käyrällä on portaat). Sanomiset on harkittava tarkkaan, ja niiden ajoitus ja sisältö pitää osua nappiin.
Ja voi että, juuri siksi valmentajan pitää hellittämättömästi seurata tiimin dialogia, käsiteltäviä asioita ja miettiä erilaisia lähestymistapoja. Hänen tulee ennakoida ja ennustaa suuntaa, mihin tällä ”tyylillä” ollaan menossa.
Ja jos tähdet ovat oikealla tavalla taivaalla, tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta ja onni on suosiollinen
TIIMIT JA TIIMIVALMENTAJA 